keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Kevään kuulumiset

Kevät on mennyt aika pitkälti oman voinnin vuoksi vähäisissä merkein blogin suhteen. Toivun tällä hetkellä vatsan tähystysleikkauksesta, joten tahti tulee jatkossakin pysymään rauhallisen ja omaa vointia kunnioittaen. Ja koska kevät on jo edennyt kesään, mutta keväällä ei tullut kirjoiteltua, niin kerrataas vähän, että miten meillä on mennyt!


Kasperi

Herra täytti 4v toukokuussa. On hurja ajatella että siitä olisi jo niin kauan kun eka fretti on meille tullut, kun tuntuu että edelleen olisi ihan aloittelija näissä hommissa! Vaikka toisaalta ei sitten oikein muista että mitä se elämä olikaan ilman frettejä. Kasperi vielä on semmonen lempeä hömppä et tarvii aina säännöllisesti syliä ♥

Kasperin lempeys on näkynyt myös siinä, että se on saanut Ronjasta kunnon iilimadon itselleen. Pikku tyttö on kiilautunut jatkuvasti Kasperin viereen ja viikkojen ajan ne löytyivät aina päällekkäin nukkumasta riippumatosta. Kasperista tulikin oikeutetusti Ronjan "vauva" kun Ronja kiiman laskeutuessa kävi läpi jonkin sortin valeraskautta ja sen myötä koki Kasperin pennukseen. Se siis kulki mukana ihan 24/7 ja nysväs niin korvat ku kainalotkin puhtaaksi. Kasperi on niin mukava että malttoin toisen antaa hoitaa! Nyt on sitten vetäytynyt enemmän omiin oloihinsa kun toinen ei niin väkisin ole änkemässä iholle.

Kevään aikana Kasperi tapasi kahdesti erään Nemo frettiherran. Nemo oli alkuvuodesta jäänyt yksin, kun sen seuralainen oli kuollut. Nemo oli vaipunut masennukseen, sen paino oli pudonnut hurjalla vauhdilla ja se oli hyvin apaattinen; se ei oikein syönyt eikä leikkinyt. Nemon omistaja laittoikin viestiä ja sovittiin treffit. Ekalla kerralla Nemo oli tosi peloissaan. Se oli toiselta puolelta laumaansa saanut köniin, eikä sen takia sopinut niiden kanssa samoihin tiloihin. Se oli siis ollut vain tämän oman seuralaisensa kanssa ja nyt jäänyt yksin. Oli ihan sydäntä särkevää, miten toista jännitti ja se aluks varmuuden vuoksi itki jokaisesta Kasperin kosketuksesta. Ja mitä tekee Kasperi? Hoitaa sitä! Alkoi kirputtamaan ja pesemään korvia! Meidän rakas tietää millo pitää olla hellä ♥ Nukkuivatpa ne hetken päästä vierekkäin riipparissakin ja Nemosta oikee näki miten hyvää se sille teki.
Toiset treffit oli viikkojen päästä edellisestä ja tällä kertaa vierailtiin Nemon luona. Siellä pojat lähinnä tepastelivat ees taas. Välillä yrittivät jopa hieman leikkiä. Nemoonkin oli jo tullut virtaa, se oli alkanut syömään ja on voinutkin paremmin. Nemo on myös saamassa kaverin, joten sen ei tarvitse jatkaa yksin. Oli ihanaa tarjota Nemolla tsemppikaveria Kasperista ja helpottavinta oli kuulla, että toisen olo oli alkanut kohentua ♥

Kasperin terveys
Kasperi on hyvin pitkään pärjännyt hyvin. Tänä keväänä sillä kuitenkin alkoi jalat lipsumaan etenkin lattialla ja seurailtiin pitkään, että kehittyykö tilanne, että onko vain satuttanut jalkansa. Lipsumista alkoi kuitenkin tulla enemmän ja jalatkin alkoivat tärisemään. Lisäksi hännästä lähti taas vauhdilla karvat ja muutenkin kaveri oli turhan vetelän oloinen. Käytettiin se eläinlääkärissä ja verikokeet tuki ajatusta lisämunuaisen sairaudesta. Niimpä Kasperille uusittiin implantti ja ainakin toistaiseks vointi on lähteny pikku hiljaa paranemaan! Seuraillaan vaikutusta ja toivottavasti selvittäis ihan tällä implantoinnilla. Lisämunuaisen sairaudesta on tulossa eriksee tekstiä!


