tiistai 31. heinäkuuta 2018

Eläinlääkärikulut 2018 (osa 4)

Olisi jälleen aika koota yhteen kuluja. Siinä samalla tulee kerrottua poikien voinnista viime aikoina.
Jälleen on kulunut puoli vuotta edellisestä, joten on hyvä tsekata, miten kuluja tänä vuonna on kertynyt.
Joskus meno on kuin sirkuksessa!
Pojat ulkotarhan pallomeressä
Jos kuitit pitää paikkaansa, ensimmäinen eläinlääkärikäynti oli tänä vuonna toukokuussa!

8.5 käytettiin Jesperiä korvatulehduksen vuoksi eläinlääkärissä. Tällä kertaa korvassa oli sauvabakteereja. Ell arveli, että edellisestä tulehduksesta on jäänyt vielä korvaan ärsytystä ja muiden bakteerien poistuttua, ovat sauvabakteerit vallanneet tilaa ja tulehdus uusinut. Näyte korvasta, korvatippakuuri ja korvahuuhde. Kontrolli viikon päästä. 95,72€

17.5 Hieman reipas viikko meni ennenkuin päästiin kontrolliin. Korva jo selkeästi parempi, silti heiman tulehdusmuutosta jäljellä, joten toinenkin viikkon korvatippakuuria. Jos oireet poistuvat, ei tarvetta uusinta käynnille. 40,25€

15.5 Jesperillä juuttui illalla luunpala kurkkuun. Se alkoi yskimisellä, jota seurasi oksentaminen. Pala ei irronnut itsestään, joten kiidimme päivystykseen. Jesper oksenti myös matkalla ja vielä päivystyksen eteisessä. Päästiin suoraan huoneeseen ja pöydälle nostettaessa oli vastassa todella uupunut, mutta rauhallinen fretti. Tarkistettiin koppa, josta löytyi oksennuksen seasta luunpaloja. Ell kurkkasi vielä kurkkuun, mutta ei nähnyt mitään. Tällä kertaa poistuimme päivystyksestä ilman laskua, sillä mitään hoitoa emme tarvinneet.

Seuraavana 15.6 käytimme Jesperin ell tarkistuksessa, koska se oli huono vointinen ja sen hengitys rohisi. Jesper kuvattiin hereillä, eikä valitettavasti saatu kunnon kuvaa nielusta. Luita ei kuvassa näkynyt eikä muutakaan poikkeavaa. Myöskään käsin tunnustelemalla tai kurkkuun katsoessa ei luita tai muuta poikkeavaa näkynyt. Haava suussa oli ja ell arveli että nirhaumaa olisi myös nielussa. Saatiin kipulääkettä kotiin. Mikäli vointi huononisi, tulisi nielu kuvauttaa rauhoituksessa klinikalla jossa olisi tähystyslaitteet mahdollisen luun poistamista varten. 60,84€

Vointi kuitenkin parani ja kipulääkkein ja erittäin pehmeän ruoan myötä nieleminen helpottui. Viikon päästä alkoi jo olla normaalimpi tilanne. Suun haavan täysi paraneminen kesti viikkoja. Se välillä punoitti uudelleen voimakkaasti, mutta pikku hiljaa rauhottui kokonaan.

26.6 käytiin kuvauttamassa Joonatanin suu. Joonatan alkoi jälleen oireilemaan (se ei syönyt kunnolla luita) ja pelkäsimme, että suussa olisi tulehdusta tai hampaanpoiston tarvetta. Se myös tuntui aristavan oikeaa yläleukaa. Kuvasta ei kuitenkaan löytynyt mitään, ei tulehdusta tai hammasta joka tarvisi poistoa. Samalla käynnillä Joonatanilta putsattiin hammaskivi. Kuvat lähetettiin vielä toiselle ell:lle arvioitavaksi, mutta hänkään ei nähnyt niissä korjattavaa. Ilmeisesti hammaskiven poisto helpotti ja Joonatanin vointi palautui normaaliksi. 150,61€

4.7 Keskisuomen harrastajat järjestivät joukkorokotuksen Huiskuhännässä Vaajakoskella. Myös meidän pojat käytettiin siellä ja hintaa rokotteella oli 33/fretti eli  yhteensä 99€ 

Tänä vuonna ell kuluja on kertynyt yhteensä: 446,42€

Ei siis mitään älyttömän suuria summia. Vuosittaisia kuluja joka tapauksessa on rokotus, josta tällä kertaa kertyi lähes sata euroa. Saamme myös jatkossa varautua putsauttamaan Joonatanin hampaita, eli varmaan vuosittain tulee hampaiden putsaus reissu.

Vaivathan eivät koskaan lopu ja Jesperin korvat oireilevat jälleen. Jesper tykkää uittaa naamansa kylpyhuoneen vesiastiassa, jonka lisäksi nämä kuumat kelit saattavat lisätä tulehdusarkuutta. Ja täytyy myöntää, että emme riittävän hyvin varmistaneet korvatippakuurin jälkeen säännöllistä perus huuhtelua. Eli tulehdusmuutoksia on voinut korvaan jäädä.
Pyrimme nyt huuhtelemaan korvat huolellisesti ja kuivaamaan niitä aina Jesperin käytyä uittamassa naamaansa. Mikäli se ei auta, täytynee sille hakea jälleen kerran korvatippakuuri ja todella toivoa, että se olisi viimeinen. Pahimmillaan korvatulehduksesta tulee loputon kierre.

"Leiki mun kanssa!"
Muutoin poikien vointi on ollut hyvä. Jesper on edelleen todella tuhdissa kunnossa ja tuntuu ettei se juurikaan pudottanut painoa kesäksi. Ollaan nyt alettu käymään sen kanssa lenkeille enemmän, jotta saataisiin lisää aktiviisuutta päiviin. Jesperillä oli myös pientä ihottumaa vatsan ja takapuolen seudulla, joka helpottui DuoxoPyo pesulla. Välillä se raapi itseään jatkuvasti, joka on nyt helpottanut selkeästi. Turhautuneelta se on muutenkin vaikuttanut, kun on jälleen repinyt Joonatanille muutaman haavan niskaan. Energiaa tuntuisi olevan enemmän kuin nykyiset seuralaiset pystyvät tarjoamaan.

