sunnuntai 18. lokakuuta 2015

14 hajupommin treffit

Tämän viikon tiistaina koettiin jännittäviä hetkiä, kun kokoonnuimme 14 karvamadon kanssa saman katon alle. Fretti ihmiset olivat pääosin Jyväskylän seudulta, mutta myös Karstula ja Äänekoski oli edustettuna! Idea tähän saatiin Jyvässeudun frettiryhmästä. Paikan tarjosi Tiia, Napin omistaja. Aivan mahtavat tilat! Omakotitalo usealla huoneella, johon kaikkiin oli pääsy.

 Kaikki 14 samassa kuvassa. Kasperi ja Manu pussaa!
Vasemmalta oikealle: Putte, Possu, Amy, Manu, Kasperi, Osmo,
Petran sylissä oleva mylläkkä sisältää Häive, Usva, Routa ja Muta,
Harry, Dita, Nappi ja ylempänä Taavi.

Nappi talon isäntänä vastaanottamassa vieraita!
Kassu tunki kans heti mukaan (tummempi keskellä)

Kuljetusboksit tutkittiin tarkkaan 
ja parhaillaan samassa kopassa tais olla 3-4 näätää! 



 Sit otettiinki jo painit! Välillä meni kovaks ja joku rupes itkee, 
nii saatiin juosta väliin, mut määräänsä nähden tosi vähän tappeluita.
Kassu erottui joukosta suuren kokonsa vuoksi.


 Sitten oli nämä pastellipojat, joista saatiin jatkuvasti arpoa, että kukas olikaan kuka...
Nappi, Usva ja Manu menivät jatkuvasti sekaisin.
Muita pastelleja oli Putte ja Possu Äänekoskelta. 
Heillä oli valjaat joten niistä pysyttiin aika hyvin kärryillä!


 Napilla on hieman pitempi karva kuin Manulla,
 Usvalla myös mutta oli isompi ku Nappi.
Manu edusti pikku pastellipoikana!


Kasperi riehu kohtuullisesti.
Etenkin Manun kanssa otti kaveripainit.
Muuten osallistui painiin sen kanssa joka nyt sattui vastaan.

Kyllä touhu alkoi näkymäänkin, 
kun taas heitettiin lattian suuntaisesti koko mitalta!


Oli tosi mukava nähdä että tällä seudulla on näin aktiivisia näädän omistajia!
Suunnitteilla on myös frettipäivä Keljon Faunattareen ja/tai Mustiin ja Mirriin.

Saatiin ihmetellä ja ihastella erilaisia näätälapsia. Kasperia kehuttiin isoksi mukavaksi löllykäksi.
Ehdittiin myös jonkun verran vaihtaa kuulumisia. Sain myös muutaman kerran hampaista! 


Ollaan kyllä niin tyytyväisiä ku Kasperi on ollu niin helppo. Oven eteen paskominenkin on jäänyt kun heitettiin siihen leikkimatto. Ei oo vielkää ylttäny kaivamaan multaa kukkaruukusta (anoppilassa ylttää ja kauhoo innokkaasti..) Pureminen on harvinainen sattumus. Eikä pure tuntemattomiakaan. Sohvan repiminen on jäänyt tosi vähälle. 

Ollaanki mietitty, että mites kun ensivuodelle on suunnitteilla kaveri tai kaks, et mitä jos ne on ihan riiviöitä? Toki Kasperinkin kaa on muutamaan kertaan meinannu palaa käpy, mut vähemmän kuin odotin. Sitten todella punnitaan kykyä pysyä rauhallisena ja tiukkana..

Kasperi kovin innoistui kuvaamisesta...huom vas. puolen kuva..


Muutama päivä sitten näädän omistamisen ihmettelyn aiheena 
oli yhtäkkiä käpälästä kadonnut karva. Pohjavilla näkyy. 
Mietittiin jo et mitä ollaa tai ei olla annettu et näin käy.
Helpotukseks saatiin huomata et onkin karvanlähtö aika!
(plus Petra jaksaa AINA vastata kun paniikissa laitamme viestiä, että mikä nyt mättäää?!) 
Ostettiin jopa furminaattori, kokeillaan onko siitä hyötyä kutinaan.


keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Näätänelikko

Maanantaina Manu vihdoin saapui kylään

Kuvat on valitettavasti kaikki heilahtaneita, 
kun en omista kunnon kameraa

Kasperi innostu heti ja paini alko jo ulkona
Siirryttii sit sisälle et saavat ilman hihnoja leikkiä


Paini oli ajottain hyvinkin hurjan näköistä, 
mutta kumpikaan ei vingahtanut, eikä niskaan ilmestynyt jälkiä,
joten irrotettiin toisistaan vasta ku purenta ote jäi päälle pitkäksi aikaa
tai kun leikki näytti omaan silmään turhan rajulta.


Kaksi tuntia meni tosi nopeesti ja pojat senku riehu. 
Paini oli se 1. juttu ja toisena tuli toisen perässä säntäily.


Kasperi myös innostu menemään putkeen Manun perässä,
yksin ollessaan ei mene sinne ollenkaan.

Myöhemmin mukaan tuli Harry ja Dita, 
jotka tavattiinkin jo aikasemmin

Kasperi, Manu ja Harry

Harry pääs heti poikien leikkiin mukaan. 
Ditakin jopa innostui painimaan Kasperin kanssa!
Ei kuulemma yleensä oo niin innokas leikkimään tuntemattomien kanssa.


Niimpä meille sitten 4 karvamatoa viiletti menemään ku viimestä päivää.


Jonkun verran kuului myös iloista putputusta! 


Putki hippa oli kivaa ja
 parhaillaan putkessa oli 3 näätää kerralla


Tunnin verran sujui ihan jouhevasti vielä Harryn ja Ditanki kaa 
(siihen menessä yht. 3h..), 
sitten alkoi meidän Kasperissa ja Hannan Manussa 
näkymään väsymisen merkkejä.

Manu nukahti lopulta syliin

Kassu koomaili lattialla

Kasperi hyytyili siis pitkin kämppää ja lopulta kiipes häkkiin nukkuu.
Laitettii sit ovi kii et saa rauhassa torkkua.
Loppu ilta sujuikin nukkuessa. Muutaman kerran yritti jotain touhuilla, 
mutta väsymys vei nopeasti voiton ja kiipesi takaisin häkkiin.

 Muutama yhteiskuvakin saatiin just ja just napsittua

 Manu ja Harry

 Manu ja Dita

Kasperi ja Harry


Harry, älä viitti, kutittaa!

Meidän kassulla on vähän tuota kokoa..
Iso pehmonen lössykkä!


Kasperi ja Manu
(Kasperi näyttää ihan pöllön poikaselta!)

Ens viikolla oiski sit tarkotus nähä vähän isommalla näätäjengillä.
Järkkäillään myös lähitulevaisuudessa näätäpäivää Jyväskylään.
Kasperi on ollu niin tyytyväisen olonen ku on saanu leikki seuraa,
et yritetään järkkäillä sitä jatkossaki!

Ps. Näädän omistajan parhautta on kaksi viikkoa sitten yhtäkkiä ulko-oven eteen alkanut kuseminen ja paskominen, jota ei saa kuriin sitten millään. Kannetaan jatkuvasti hiekkalaatikolle jos vaa väliin ehditään, mut silti väh. kerran päivässä on kikkareet eteisessä. Oven eteen ei voi vilttiäkään laittaa, joten saa nähdä mitä keksitään! Tai ehkä Kasperi oppii takaisin laatikolle (joopa joo..)