Jesper

Meidän rakas ongelmalapsi! Koko kevät on taiteiltu Jesperin ja Ronjan yhteiselon kanssa. Jesperin on jotenkin todella vaikea hyväksyä Ronjaa täysin. Sillä tuntuu olevan välillä helpompaa ja nukkuvat vierekkäin häkin alla ja sitten yhtäkkiä taas päiviä kun juoksee Ronjaa kiinni hullun kiilto silmissä. Pikku hiljaa otteet on kuitenkin muuttuneet repivästä enemmän kiinni pitävään ja pyllyä tarjoavaan. Vaikka välillä edelleen karkaa tukistamisen puolelle. Samoin tuntemattomassa paikassa, esimerkiksi frettipäivässä pystyy olemaan neidin kanssa playpenissä ilman mitään ongelmaa. Ehkä tämä pikku hiljaa tästä..

Jesperillä on ollut krooninen korvatulehdus. Emmekä välttyneet siltä tänä keväänäkään. Karsittiin aiemmin lohi pois ruokavaliosta ja nyt kun korvasta löytyikin hiiva, todettiin ettei allergia välttämättä olekaan todennäköinen. Kevät siis mentiin tavalliseen tapaan ja lohta sai maltillisesti. Nyt kuitenkin kevään edetessä hoksattiin että korvat rähmääntyvät taas ja tällä kertaa oli jälleen ilmestynyt pientä ihottumaa alavatsalle, sekä jalkapohjiin. Jälleen tippakuuri ja epäily allergiasta. Pestään sitä nyt DuoxoPyo puhdistavalla shampoolla, jotta ihoreaktiot saataisiin rauhoittumaan.
Itseä jo epäilyttää, että olisiko hormoniheittelyilläkin osansa. Tuntuu keväisin pahenevan ja tulee ihottumaa ym. Tai allergisoiko jopa siitepölystä tms. Toistaiseksi asia on epävarma, joten joudumme jatkamaan vain oireiden hoidolla.

Tippakuurina on tänä keväänä ollut pelkkää kortisonia sisältävä liuos, joka on ollut ihan älyttömän hyvä. Sen käytöstä freteille ei eläinlääkärillä ollut kokemusta, mutta useat koirat ovat hyötyneet siitä kun kyseessä ollut kroonista korva vaivaa. Niimpä päätettiin kokeilla sitä meillekin ja se kyllä toimi. Tavan tippakuurit tuntuivat aina oirehtivat nopeammin uudestaan. Nyt mennään tehostetulla kuurilla, jonka jälkeen ylläpito annoksella.

Uskoisin, että korvien/ihon kutina on myös ajanut Jesperiä Ronjan kimppuun. Se jotenkin ärsyyntyy herkemmin kun on kutissut enemmän ja mikäs ois parempi tapa purkaa sitä kuin höykkyyttää pikkusiskoa!

Joonatan

Pernan poisto oli joulukuussa ja sen kyllä huomaa. Poju on piristynyt aivan huomattavasti ja voi todella hyvin! Vauhti tuntuu vaa kasvaneen entisestä ja jalatkaan eivät ole oireilleet. Perna oli todella suuri, joten ei ihmekään että on painanut ylimääräisenä matkassa. Joonatan on muutenkin ollut varsin tyytyväisen ja iloisen oloinen veijari.

Joonatan on lähinnä ahkeroinut leluja sängyn alle, paininut Jesperin kanssa ja nauttinut olostaan!

Jotenkin lohduttavaa todeta, että vihdoin Joonatanin vointi tuntuu olevan taas tasapainossa. Vaikka aina sitä odottaa seuraavaa pudotusta, kun hänen kohdallaa ollaa jo toistamiseen saatu jatkoaikaa. Toivotaan että se riittää vielä pitkälle!



Ronja

Ja viimeisenä meidän pikku neiti. Hän onkin ollut varsin tehokas tyyppi! Neidillä virtaa riittää ja päähän pistoja senkin edestä. Milloin likka löytyy pyykkikoriin tai vaatekaappiin kiivenneenä tai pudottelemasta tavaroita yöpöydältä.. Aamuiset villit hetket on päätöntä syöksyilyä vuorotellen kikattaen ja suhisten!