Joonatanin jalat ovat olleet kesän ok, mutta selkeästi taas menossa huonompaan. Eli senkin osalta tehostetaan uimista ja laserhoitoja. Muutoin vointi on ollut normaali. Hetken jo pelkäsimme, että sillä olisi jotain pahempaa, kun oireili ja hampaista ei löytynyt mitään. Mutta kyllä se lähes joka aamu pyyheltää ekana vastaan ja käy touhuilemassa omiaan. Kuskailee edelleen ahkerasti leluja ja on jopa innostunut kesän aikana juoksemaan muiden poikien perässä hipan kaltaisesti. Sitä se ei ole hetkeen tehnyt. Eli normaali meninki jälleen.

Kasperin vointi on ollut normaali. Aika paljon se on hakenut huomiota ja tykännyt välillä ihan vaan köllötellä sylissä.

Kaikki ovat olleet aika poikki meneillä olevasta helteestä. Kylmäalustojen päällä ei meinata malttaa pötkötellä. Kasperi pudottelee jäiset pullot ulos riipparista jos ne nostaa sinne viilentämään.. Tuulettimen edessä pötkötellään jonkin verran ja kylmäpulloihinkin on pikku hiljaa totuttu. Loppuviikoksi on luvattu sateita ja ukkosta, ehkä se hieman viilentää ilmaa. Siihen asti pärjäillään uittamalla ja suihkuttelemalla poikia. Onneksi asunnon lämpö pysyttelee alle 30, useimmiten jopa 27'C. Vaikka onhan sekin ihan älyttömästi. Syksy on kuitenkin pian täällä ja sen jälkeen ei ole enää helteistä huolta!

Sain nyt kevennettyä omaa arkeani ja toivosin sen myötä, että saisin kirjoiteltua enemmän myös tänne blogin puolelle. Voi myös olla, että kirjoituksia voi lukea jossain vaiheessa muualtakin kuin tästä blogista. Sanottavaa kun olisi monestakin asiasta! Katsomaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Uusi koti

Saimme uuden asunnon toukokuussa. Koko tämä vuosi on ollut aikalailla yhtä myllytystä, joten päivittelyt ovat jääneet. Mutta pikku hiljaa yritän purkaa tapahtumia tännekin.


Ollaan siis jo hyvin asettauduttu uuteen kämppään. Asunto on kerrostalo kolmio. Väliaikaiseksi tämäkin tarkoitettu. Suuntana kun olisi kuitenkin se ihan oikea oma koti. Tämä kuitenkin kelpaa siihen saakka, että saadaan asiat etenemään. Kämppä on 77 neliötä, eli ahtaalla ei jouduta olemaan. Pojilla on oma huone ja meilläkin oma makuuhuone. Kämpässä lasitettu kuisti (en voi sanoa parveke, kun ollaan maantasossa). Asunto on itseasiassa todella sopivan kokoinen, kun kaikki tarpeellinen tavara mahtui sisään. Aika paljon sitä oppi karsimaan käyttö tavaroista, kun jokaisen kohdalla piti harkita joko puhdistamisen yrittämistä tai pois hävittämistä.

Poikien huone valikoitui jo pelkästään kaapiston vuoksi. Sen lisäksi että siinä oli täydellinen väli häkille, niin tarvitsimme omille vaatteille koko seinän mittaisen kaapiston. Poikien tavaroille on sopivasti tilaa, sillä kaappiin mahtuu oikeastaan kaikki niitte tavarat pyyhkeistä ja vilteistä lähtien.

Se mikä ei mahdu kaappiin, meneekin sitten mustan hyllykön laatikoihin. 

Uutena juttuna meille on kissan kiipeilypuu. Saimme sen eräältä tutulta puoli ilmatteeks, joten tottakai haluttiin tarjota pojille jotain uutta ja kivaa. Noh, eivätpä ne ole tuosta kiinnostuneet. Ruuvailin vielä tasoja eri kohtiin ja mahdollisimman "turvalliseksi". Alimmasta pussukasta löytyy joskus Joonatan nukkumasta, muuten se onkin ollut käyttämätön.

Uutena juttuna pojille on ollut koko kämppä ja esimerkiksi hiekkalaatikot. Todella vähällä ollaan kuitenkin päästy hutikakkojen kanssa. Nyt enää ulko-oven edusta on sellainen, joka kerta toisensa jälkeen houkuttelee. Ehkäpä oven alta käyvä tuulevire hivelee mukavasti takapuolta, samalla kun tuuttaa meidän kuramattoon tavaraa..



Pientä tavaroidenkin asettelua ollaan saatu jo harrastaa. Mustahylly oli aluksi kuten kuvassa näkyy, mutta tajusimme, että sieltä voi tippua korkeimmalta kohdalta seinän ja patterin väliin, joten se käännettiin sitten ympäri, kissanpuuta vasten. Hieman hämmennyin kun kiipeilijä olikin Joonatan, eikä esimerkiksi Jesper. Joonatanilla kun nuo akrobatia taidot eivät ole kovin huippuunsa hiottuja.. Silti se kampeaa itsensä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin!


Kuistilla pojat käy jonkun verran. Siellä on kankainen leikkiputki, sekä pätkä muovista sahanpuruletkua. Myös musta/vaaleanpunainen teltta päätyi ulos. Kuisti ei kuitenkaan samalla tavalla innosta, kuin mitä esimerkiksi äidin asunnolla. Ehkä raahaan vielä joku kerta kissanpuun sinne, josko se sitten alkaisi poikiakin kiinnostamaan!

Muuten asunnossa tuntui ekan kuukauden vallitsevan olohuoneessakin "fretti tavaraton" alue, mutta kummasti sinnekin on valunut lelukopat, pari petiä ja pieni kissanpuu. Vaikkei niillä mitään oikein tehtäisikään.

