Jesper

Aiemmassa postauksessa pohdin blogin nimeä. Voin vihdoin iloisena todeta, että Rosvokoplamme on kasassa. Viimeinen tai noh "viimeinen" (on hyvin riskiä sanoa, että tämä tähän loppuisi, kun se näätäpiireissä on muodostunut melkein yleiseksi vitsiksi. Eli ehkä totean, että toistaiseksi lauman viimeinen) jäsen saapui viikko sitten.

Yhteiskuvien ottaminen on niin kivaa :) :)

Tätä pentua odotimme jo keväällä, mutta luonto päätti toisin ja astutus ei onnistunut. Tässä vaiheessahan meidän toivo hieman hiipui ja jäi pelko, että niinköhän pentuja tulee ollenkaan täks kesäks. Sittenhän saimme mahdollisuuden Joonataniin, siitä olen kertonut erikseen. Kaipuu kolmanteen kuitenkin jäi. Onneksemme kesä puolessa välissä tuli viestiä, että emo on kantava ja pennut syntyivät 27.6. Sitten vain odottelemaan. Elokuussa sitten alkoi varmistua, että siellä toden totta on pentu meille.

c) Lisa Hyöky

27.8 sitten haettiin pentu kotiin. Koska "mutkia matkaan" mahtuu, niin haettiin vielä eri pentu, kuin mitä oltiin aikaisemmin ajateltu ja puhuttu kasvattajan kanssa. Jotenkin musta kuitenkin tuntuu, että se oli vain hyvä juttu. Jesper on aivan ihana. Ja rasittava, koska se on pentu ja se tekee just niinku pennut tekee!

c) Lisa Hyöky

Kuluneen viikon aikana on ollut ihana seurata sen kotiutumista ja kehittymistä. Viikossa on tullot painoaki n. 100g lisää. Vaikka aivan minihän tuo on noiden meidän kahden kilon pötköjen ohella!

On myös aika jännä seurata pennun asettumista, verrattuna Joonatanin tuloon. Joonatan itkeskeli muutamana päivänä ja kulki hyvin tiiviisti Kasperin kanssa. Itki heti, jos se eksyi näköpiiristä. Se myös paini jo hyvin raivokkaasti alusta alkaen Kasperin kanssa.
Sen sijaan Jesper itki ensimmäisenä päivänä hieman, toisena muutaman kerran pillahti hätä itku ja kolmantena ei mitään. Jotenkin tuntuu, että se on kaiken kaikkiaan itkenyt tosi vähän. (Kasperi ei btw. itkenyt ollenkaan).

Jesper myös selkeästi rekisteröi eri käytösmallit. Joonantan painii hampaiden kera ja vauhdilla ympäri pyörien. Kasperin hampaattomuus ja tönivä malli sen sijaan saa myös Jesperin toimimaan niin. Eli Joonatanin kanssa käyttää hampaitaan ja paini on kovempaa, kun Kasperin kanssa se on selkeästi pehmeämpi otteisempaa.
Pissalaatikolla jaksettiin käydä muutaman päivän ajan, sitten on alkanut hutipissejä tulemaa, siihe missä nyt sillä hetkellä sattuu olemaan. Pentuarki ♥

Kaikista eniten yllätyin kuitenkin poikien reaktiosta. Koska Joonatan oli mukana hakureissulla, kiintyi Jesper selkeästi enemmän siihen. Hakeutui kaksi ekaa päivää nukkumaan vain sen viereen. Sittemmin unikaveriksi on kelvannut molemmat. Päätettiin heti, että yritetään niitä vaan heti yhteen. Eka yö sujuikin häkin alaosassa yhdessä nukkuen. Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, ettei pojat muutoin nuku siinä. Olikin ihana nähdä, että ne tulivat pennun vuoksi nukkumaan alas. Useampi yö meni alatasolla nukkuen, kunnes kaikki siirtyivät ylätason pedille yhteen kasaan nukkumaan.

Ekat unet yhdessä ♥

Aluksi myös paini oli varovaisempaa ja rauhallisempaa, mutta loppu viikkoa kohden se pahentui. Oli pakko alkaa puuttumaan ja nyt ollaan jo mietitty et millä saadaan tilannetta tasattua. Suurin ongelma on Jesperin tapa ärsyttää ja härkkiä muita. Kasperi sietää sitä todella pitkälle, mutta Joonatanin kynnys on selvästi matalampi. Sitten kun Joonatan päättää antaa takaisin, alkaa huuto ja märinä ja Jesper pistää kaikkensa vastaan. Muutama hampaan jälki on Joonatanin niskassa, joten pahempaa repiminen ei kuitenkaan ole.
Nyt ollaan sitten otettu jäähyt käyttöön. Ne tuntuu toimivan kohtuullisesti. Leikki säilyy aina jonnin aikaa rauhallisena tai suuntautuu aivan muualle. Joonatanin ja Jesperin painia kun ei niin vaan keskeytetä kiinnittämällä huomiota äänellä tai tavaralla. Se on yksinkertaisesti irroitus toisistaan ja rauhoittumaan. Eilen ja tänään on kuitenkin näkynyt hienoista edistymistä, joten jatkamme toistaiseksi näin.

Jesper itsessään on hyvin itsepäinen. Se on omalla tavallaan tosi kiltti ja herttainen, mutta selkeästi koettelee enemmän kuin muut. Esimerkiksi kun innostuu leikkimään, siirtyvät sormet ja kädet leikkikaluiksi. Ei auta suhinat eikä kiellot, vaikka nekin pikku hiljaa alkavat upota. Ei myöskään usko toisten frettien varoituksia, vaan auttamatta syöksyy kimppuun, jääden hetkessä toiseksi.
Yllätyimme myös suuresti, kun ekan kerran löimme Jesperin häkkiin jäähylle. Se raivostui kunnolla. Märisi ja huuti, repi kaltereita, sähisi. Kiukkuisena pyöri ympäriinsä ja syöksyi jopa yläkerran ovea repimään. Vasta useamman minuutin jälkeen rauhottui. Samaa on myös tehnyt kopassa, jota on käytetty myös jäähypaikkana. Hillitön märinä ja mielenosoitus temppuilu alkaa kun joutuu jäähylle. Kyllä se sinne rauhoittuukin, mutta aikaa siinä menee huomattavasti paljon enemmän kuin muilla on mennyt.

Jesper on myös osottautunut huomattavasti ketterämmäksi kuin toiset. Nyt jo viikon jälkeen se hyppää meidän "makaroonilaatikkoon", joka on siis oikeasti aika korkea muovinen laatikko. Muilla on mennyt monta viikkoa sinne kiipeämiseen! Yllättävän hyvin se myös pystyy laittamaan vastaan isommille pojille painissa ja jokseenkin pysyy jo juosten niiden perässä. Energiaakin on jopa enemmän kuin Joonatanilla, joka tuntui aika touhukkaalta tyypiltä.

Näin ollen meille on kotiutunut astetta omatahtoisempi, 

mutta erittäin ihana ja suloinen näätäpoika,

Jesper