Keväinen kiima koetteli velipojan hermoja ja Ronja olikin pääasiassa erillään Jesperistä. Muiden kanssa sitten touihili ja Joonatankin sai osansa hoito yrityksistä. Ronja kuitenkin tajusi sen jättää rauhaan saatuaan muutamat ärhäkät lähtöpassit. Kasperin kylkiäisenä se viihtyi useamman viikon ja nyt on taas yrittänyt hakea paikkaansa laumassa. Hirmuisesti se on rohkeutta kasvattanut ja antaa Jesperille jo hyvin näpäkästi takaisin. Ja mikä huvittavinta: ne voivat olla samassa huoneessa vuorokauden ympäri keskenään, mutta irti ollessaan tulee aina sanomista ja Ronja syöksyy putkeen piiloon isoa pahaa isoveljeä. Katsotaan mihin ratkaisuihin tässä vielä näiden kanssa päädytään.

Ronjan jalan murtumisesta ei ole tietoakaan. Kontrollikuvatkin näytti todella hyvältä ja likan menosta päätellen se ei vaivaa sitten tippaakaan. Sen sijaan neidillä omaa tahtoa ja itsepäisyyttä riittää. Osoittaa mieltään suhisemalla protestiksi jos sitä kieltää jotain tekemästä ja syöksyy vain kikattaen uudestaan tekemään samaa! Ja vieraat ovat jostain syystä saaneet hampaasta varsin paljon tänä keväänä. Meillä kävi frettiin tutustujiakin eilen ja heitä se nakers oikein kunnolla kielloista huolimatta. Repi heidän sandaaleja alas hiekkalaatikon päältä ja äkkäili kun sitä kiellettiin niin tekemästä.

Oon aivan rakastunu ku neiti on niin ihanan persoonallinen ja vilkas tyyppi! Vaikka osa varmasti on vielä nuoruuden tuomaa villiä, niin uskon että suurin osa jää pysyvästi Ronjan persoonaa värittämään. Ja osaahan tuo olla aivan ihana pikku syliin käpertyvä käärö ♥ Useimpina aamuina se kipittää suoraan syliin ja vaatii käynnistyäkseen kunnon silittelyt ja rapsutukset! Välillä hakeutuu muutenkin syliin nököttämään. Ja välillä silloinkin ku sitä vähiten kaipaa, esimerkiksi ruokaa tehdessä, kun juoksee yhtäkkiä housun lahjetta pitkin syliin..


Frettipäivät

Kevään aikana päästiin pitämään muutamakin frettipäivä. Alku vuodesta oltiin KodinTerrassa ja myöhemmin keväällä Palokan Mustissa&Mirrissä, sekä Saarijärvellä AesaBrassa. Myös kesäksi toivon että päästään järkkäämään jokunen frettipäivä!
Nää on ollu erityisen hyviä hetkiä laumaantumisen suhteen, kun pienessä häkissä on vaan pakko sietää toisia. Harmi ettei vaikutus kestä kotona kovin pitkään, vaan parin päivän päästä saattaa taas olla kahakka pystyssä.


Kirjotuksia on pari työn alla 
ja toivon että pääsisin niitä julkasee tässä lähi viikkoina. 
Aurinkoista kesää kaikille ♥

maanantai 17. joulukuuta 2018

Suurentunut perna ja pernan poisto


Meille kun sattuu ja tapahtuu, niin osuipa kohdalle suurentunut pernakin. Koska aiheesta on tullut lueskeltua, etsittyä tietoa ja nyt on vielä omakohtainen kokemuskin, niin pistetääs sekin jakoon. Tämä kaikki siis mun omaa pähkäilyä ja tiedon etsinnästä peräisin. Jos jollakin on muuta tietoa niin mielelläni otan vastaan ja kirjailen vaikka tännekin ylös! 

 Mikä se perna edes oikeastaan on ja mitä se tekee? 

Pernan päätehtävänä on suodattaa ja varastoida verta. Se ikäänkuin siivilöi verestä bakteereja, viruksia ja pieneliöitä. Se myös poistaa vanhoja punasoluja. Suurentunutta pernaa tavataan myös esimerkiksi ihmisillä ja sen virallinen termi on Splenomegalia. Englanniksi tietoa asiasta löytyy esimerkiksi hakemalla "Ferret splenomegaly".