Kylpyhuoneessa ollaan päädytty pitämään painavaa vesiastiaa kaivon päällä, jotta herra viemärirotta (Jesper) ei olisi siellä aina tonkimassa. Vesiastia onkin tuntunut olevan kiva juttu ja siellä käydään välillä läträämässä.

Pojat on viihtynyt ihan hyvin. Joonatan on asettunu helpoiten, kun nukkuu melkein missä vaan eteisen matosta lähtien. Muut pojat vielä jokseenkin arkailee ja hakeutuvat vain omaan huoneeseen nukkumaan. Toki eipä meillä kovin paljoa muitakaan nukkumapaikkoja ole tarjolla.



Muutenkin asunto on osoittautunut ihan kivaksi. Toki kerrostalo elämän on kovin erilaista, kuin omakotitalossa. Talossa on vieläkin (muutosta asti ollut) piharemonttia meneillään. Sen takia poikia ei ole tehnyt mieli niinkään käyttää ulkona, kun kaikki paikat on kaivettu auki ja pelkkää hiekkaa joka paikka täynnä. Sen sijaan pihan parkkipaikalta lähtee tosi kiva polku pienen pusikon läpi. Se on riittänyt pojille hyvin näin alkuun. Lähistöllä on myös pieni lampi, jonne pääsee pienen tienpätkän ja lenkkipolun kautta. Eli lenkkeilypaikkojakin on lähellä. Ja kuhan tuo pihakin tuosta asettuu, nii pääsee vaikka kiertämään ihan talon ympäri! Takapihallakin kun on puita ja pusikkoa ennen seuraavaa taloa, joten tutkittavaa riittää.


Piha ei houkuttele poikien kanssa ulos..

Arkea on muutoin helpottanut, kun miehen työmatka lyheni niin että sen voi kävellä. Meillä on siis tällä hetkellä yksi auto käytössä. Itse sain kesätöitä yhdeltä asumisyksikön osastola, joka sattui olemaan tuossa kilometrin päässä, joten työmatkaa ei itsellekään paljoa kerry. Päivät eivät siis veny ainakaan matkojen takia, mikä on pojille kivempi. Myös kuluja on vähemmän, kun bensaan ei mene niin paljoa. Vaikka kuluja on kyllä sitten muutoin riittänytkin. Niistäkin yritän edelleen pitää ees jonkinlaista kirjaa, vaikka aika mahdotonta se on kaiken muuttamisen keskellä ollutkin!

Ehkäpä tämä arki tästä pikku hiljaa tasaantuu ja asettuu kohdilleen. Ainakin tavaroilla alkaa olemaan omat paikkansa ja sitä myöten kaikki tekeminen on paljon helpompaa! Odotellaan kuitenkin aika innokkaasti tietoa tulevasta kodista, josko tässä parin vuoden sisällä päästäis takaisin omakotitaloon, tällä kertaa ihan omaan. Siellä tulee sitten olemaan pojillekin kunnon tilat niin sisällä, kuin ulkonakin! Tai ehkä tulevaisuudessa meidänkin laumassa on muitakin kuin poikia ;)

perjantai 4. toukokuuta 2018

Älä osta pimeää pentua



Tämän erittäin tärkeän asian, on laittanut liikkeelle Tassujen Tahdissa- blogi
 ja sitä on kommentoinut mm. Päärynäeläin ja makkaraminionit

En voi kuin kiittää Mantaa, joka on jo kirjoittanut useita, aivan mahtavia ja todella tärkeitä kirjoituksia aiheen tiimoilta. Tässäpä muutama erittäin makoisa teksti pohdittavaksi!

Miksi nostan tämän esille? 

Koska nyt on kevät. Se pahin pentubuumi alkaa puskemaan viimeistään nyt päälle. Söpöjä pieniä pentukuvia alkaa tärähtämään näyttöön itse kullakin ja se oman karvalimusiinin hankinta alkaa tuntua ajankohtaiselta. Se tarkoittaa sitä, että pennut ja ostajat kohtaavat. Kysyntä ja tarjonta. Se mikä on olennaisinta (sen lisäksi että fretin hankinta tulee todella harkita etukäteen ja ottaa selvää mitä sitä oikein harkitsee hankkivansa!) on se, että mistä se pentu otetaan.
Tämä teema tule näkymään kaikissa tämän vuoden frettipäivissä, joissa olen mukana. Tapahtumat joihin osallistumme, löytyvät oikeasta sivupalkista (jos selaat puhelimella, kannattaa valita internetversio tai selaimen asetuksista tietokonesivusto- näkymä!)

ÄLÄ OSTA PIMEÄÄ PENTUA

Älä tue pentutehtailua/pimeitä pentuja/puskakasvattajia. 
(Tiedän, että monella kiehahtaa tunteisiin sanan puskakasvattaja kohdalla, mutta yrittäkää kestää) Koirien kohdalla pimeistä pennuista ja pentutehtailusta puhutaan jatkuvasti. On normaalia, että varoitetaan ottamasta koiranpentua henkilöltä X hieman epäselvän tori ilmoituksen ja halvan hinnan perusteella. Puhelimessa vaihdetaan aika ja paikka, jostain huoltiksen parkkipaikasta, jossa eläin vaihtaa omistajaa. Ja yleensä tämän jälkeen alkaa ongelmat (ei kaikilla tietenkään). Puhelinnumerosta ei kukaan enää vastaa ja ongelmista ei oteta vastuuta. Aivan sama pätee fretteihin.

Kuten kampanjan kuvassakin on mainittu, pimeät pennut voivat menehtyä nuorina perinnöllisiin sairauksiin tai huonon ruokavalion seurauksiin. Suvuissa esiintyy mm. sukusiittoisuutta (jos sukutietoja on edes saatavilla kahtakaan polvea pidemmälle..) sekä ns. "riskivärejä" (dew, panda, mäyrä..), joissa kulkee voimakkaasti perinnöllisenä geneettisenä häiriönä mm. Waardenburgin syndrooma. Syndroomalle tunnusmerkkeinä valkoiset kuviot pään alueella. Se aiheuttaa monia erilaisia kehityshäiriöitä, mutta omistajaan eniten vaikuttava on kuurous (yli 75%lla) ja lisäksi voi olla neurologisia häiriöitä (vajaaaälyisyyttä ja aggressiivisuutta) tai ongelmia ravinnon imeytymissä > aiheuttaa lisää ongelmia. Sitä ei tulisi siis missään nimessä vähätellä! Periytyvyydessä on hyvä ottaa huomioon, että vaikka kyseisen fretin värityksessä ei tunnusomaisia piirteitä näy, niin riittää että fretin kasvatuslinjassa on kyseistä väriä käytetty. 
Näiden asioiden lisäksi frettien käsittely ja ylläpito voi olla puutteellista. Pahimmillaan fretit voivat elää järkyttävissä oloissa (kyllä, suomessakin tapahtuu tätä) koko pentuaikansa, niin ettei niitä käsitellä tai niitä ei päästetä liikkumaan riittävästi päivän aikana (jos ollenkaan). Eli käyttäytymis- ja vessakoulutus on vähintäänkin puutteellista. Freteille ei syötetä asian mukaista ravintoa ja niiden terveydenhoidosta ei huolehdita riittävästi. Kasvatuksessa saatetaan käyttää sairaita yksilöitä tai yksilöitä, joiden suvussa on todettu perinnöllisiä sairauksia tai näistä seikoista ei ole edes otettu selvää (!!!)

Joonatan ♥

Milloin hälytyskellojen pitäisi soida?

Kuinka välttää pimeä pentu? Lyhyt epäselvä ilmoitus torissa ja edullinen hinta? Tiedoissa lähinnä sukupuoli, väri ja ikä? Yhteydenottoon puhelinnumero ja pelkkä etunimi? Sähköposti vastaukset, joista ei loppujen lopuksi selviä mitään kysyttyä, kuten miten lemmikkejä pidetään, minkälaiset taustat niillä on ym (tiedot vanhemmista kutsumanimeltä ei ole riittävä tieto esim. äiti on Maija ja isä Matti)? Mikäli ilmoituksessa todetaan, että on rekisteröity ja löytyy paperit ym. mutta sitten kyselessä niistä ei enää vastata tai niitä "ei ole mukana tai ne on hukkunut" pitäisi nousta jo selkäkarvat pystyyn.
On myös tärkeää, että myyjä on halukas tietämään, minkälaisiin oloihin pentu on menossa. Se, että myyjälle on täysin ok, että ilmoittaa vain haluavansa fretin ja sovitaan haku aika jostain huoltsikan pihasta, tukku käteistä kourassa, kuulostaa aika pelottavalta. Kuka vastuullinen ihminen myy lemmikin henkilölle, josta ei tiedä mitään? Jos kasvattajien esittämät huolenpitoon ja terveyteen liittyvät kysymykset tuntuvat liian vaikeilta, kannattaisi miettiä, että onkohan sitä tullut kuitenkaan perehdyttyä kyseiseen eläimeen riittävästi? Eikä suunnata myyntipalstoille ostamaan sitä halvempaa pentua, joka myydään sen enempää kyselemättä ja perään soittelematta. Ei näin hyvät ihmiset, ei näin.
Syynä pimeän pennun ostamiseen ei tulisi olla hinta tai se, että haluaa jonkun erikoisen tai hienon värisen. Esimerkiksi Fancy väreissä (panda, mäyrä..) on todettu sairauksia ja sen takia esimerkiksi liitto ei suosittele niiden käyttöä kasvatuksessa. Se on erittäin painava ja perusteltu syy. En ymmärrä, kellä voisi olla joku hyvä syy käyttää niitä linjoissaan, etenkin kun ongelmat niihin liittyen on tiedossa.

Hinta

Yksi asia, joka nousee esille jatkuvasti. Miksi fretin pennut maksavat niin paljon? (Hinnat liikkuvat 300-400€ välissä). Koska niihin menee rahaa. Kunnolliseen huolenpitoon, eläinlääkärin tarkastuksiin, rekisteröintiin, sirutukseen ynnä muuhun menee rahaa, silloin kun asiat tehdään kunnolla. Pentuaikana täytyy huolehtia riittävän hyvistä olosuhteista, niin emon kuin pentujenkin kohdalla. Kuluja, joita tavallinen harrastaja ei tule ajatelleeksi, ovat esimerkiksi se mitä kuluja kasvatus eläinten hankintaan menee. Koska populaatio on pieni, on kasvatuseläimet hankittava ulkomailta, jolloin hintaa tulee esimerkiksi lentolipuista, rahdista, passista, rekisteröinnistä ja tietysti eläimen hinta kaiken päälle. Kasvatukseen liittyy myös paljon riskejä ja sen seurauksena voi tulla yllättäviä, hyvinkin suuria eläinlääkärikuluja.
Toisekseen, jos hankinta hinnassa sadallakin eurolla on iso merkitys, niin kannattaisi edelleen miettiä, että onko tämä se eläin minkä haluat hankkia. Fretin hankinta hinta on pieni osa siihen menevistä kuluista. Pelkästään lantittaminen, vuosittainen rokotus, mahdolliset loishäädöt ajan saatossa, monipuolinen ja riittävä ravinto, tarvikkeet ym. maksavat satoja ja satoja euroja. Paremminkin ehkä tuhansia, ainakin vuosien kuluessa. (Vaikka kuluihin voikin yrittää vaikuttaa erilaisilla valinnoilla, on tosi asia, että halpa lemmikki fretti ei ole). 


Jesper ♥

Mitä sillä on väliä mistä pennun ostaa?

Niin kauan kun pimeitä pentuja ostetaan, niin kauan niitä teetetään. Niin kauan jatkuu myös vastuuton kasvattaminen, mahdollisesti sairaiden eläinten eteenpäin myyminen ja valtava suru ja murhe, joka uutta omistajaa odottaa, kun fretin kanssa elämä ei olekaan auvoista juhlaa, kun on valittu sieltä mistä aita on matalin. Helppoahan se fretin omistaminen ei ole koskaan, mutta ei sitä tieten tahtoen pidä ottaa riskiä, että se olisi vielä vaikeampaa.