Pernan suurentuminen on aina oire. Se ei ole siis sinällään itsessään sairaus, vaan seurausta jostain. Syitä pernan suurenemiselle voivat olla erilaiset tulehdustilat, kasvaimet (esimerkiksi munaisissa = Insulinooma), sydänsairaudet, syöpä tai kasvain itse pernassa. Myös hyperplenismiä on epäilty aiheuttajaksi, joka on hieman haastavampi käännettävä, mutta liittyy pernan liian tehokkaaseen toimintaan, jolloin veren solujen (puna- ja valkosolujen) määrät muuttuvat haitalliseen suuntaan. Etsiessäni lisätietoa asiasta, törmäsin myös lähteeseen, jossa eläinlääketieteen patologi on ottanut kantaa mahdollisiin syihin. Niistä yhdeksi ja todennäköisemmäksi hän nimeään pitkään jatkuneen suolistotulehduksen ja etenkin Helicobakteerin. Itse pidän myös hyvin todennäköisenä, että pitkään jatkunut tulehdustila kehossa voi aiheuttaa pernan suurentumista. Ylipäätään krooniset tulehdukset kurittavat kehoa voimakkaasti, joten pernan suurentuminen ei kuulosta siihen nähden yhtään mahdottomalta ajatukselta. Etenkin kun ottaa huomioon kuinka paljon vatsatauteja freteilläkin tavataan.

Perna voi suurentua joko väliaikaisesti, esimerkiksi tulehduksen myötä, tai pysyvästi. Koska perna reagoi eri terveydentiloihin, on sen kokoa hyvä tarkkailla säännöllisesti. Perna sijaitsee fretin vasemman kyljen kohdalla, juuri kylkiluiden alla. Sen reunan voi tuntea pehmeänä "möykkynä".

Erittäin hyvän kuvapankin anatomiasta olen löytänyt Ferretsbook.com sivulta

Perna (spleen) merkattu punaisella 
Koska perna voi suurentua esimerkiksi tulehduksen seurauksena, voi se myös pienentyä tulehduksen laannuttua. Sen vuoksi pernan kokoa on hyvä tarkkailla, jos se suurenee; alkaako se pienentyä takaisin normaalikokoonsa, pysyykö se samanlaisena vai suureneeko se edelleen. Pernan suureneminen on myös hyvä varoitusmerkki omistajalle; onko fretin voinnissa jokin muuttunut?

Mikäli perna suurenee tai fretin voinnissa tapahtuu muutoksia, on syytä käydä eläinlääkärissä.  Veriarvoilla voi saada viitteitä missä vika saattaisia piileä. Itse pernan tutkimiseen ultraaminen on hyvä keino tarkastaa pernan koko ja tila. Ultrassa voi näkyä esimerkiksi muutoksia koostumuksessa, jotka voivat olla esimerkiksi kasvaimia. Ultralla näkee myös esimerkiksi munuaisten ja sydämen tilanteen, joiden tarkastaminen on muutoinkin järkevää. Joissakin tapauksissa ohutneulanäytteen/koepalan ottaminen tai kuvantaminen voi tulla kyseeseen.

Mikäli syy turpoamiselle löytyy, on siihen tietenkin aloitettava hoito. Mikäli syytä ei löydy (kuten meillä esimerkiksi) jatketaan tilannetta usein tarkkailulla. Tässä vaiheessa on hyvä huomioda, että freteillä tavataan paljon suurentuneita pernoja. Monilla vanhemmilla freteillä todetaan suurentunut perna normaalin terveystarkastuksen yhteydessä. Fretti voikin elää suurentuneen pernan kanssa, mikäli se ei aiheuta ongelmia, kuten esimerkiksi paina muita sisäelimiä. Pernan poisto on iso ja vaativa leikkaus, eikä useinkaan ensisijainen vaihtoehto. Olennaista olisi selvittää pernan turpoamisen syy ja mikäli se ei aiheuta haastetta normaali arkeen, ei sitä edes tarvitse poistaa.