Mistä voin ostaa pennun?

Valitettavasti tällä hetkellä itse en voi suositella kuin frettiliiton kasvattajia. En tunne tai tiedä muita, joita voisin puhtaalla omalla tunnolla suositella, jopa päin vastoin. Liiton kasvattajia sitoo kasvattajasitoumus, joka on etenkin frettien terveyttä ja huolenpitoa ajatellen laadittu. Sen tarkoituksena on turvata frettien kasvatuskäyttöön liittyvät seikat, niin että sekä kasvatusyksilöiden olosuhteet, kuin tulevien pentujenkin lähtökohdat ovat vähintääkin hyvät. Kasvattajilta saa myös fretin eliniän kestävän tuen ja turvan. Heiltä voi aina kysyä apua ja neuvoa. He myös tekevät tärkeää työtä tutkiessaan kasvatusyksilöiden taustoja, luodakseen parhaimmat mahdolliset yhdistelmät lemmikkifrettiä ajatellen.

En halua leimata muita kuin liiton kasvattajia, mutta valitettavasti tällä hetkellä sen perusteella mitä tiedän ja olen kuullut, en voi suositella ketään muita. Toki olisi hienoa, jos yhtä hyvillä mielin voisi suositella ketä tahansa "kasvattajaa", mutta tosiasiassa kasvattajanimen saamiseen (muuta kuin liiton kautta) ei paljoa vaadita. Jopa minä voisin alkaa "kasvattamaan frettejä". Se ei tarkoita, että minulla olisi riittävää tietoa ja ymmärrystä asiasta. Frettien kasvattaminen kun on muutakin, kuin kahden eri sukupuolta olevan fretin parittaminen pentujen saamiseksi ja niiden myyminen. Siksi on tärkeää pennun hankinnan ollessa ajankohtaista, ottaa riittävästi selvää asioista.

Frettiä hankkiessa tulisi ainakin selvittää, kuinka paljon kasvattajalla on kasvatuskokemusta ja mitkä ovat hänen tavoitteensa kasvatuksen suhteen. Minkälaiset taustat pentueen vanhemmilla on, mistä ne ovat kotoisin, minkä värisiä ja luonteisia ne ovat. Ovatko vanhemmat olleet terveitä, onko linjoissa esiintynyt sairauksia, millaisissa oloissa fretit elävät, millaista ruokaa kasvattaja freteille syöttää? Minkä ikäisinä pennut luovutetaan (suositeltu luovutusikä 8-12vkoa), aloitetaanko ja miten pentuja koulutetaan kasvattajan luona, minkälaisia kasvatusperiaatteita kasvattajalla ylipäätään on ja paljonko pennuista pyydetään.

Oma kokemus taustalla

Jotta tämä ei olisi turhan tekopyhää, niin voin vain todeta, että itsekin hankimme ensimmäisen frettimme hieman hätiköiden. Kasperi on meille äärimmäisen rakas ja tärkeä, enkä kadu sitä hetkeäkään. Mutta hankinta tapaa ajatellen olisimme voineet toimia paremmin. Vaikka olimmekin perehtyneet fretteihin etukäteen, niin lopullisen päätöksen teimme hyvinkin nopeasti. Koska Suomessa ei enää pentuja ollut, päätimme ottaa ulkomailta. Sen sijaan, että olisimme kyselleet ja selvitelleet paremmin, valkkasimme netistä facebook sivuilta söpön näköisen pennun ja otimme yhteyttä. Pentu haettiin Viron satamasta, koska emme nähneet tarpeelliseksi käydä kasvattajan kotona. Pentu oli kylläkin sairastanut erittäin pahan mahataudin, mutta selvinnyt siitä. Joten ei pitäisi olla syytä huoleen. Raha vaihtoi omistajaa ja niimpä matkasimme pikku nääpän kanssa kotiin. Eikö kuulosta aika pahalta?

Meidän onneksemme kaikki on sujunut hyvin. Kyseessä on kuitenkin hyvin klassinen tarina. Sen verran täytynee tarkentaa, että kyselimme kyllä kasvattajasta etukäteen, sillä emme nyt aivan ummikkoja olleet sen suhteen, mitä on pentutehtailu ja etenkin Virosta eläimen hankinta arvelutti (koska kukapa ei olisi kuullut Viron koiranpentutehtaista). Ja sen vuoksi kyseiseen kasvattajaan päädyimme, eikä meillä edelleenkää omasta puolestamme ole pahaa sanottavaa. Rahan vaihtaessa omistajaa, saimme Kasperin paperit (Viron rekisteri) ja kirjoitimme myyntisopimuksen. Kasvattaja on siis Viron frettiliiton hyväksymä.

Sen sijaan, meillä ei ollut mitää käsitystä fretin taustoista ja niimpä koimme hieman harmillisen yllätyksen, kun aloimme selvittämään Kasperin taustoja. Sen isä (joista ei papereissa ollut tietoa kuin nimi, väri ja syntymäaika) on suoraan Venäläiseltä turkistarhalta, joka ei siis sinänsä ole paha asia, koska kyseisellä tarhalla ei ole esimerkiksi käytetty fancy-värejä. Sen sijaan turkistarhauskäyttöön kasvatut fretit kasvatetaan ihan muu kuin terveys edellä. Mahdollisimman suuri koko, riittävän turkin saannin vuoksi ei todellakaan ole hyvä tavoite kasvatuksessa, koska siinä ei huomioida terveystekijöitä juurikaan. Sen vuoksi en valitettavasti voi kuin toivoa, että Kasperi eläisi pitkän ja hyvän elämän. Tähän asti olemme selvinneet vain muutamilla korvatulehduksilla ja ensimmäisten vuosien ihottumalla (joka on sittemmin hävinnyt).

Vaikka ensimmäisen fretin hankinta ei ollutkaan parhaimmalla mahdollisella tavalla hoidettu, niin tuleviin päätöksiin voi aina vaikuttaa. Niimpä meilläkin majailee Kasperin lisäksi 2 muutaki frettipojua, joiden hankinta on sujunut niin kuin kuuluu!

♥ Tarkoitus ei ole loukata ketään, vaan jakaa tietoa vastuullisesta pentujen hankkinnasta ♥


Kasperi ♥
Olkaa viisaampia ja selvittäkää taustoja tarpeeksi.
Jokainen lemmikki ansaitsee tulla kohdelluksi oikein,
jokainen lemmikki ansaitsee parhaat mahdolliset lähtökohdat.
 Pimeät pennut ja niiden kasvattaminen eivät näitä tue.
Tue sinä. 
Ole osana matkalla kohti vastuullisempaa kasvatusta:
älä osta pimeää pentua!

Lisätietoa kasvatauksesta voit lukea esimerkiksi:
http://frettiliitto.fi/kasvatus/ 

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Väliaikainen koti

Jouduimme muuttamaan helmikuun ensimmäisinä päivinä evakkoon. Talostamme löytyi rakenneavauksien yhteydessä mikrobivaurio. Se selittää hyvin yksioikoisesti kaikki oirehtimiset, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että pääsimme sieltä pois. Asuntoa ei kuitenkaan päivässä tai kahdessa järjestetä, joten muutimme evakkoon alustavasti äitini (rivitalo kolmio) asuntoon toiselle paikkakunnalle. Matkaa töihin/kouluun/ym. kertyy päivässä 150km, joka on myös arjessa näkynyt, mutta toistaiseksi ollaan pärjätty näin.

Karvan vaihdot on onneksi vihdoin suoritettu

Koska asunnossa oli mikrobivaurio, tarkoittaa se sitä, että mukaamme otimme vain muutaman kassillisen tavaraa, jolla pärjäämme toistaiseksi. Kaikki täytyy joko pesettää pesulan kautta tai yrittää itse puhdistaa ja tuulettaa. Kaikki huonekalumme ovat ulkovarastossa isäni tiluksilla ja kodin pientavarat anoppilan parvekkeella. Tämä tarkoittaa myös poikien osalta sitä, että kaikki mikä ei ole puhdistettavissa on hävitettävä. Onneksemme pesulan tehopesu on auttanut pyykkeihin ja tekstiileihin, eikä niistä ole tullut oireita ja ne tuoksuvat puhtailta. Niimpä poikien viltit, pyyhkeet ym. on saatu pestyä. (Voin tässä vaiheessa vain kirota, kuinka monta jätesäkillistä ihmisellä voikaa olla erilaisia tekstiilejä..)

Poikien huone 
Onnea on myös äidin asunto, jossa jo aiemmin olimme poikien kanssa yöpyneet ja sen myötä se oli niille tuttu ja sieltä löytyi tarvikkeet valmiina ruokakupeista lähtien. Aiemmin käytössä oli vain playpen olohuoneessa, jonka sisällä 1 kerros ferretnation häkkiä. Nyt siirsimme pojat yhteen makuuhuoneista, jotta ne saavat riittävästi tilaa myös silloin kun emme ole kotona. Aiemmin olemme joutuneet pitämään poikia häkissä (kerrostalo kaksio), mutta se ei enää ole vaihtoehto. Fretit turhautuvat häkissä kohtuullisesti, vaikka pääasiassa siellä ollessaan nukkuisivatkin. Paljon vaikuttaa myös se, että pojat ovat nyt tottuneet olemaan kokonaisessa huoneessa, joten häkkiin ahtaminen päiväksi tuntuisi ihan kamalalta. Niimpä yksihuoneista on pojille. Toinen makuuhuone meille ja loppu asunto on yhteisessä käytössä poikien kanssa kun ollaan kotona.

Koiraportti poikien huoneeseen
Suurempia virityksiä emme onneksi joutuneet tekemään asuntoon, sillä jo aiemmin olimme siitä tehneet frettiturvallisen käydessämme yökylässä. Kiinteitä portteja emme ole asentaneet, mutta siirrettävä "koiraportti" poikien huoneen ovelle ja pleksin palanen kylpyhuoneen ovelle on jouduttu virittelemään arkea helpottamaan.


Asunto on rivitalo ja siitä löytyy niin etukuisti, kuin takapiha. Aiemman talon pihaan rakensimme ulkotarhan, joten oli vähintäänkin helpotus, kun pojat pystyy täälläkin päästämään huoletta etukuistille. Rakensimme jonkin aikaa sitten äidin toiveesta kuistille portin, jotta irrallaan kulkevat kissan eivät kävisi kusiskelemassa kuistille. Tämä portti onkin ollut pelastus, sillä sen myötä pojat voi rauhassa päästää kuistille riehumaan.


Takapihalle tein "lumilinnan", jotta pojat pääsisivät ihan kunnolla lumeen touhuamaan. (Kuistille oli kertynyt koko talven lumet, joten toista tuntia lapion varressa ja sain kujan tehtyä) Lumilinna ei tietenkää ikuisesti kestä ja niimpä lumien sulettua on takakuisti jälleen pois käytöstä. Haaveena olisi siihen joku aitaviritelmä, mutta katsotaan..

Valtakunnassa kaikki hyvin

Tyytyväinen saa olla, että pojat ovat viihtyneet todella hyvin. Ne ensimmäiset kaksi kuukautta riehuivat aivan hulluna (kevät aurinko tekee talviunisille näädille ihmeitä!) Kuisteilla touhuilu tuo mukavaa lisäaktiviteettia ja auttaa, kun ei sisällä enää leikit innosta. Joonatan on innostunut kiipeilemään sohvilla (ja meidän sydäntä kylmää joka kerta, mikään ketteryyden huippu kun Joonatan ei ole..), Jesper on vetänyt aivan hillittömiä kotkotusralleja lumilinnassa ja Kasperi on nauttinut yltäkyllin tunneleiden kaivelemisesta. Nyt kun lumi on sulanut, on myös sisällä vietetty enemmän aikaa ja pojat ovat selkeästi tylsistyneempiä.