Milloin pernan poisto sitten tulee kyseeseen?
Mikäli perna jatkaa suurentumista. Se voi alkaa painamaan sisäelimiä tai aiheuttaa esimerkiksi kipua. Pernalla on myös rajansa ja suurennettuaan liikaa, nousee riski pernan repeämiseen. Mikäli perna repeää, on edessä erittäin voimakas ja kuolettava sisäinen verenvuoto. 
Pernan poisto on vaativa ja iso leikkaus, joten sitä tulee harkita tarkkaan. Fretin kunto, sekä ikä voi vaikuttaa pernan poiston suositeltavuuteen; liian vanhalla iso leikkaus voi olla kohtalokas. On myös tärkeää harkita, kuinka paljon hyötyä leikkauksesta olisi ja verrattava sitä leikkauksen tuomiin haasteisiin. Huonokuntoisen fretin leikkaamiseen liittyy aina riskejä, toki kuten jokaiseen anestesiaan tai suureen leikkaukseen ylipäätään. Ainahan on olemassa komplikaatioiden riski. Riskien minimoimiseksi onkin tärkeää, että fretin leikkaa lääkäri, jolla on kokemusta freteistä. Myös jälkihoitoon tulee olla valmistautunut. Suuren leikkauksen jälkeen on tärkeää pystyä valvomaan fretin tilaa useita vuorokausia hyvin tiiviisti. Pelkästään fretin kuivuminen voi vaurioittaa esimerkiksi munuaisia. Tukihoito tulee siis olla hallussa. Myös nesteytykseen pääsy tulee olla turvattu; joskus frettiä voi joutua nesteyttämään ihon alle, jolloin sille pistetään nestettä neulalla. Ihonalta neste imeytyy huomattavasti nopeammin kuin ruoansulatuksen kautta, eli juotuna.

Ensimmäisen rauhottavan piikin jälkeen uni tuli vajaassa minuutissa.
Joonatan on erittäin nopea nukahtamaan!

Meidän tapaus, Joonatan

Meillä Joonatanin perna alkoi suurentua jo n. vuosi sitten. Aloin ihmetellä vasempaan kylkeen ilmestynyttä möykkyä. Koska se ei ollut kovinkaan iso ja useamman luotettavan sekä kokeneemman sitä käpälöityä jäimme seurantalinjalle. Olihan Joonatanilla ollut useampaa vaivaa eikä esimerkiksi halvaukselle ole löytynyt varmaa syytä. Rakennevikaa lantiosta löytyy, sekä lonkkien löysyyttä, mutta samoja vaivoja ei ole yhtälailla halvaantuneella velipojalla. Joonatanilla oli myös jouduttu poistamaan hampaita aiemmin ja oli ollut turvonnutta kurkkua ja vaikka mitä vaivaa. Syitä mahdolliselle turpoamiselle siis riitti. Sellaisena se myös pysyi pitkään.

Nyt syksyllä se alkoi uudestaan tuntumaan isommalta. Käytimme Jesperin ja Joonatanin Eläinklinikka Oivassa elokuussa. Siitä voit lukea täältä. Lyhyesti pojat sai antibioottikuurit mahdollisen suolistossa muhivan tulehduksen vuoksi, jonka jälkeen ulosteiden koostumus muuttuinkin paremmaksi. Taas seurailtaisiin tilannetta. Perna oli suurentunut, mutta ei niin että siitä olisi vielä huolta. Joonatanin vointi aaltoili loppu vuodesta, niin että välillä sen kävely heikkeni, muuttuen taas hetkittäin paremmaksi. Lopulta se alkoi kuitenkin väsyä normaalia enemmän. Vaikka talvis aikaan fretit vähentävätkin aktiivisuuttaan, alkoi huoli nousta kun Joonatan ei enää aamuisin noussut piilottamaan lelujaan. Se on sille niin äärimmäisen tärkeää. Pari päivää murehdituamme huomasimme, että pernahan oli turvonnut entisestään. Nyt se tuntui vievän lähes puolet vatsasta ja sen tunsi selkeästi sormien välissä isona möykkynä.

Päädyin lopulta soittamaan Oivaan uudestaan, vaikka pohdinkin paikallisella asemalla verikokeiden ottamista ja ultraamista. Sitten vain tuli olo, että soitampa kuitenkin Oivaan, jos siinä onkin jotain isompaa. Saatii yllättäen peruutusaika samalle päivälle ja pakkasin itseasiassa 5 minuutissa nääpät autoon (Jesperistä otettiin kontrolliverikokeet ja ne oli ok) ja huristelin vajaa pari sataa kilsaa klinikalle. Klinikalla sitten tuli seinä vastaan. Pernan ultraus osoitti että isohan se oli. Oikeastaan aika valtava. Vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut. Verikokeissa ei aiemmin syksyllä ilmennyt mitään huolettavaa. Joonatan oli saanut jo yhden antibioottikuurin, eikä se ollut muuttanut tilannetta paremmaksi. Antibioottien satunnainen kokeilu johonkin tuntemattomaan syyhyn ei olisi järkevää. Niimpä soitin miehelle ja kerroin tilanteen. Päädyttiin leikkaukseen ja jälleen pitää kyllä kiittää Oivan henkilökuntaa. He olivat leikkaukseen valmistautuneet jo ennen meidän tuloa ja venyttivät työpäiväänsä, jotta saivat sen tehtyä.