Söpöilemäänkin on ehditty ♥

Huonoja puolia ovat sitten pitkiksi venyneet päivät. Mies herää aamuisin töihin lähteäkseen 5 aikoihin ja palaa pääsääntöisesti 12h kuluttua. Itse olen pyrkinyt siihen, että vietän pari päivää pois, jotta loput viikosta voin olla kotona ja pojat pääsevät touhuamaan kunnolla. Yövyn siskoni luona yön tai kaksi, jolloin pojat jää miehen hoidettavaksi. Kotona ollessani ne ovatkin sitten lähes koko ajan irti ja leikitän niitä aamuin illoin parituntia. Etenkin tämän vuoksi on ehdotonta, että pojilla on käyttössään huone, kun olemme poissa. Jos aiemmin 8 tuntia häkissä tuntui pahalta, nii kyllä 12 tuntia huoneessa on vastaavasti jo aika maximi. Koska haluan, että pojat saavat tarpeeksi aktiviteettia ja voivat hyvin, niin ehtona on, että ne pääsevät touhuamaan ennen lähtöä ja heti kotiin tultua. Niimpä 15 tuntisiksi venyneinä päivinä, kun tulee itsekin jo ihan väsyneenä kotiin, tulee varata ennen nukkumaan menoa toista tuntia vielä poikien riehumiselle. Ei ole helppoa, mutta siitä en ala tinkimään.
Mihinkäs täältä pääsisi..
Olemme etsineet uutta asuntoa. Koska häkittämiseen en enää lähde, on etsinnässä kolmio. Niiden vuokrahinnat vain kiipeävät aika pilviin ja osaan ei saa ottaa lemmikkejä. On myös mietittävä, olemme valmiita palaamaan kerrostaloon, jossa ulkoilumahdollisuudet ovat lenkittämisen (paljon tylsempää poikien mielestä, kuin irti riehuminen) ja parvekkeen varassa. Etenkin kun parvekkeen tulisi olla lasitettu. Eikä lenkittäminenkää joka alueella ole itsestään selvyys.

Joten kevät jatkuu isojen pohdintojen ja valintojen parissa. Ja vaikka kyseessä olisi vain parin vuoden ratkaisu (tarkoitus saada se ihan ikioma koti jossain vaiheessa♥), niin se on esimerkiksi Kasperi 3v:n elämässä jo aika merkittävä aika. Sitä kun ei koskaan tiedä kuinka paljon yhteistä aikaa on jäljellä.

Toivotaan, että kevät aurinko jaksaa pitää mielen korkealla :)

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Kuvauspäivä

Pystytettiin kunnon studio kaverin kanssa ja pidettiin kuvaussessio. Kunnon studio oli siis nykyisen väliaikaisasunnon kuisti, pahvilaatikko, viltti ja päiväpeitto viritettynä taustaksi.

Kuvia tuli räpsittyä perinteisesti satoja ja satoja. Tällä kertaa toki useampi "onnistunut". Taustakankaan vaikutuksen ja hyödyn tajuaa vasta nyt, tätä tullaan siis kokeilemaan vielä uudestaan.  Myös ihana luonnonvalo auringonpaisteen muodossa, mutta ei kuitenkaan suoraan kuvauspaikalle, toimi hyvänä valotuksena!

Jesper 




Osa kuvista jäi harmittavan suttuisiksi, mutta olivat ainoita,
joissa näkyi koko naama





Joonatan








Kasperi








Kasperi ja Jesper


Jesper ja Joonatan


Kasperi ja Joonatan



Rosvokopla





Oon niin onnellinen ku ees muutama yhteiskuva onnistu, 
niin että kaikki kahtoo ees suunnilleen samaan suuntaan... 
tai edes vähän sinnepäin. 
Ja vaikka kaikki eivät ole tarkentuneet yhtä hyvin, 
niin kaikista saa edes selvää. 

Kuvaamisessa oli auttamassa (ja kuvat otti) Tiia, 
jonka kirjottelee myös frettiaiheista blogia
Hillerin askelin

maanantai 12. helmikuuta 2018

Osmollako DIM ?

Osmon tapauksesta voit lukea paremmin kirjoituksesta Osmo - 10.5.2017

En näköjään ole tänne kirjannut tuloksista vielä mitään. Tulos olikin kaikin puolin hyvin järkyttävä ja jätti sanattomaksi. Tulokset saatiin kesäkuussa 2017.
Löydöksenä: oikean silmän krooninen sidekalvontulehdus. Vasemman takajalan kuolioinen, märkivä lihastulehdus. Perna oli hieman turvoksissa, sekä osa imusolmukkeista turvonneet. Lihaksistossa, luustossa tai missään muissa elimissä ei muutoksia. Tutkimuksissa ei todettu rakenteellisia kehityshäiriöitä, kasvaimia, vierasesineitä tai merkkejä tarttuvista taudeista tai myrkytyksistä.

(Tässä vaiheessa hengitän syvään ja nieleskelen ettei itku takertuisi jälleen kurkkuun)

Mitä tulokset sitten kertovat ? Periaatteessa eivät mitään. Muuta kuin että Osmo oli kipeä. Todella kipeä. Ja on hyvin musertavaa, ettei sitä huomattu aiemmin. Ellei tuollainen erittäin vakava ja pitkälle edennyt tulehdus voi kehittyä lyhyessä ajassa. Toisaalta tulokset auttoivat etsimään tietoa ja mahdollisia syitä. Ja ne myös auttoivat ymmärtämään tilannetta edes jotenkin. Emme olisi voineet tehdä mitään sinä iltana, kun Osmon kanssa menimme päivystykseen. Emme olisi voineet valita mitään hoitomuotoa, joka olisi Osmoa voinut siinä tilanteessa auttaa enempää. Käytimme kaiken tiedon ja taidon, joka meillä sillä hetkellä oli saatavilla.