Leikkauksen jälkeen heräilemässä.
Hieman olin herkässä tilassa ku tuo musta glitter teippiki näytti
jotenkin niin hellyyttävältä pikku reppanan käpälässä ♥

Perna pienenee hyvin voimakkaasti poiston jälkeen, joten todellista kokoa ei päästy näkemään.
Vaikka hurjan isohan tuokin on!

Perna tosiaan oli suuri. Se oli myös kiinnittynyt vatsalaukkuun, sekä haimaan. Se oli myös revennyt ja alkanut vuotamaan verta nostettaessa, joten oli todella hyvä että se poistettiin. Sen repeämiseen olisi saattanut riittää esimerkiksi hento jalalla tönäisy (Fretit kun tuppaavat juoksentelmaan jaloissa..) Se ei myöskään ollut tasainen, kuten sen pitäisi. Pernan pitäisi olla tasaisen värinen ja muotoinen. Joonatanin perna oli kirjavampi ja sen reunassa oli möykkyjä. Niimpä siitä lähti koepalat tarkastettavaksi.

Keskellä näkyvät poimut ovat siis poikkeavia.
Vaaleampi juova on kohta, jolla perna kiinnittyy vatsaonteloon.

Itse leikkaus sujui hyvin ja toipilas on viime päivinä alkanut jopa hieman touhuilemaan. Ruokahalua pojulla on  riittänyt, mutta etenkin ensimmäisinä päivinä juominen oli vähäistä. Ruoaksi tarjottiin jauhelihaa, joka oli sekotettu veteen. Nestettä meni siis ruoankin mukana, mutta silti Joonatan meinasi kuivua vähän väliä. Niimpä sitten ruiskulla juoteltiin vettä pari vuorokautta tehostetusti. Veteen lisättiin vielä nutrisaljauhetta, joka auttaa veden imeytymistä kehoon. Nyt alkaa vihdoin olla hetki, kun voi jo hieman huokaista helpotuksesta. (Joonatan on jo muutaman lelun kantanut piiloon, joten lähestytään normaalimpaa olo tilaa) Kipua vatsan seudulla selkeästi on edelleen ja liikkuminen väsyttää voimakkaasti. Edetäänkin hyvin varovasti, pikku hiljaa liikettä lisäten. Ollaan myös laseroitu vatsan haavaa paranemisen nopeuttamiseksi.

Leikkaushaava neljäntenä päivänä. Siisti on ja paranee hyvin.

Laserointi auttaa kudosten aineenvaihdunnassa, joten haavatkin paranevat nopeammin

Entä nyt? Mitä sitten kun perna puuttuu? 
Fretti voi elää ilman pernaa, ihan kuten ihmisetkin. Pernan veren suodatus tehtävää korvaa maksa. On kuitenkin hyvä jatkaa voinnin tarkkailua ja etenkin sairastuessa seurata voinnin muutoksia ja huolehtia riittävästä tukihoidosta ajoissa. 

Toivomme pikaista toipumista, jotta lelujen piilottelu ja sitä myöten normaali arki palaisi mahdollisimman pian. Toki, pientä hyvää tästäkin; jouduimme ottamaan Ronjan playpenin Joonatanin toipilasaitaukseksi ja niimpä muutamassa päivässä Ronja ja Jesper ovat löytäneet jonkinlaisen rauhan keskenään ja ovat viettäneet jo useamman vuorokauden yötä päivää samassa tilassa irti! Aluksi Ronja oli häkissä Kasperin kanssa, mutta ilmeisesti Ronjan sietäminen oli pienempi paha kuin yksin nukkuminen. Vaikka edelleen Jesper saattaa käydä tukistamassa Ronjaa kesken unien, niin sopu löytyy pian ja saatetaa sitä loppujen lopuksi kuitenkin asettua uudelleen vierekkäin nukkumaan. Iso pelastus tähän jo kuukausia jatkuneeseen aitausviidakkoon! Nyt kun vielä saadaan Joonatanin vatsa siihen kuntoon että kestää muiden kontakteja, sekä mahdollista päällä nukkumista ja suurempaa liikettä niin päästäis vihdoin eroon kaikista viritelmistä! 

Siellä nukkuu kaks jääräpäätä vihdoin lähekkäin.
Vielä piti Jesperin käydä tukistaa toista varmuuden vuoks,
mut kina loppu lyhyeen ja jäi vielä viereen nukkumaan.
Tekis het mieli tuulettaa! Vihdoin!
Tervetuloa yhtenäinen lauma ♥

Nyt vain peukut pystyyn että parantuminen jatkuu ja saadaan meidän vekkulipoika takas kuntoon ja mukaan arkeen muiden kanssa ♥
Odotan myös innolla kuinka valtavan pernan poistuminen vaikuttaa Joonatanin kävelyyn! Luulisi olevan kevyempi meno kun ei toisella puolella kroppaa paina iso möhkäle täynnä verta. 

Odottavaisin mielin siis joulua kohti! 

perjantai 16. marraskuuta 2018

Eläinlääkärikulut osa 5

15.8. Eläinklinikka Tähti, silmähuuhde Kasperille 9,90€
Kasperille päätettiin kokeilla silmähuuhdetta, kun sen toinen silmä tuppaa vuotamaan jatkuvasti. Käytettiin n. viikko, joka tuntui ainakin jokseenkin helpottavan. Säännöllisemmin emme ole muistaneet käyttää, joten jäi enemmän kerta luontoiseksi kokeiluksi

31.8 Oiva eläinklinikka, Tampere
Jesper ja Joonatan 250€
+ 4.9 Apteekki, J&J antibiootti 15,01€

Jesper ja Joonatan käytettiin Tampereen Oiva eläinklinikalla tarkastuksessa. Jesper oli pitkään ollut väsyneempi ja jotenkin kipeän oloinen. Päätettiin tarkistuttaa ainakin sydän, jonka vuoksi saatiin suositus Oivan Sailasta. Jesperin sydän oli normaali ja supistui hyvin. Samalla ultrattiin koko jätkä eikä esimerkiksi munuaisista löytynyt mitään poikkeavaa.

Joonatan otettiin mukaan, koska sen tilaa on hyvä tarkistella säännöllisesti taannoisen halvaantumisen vuoksi. Olin myös pannut merkille sen suurentuneen pernan. Myöskään Joonatanilta ei löytynyt sisäelimistä muuta poikkeavaa, kun jo tiedossa ollut suurentunut perna. Koska pelkkä suurentunut perna ei haittaa fretin normaalia elämää, ei sen suhteen tarvitse ainakaa vielä toimia. Mikäli suurentunut perna alkaa esimerkiksi painaa muita sisäelimiä tai Joonatanille tulisi muita oireita, voisimme miettiä pernan poistamista. Koska leikkaus on aina riski eikä tässä tapauksessa välttämätön, emme ole sitä tekemässä.

Pojista otettiin myös verikokeet. Verikokeissa ei sinällään ollut mitään hälyyttävää. Ainoastaan Jesperin CREA arvo oli poikkeuksellisen matala. Se ei sinänsä ole huolestuttavaa, sillä CREA arvon ollessa korkea, on yleensä jokin vialla. Mitään syytä Jesperin vointiin ei siis löytynyt. Koska molemmilla pojilla oli selkeästi löysät ulosteet ja meillä taustalla edellisvuotena jyllännyt erittäin voimakas vatsatauti (tod.näk jokin ECE kanta), saivat pojat antibiootti kuurin. Jesperin maksa-arvoissa oli pientä heittoa, joten antibiootti oli sellainen joka todennäköisesti korjaisi senkin, vaikka arvo ei ollut niin suuri että siitä tulisi huolestua. Niimpä molemmat vetivät nassuunsa kuurin ja ulosteet paranivatkin huomattavasti! Nyt laatikosta löytyi enemmän normaalin näköisiä kakkoja kuin löysiä kasoja