Tuloksien myötä DIM:n. Eräs Instagram seuraajamme ehdotti sitä kun kyselimme apua maailmanlaajuisesti, josko joku olisi kuullut halvaantumiseen liittyvistä sairauksista ja Osmolla ilmenneistä oireista. Se kuitenkin jäi taka-alalle ja vasta tutkimustulosten ja pitkällisen internetin syövereiden tutkimisen jälkeen muistin sen. Tässä mielestäni hyvä tiivistelmä DIM:stä Sieltä löytyy mm. minkälaisia tuloksia ruumiinavauksessa tulisi löytyä. Tietoa löytyy myös yksinkertaisesti hakusanoin "Ferret DIM". Valitettavasti suomeksi ei ole saatavilla oikein mitään.

DIM on tulehduksellinen lihasairaus. Se ei ole niin tunnettu Suomessa. Atlantin toisella puolella se on yleisempi, sekä jossain määrin myös Euroopassa. Se on sairaus, johon ei ole parannuskeinoa. Mikäli fretillä todetaan DIM, se todennäköisesti menehtyy siihen. Oireet voivat myös edetä todella nopeasti ja DIM:stä tietoa etsiessä etenkin lausahdus "Owners often report that their ferret was normal one day and then had signs of DIM the next." säväytti. Eli ensin fretti on ollut ihan normaali ja yhtäkkiä seuraavana päivän on ilmennyt DIM:n oireita. Löydökset ja oireet, joita tiivistelmässäkin todetaan DIMiin liittyvän, sopivat Osmon tapaukseen.

Alleviivattuna ne fyysiset oireet, joita ehti ilmetä:

Physical Signs of DIM: Initial signs of DIM are variable but commonly include: a severe, persistent, fluctuating fever (usually over 104° F), severe lethargy and weakness, masses under the skin (commonly in an armpit, but can be anywhere); abnormal stools, and a decreased appetite. Other signs that are often observed (especially as the disease progresses) include: elevated respiratory and heart rates, dehydration, clear discharge from the nose (and sometimes the eyes), depression, nausea, and skin or coat changes, such as orange dots or abrasions. Ferrets with DIM often seem to be in pain when they are touched on the back or hind end. A veterinarian may detect a heart murmur in a ferret with DIM. Although signs of DIM usually come on relatively quickly, the duration of the illness can be days to weeks, or even months. 

Sekä patologiset löydökset:

Pathologic findings: Biopsies of enlarged lymph nodes and muscle tissue reveal severe, widespread inflammation, often with suppurative (pus) changes. The inflammation appears to have a multi-focal distribution; therefore, ferrets with DIM occasionally will have a negative muscle biopsy. 

Lisäksi maininta Diagnostic results kohdassa: "Except for an occasional enlarged spleen or abdominal lymph node, x-ray and ultrasound results are usually normal." Myöskään Osmolla ei röntgenissä eikä ultrassa näkynyt mitään erikoista.

Emme ole mitenkään varmoja, että kyseessä olisi DIM, vaikka kysyimme vielä jälkikäteen avauksen tehneeltä tutkijalta, voisiko se olla mahdollista ja saimme vastaukseksi, että kyllä voi olla. Mutta koska sitä ei ole testein todistettu, jäämme sen verran arvailujen varaan, etten halua väittää näin olleen.

Tämä on kuitenkin jälleen arvokasta tietoa frettien sairauksien osalta. Ainakin itselle. En ole DIM:stä kuullut aiemmin ja tämän myötä olen myös kääntänyt aika paljon englanninkielistä tekstiä aina frettien perus anatomiasta lähtien. Myös erilaiset oirekuvaukset ja mahdollisen menehtymisen jälkeen tehnyt tutkimuset tuottavat äärimmäisen tärkeää tietoa frettien sairauksista. Siksi suosittelen kaikkia teettämään ruumiinavauksen. Etenkin jos fretin kuolinsyy ei ole selvä (esimerkiksi suolitukosleikkauksen jälkeinen komplikaatio).
Olen nyt jo useamman kerran joutunut toteamaan, sekä omalta kohdaltani, että myös tuttujeni kohdalla, että kyllä se tieto helpottaa. Eräs nuorempikin fretti, jonka viimeisellä matkalla olin mukana ja joka on niin elävästi jäänyt mieleeni ja sydämeeni.. Oli toisaalta helpotus (vaikkakin myös todellinen järkytys) kuulla, että mm. sen sydämestä oli löytynyt kasvain. Avauksen tiedot selittivät monta tekijää, joita olimme yrittäneet kuluneiden viikkojen aikana selvitellä.

Tietoa lemmikkieläimen lähettämisestä ruumiinavaukseen löytyy mm. Eviran sivuilta ja "Usein kysytyt kysymykset lemmikkieläimen lähettämisestä ruumiinavaukseen" koosteesta. Sekä varsinaiset pakkausohjeet. Haluan nämä tähän koostaa, koska siinä vaiheessa kun tilanne tulee eteen, on tärkeää, että jostain on saatavilla tiedot, kuinka toimia. Meillä ihanasti frettitutut auttoivat lähetteen kirjoittamisessa ja neuvoivat, kuinka toimia. Itsellä kun ei välttämättä siinä tilanteessa ajatus kulje kovin kirkkaasti..

Vinkkaan vielä lopuksi, että frettiliitto kerää tietoja frettien kuolinsyistä.
http://frettiliitto.fi/frettirekisteri/kuolinsyyarkisto/ 

Rekisterin tarkoitus
"Arkiston tarkoitus on auttaa tilastoimaan frettien kuolinsyitä ja helpottaa, sekä eläinlääkäreitä, että omistajia löytämään informaatiota sairauksista. Arkistoon kerätään fretin patologinen tutkimusraportti sekä omistajan kertomat kuolemaa edeltäneet oirekuvaukset, ja mahdolliset ko sairauteen liittyvät aiemmat eläinlääkärikäyntien todistukset sekä laboratoriotulokset.
Patologisia tutkimusraportteja kerätään ja julkaistaan myös pelkistä kudosnäytteistä, vaikkei kyseessä olisikaan kuolemaan johtanut sairastuminen."


♥ Osmo ♥