Pienenä juonenkäänteenä Jesper ehti piristyä n. viikkoa ennen eläinlääkäriä. Se alkoi vaatimaan ulos pääsyä ja aloitimmekin sen kanssa kunnon kuntokuurin. Kävimme ulkoilemassa lähes joka päivä, n. kuukauden ajan 30-60 minuuttia kerrallaan. Jesper osaa kulkea todella hyvin hihnassa ja pääasiassa juoksi koko ajan. Välillä sateisina ja kylminä iltoina olisi tehnyt mieli jäädä kotiin, mutta koska olimme päättäneet tähän ryhtyä, niin ulos mentiin kelillä kuin kelillä. Vaikka se sitten joskus tarkoitti, että kannettii loppumatka sateelta karkuun kiivennyttä Jesperiä takin sisällä..
Oli todella ihana kuulla Finnish Ferret Festivaalissa ihmisten kommentteja, kuinka jätkä on selkeästi mennyt parempaan suuntaan. Muutosta on aina vaikeampi itse huomata! Koska Jesperin vointi oli parempi, emme jatkaneet asian tutkimista, vaan jatkoimme voinnin seurantaa. Jesper touhusin normaalisti pitkän aikaa.

11.9. Eläinklinikka Tähti, Ronja
Jalan murtuma 105,5€

Niin epäonnisesti kuin Ronjalle sattuikin ja asiasta laajemmalti kirjoittaneen "jalan murtuminen" tekstissä, Ronja tosiaan mursi oikean etujalan olkaluun. Niimpä edessä oli lepoa, niin paljon kuin se pienen fretin pennun kanssa oli mahdollista ja viikkoja jatkuvaa häkittämistä.

18.9 Eläinklinikka Tähti, Ronja
Jalka kontrolli 77,25€
+
1.10 Eläinklinikka Tähti, Ronja
Jalka kontrolli + rokotus 120,69€

Kontrolleissa näkyi luutumista, joten parantelua jatkettiin. Edelleen rauhallisesti, ei hyppimistä tai riehumista (jep jep sanoi pikku näätä ja kiipesi playpenistä..) ja kolmannella kerralla vaikka jalka näytti todella kamalalta, voitiin hieman huokaista helpotuksesta, luutuminen vaan jatkui ja jatkui ja toiveissa oli ehjä jalka! Saatiin myös samalla hoidettua penikkatautirokotus. Neiti oli aika sähäkkänä tästä pistämisestä ja hetken jo näytti että kostaa eläinlääkärille tämän julman ja nipistävän toimenpiteen. Onneks sain sen verran pidettyä kiinni, että neiti joutuin vain sihisemään kiukussaan.

10.10 Eläinklinikka Tähti, Jesper
Korvat 92,41€

Ainahan meille mahtuu pientä kivaa vaivaa kaiken muun lisäksi ja niimpä Jesperin korvat oirehtivat jälleen tulehduksen omaisesti. Tälläpä kertaa korvista löytyikin hiivaa. Niimpä epäilys kääntyikin allergiaksi ja päätimme poistaa ruokavaliosta kaiken lohen. Mikäli oireet palaisivat korvatippakuurin jälkeen loppu vuodesta, tulisi toteuttaa eliminaation dieetti. Mikä ei tietenkää olisi yhtään hauskempaa juurikin Jesperin kohdalla, joka vihaa kaikkea uutta ja yökkää lähes poikkeuksetta kaikelle mikä yhtään haisee pahalta tai epäilyttävältä. Toisaiseksi olemme pärjänneet pelkän lohen pois jättämiselle. Oireiden uusimisessa on  kuitenkin kestänyt yleensä pari kuukautta, joten vielä ei voi huokaista helpotuksesta.

15.10 Eläinklinikka Tähti, Ronja
Jalka kontrolli 77,25€

Viimeisessä kontrollissa saimme niin hyviä uutisia että teki mieli itkeä. Jalka oli luutunut. Pääsisimme kohti normaalia arkea. Tässä vaiheessa on kyllä pakko kiittää aivan ihanaa Eläinklinikka Tähden henkilökuntaa. Siellä kohdataan niin lemmikit kuin omistajat aina niin lämpöisesti, kysellään kuulemisia ja otetaa huolet vastaan, tarttumalla toimeen ja tutkimalla. Tässä vuosien saatossa on saanut huomata miten mahtavasti myös fretit, ei ehkä ihan niin helpot hoidettavatkin on aina otettu reippaasti vastaan ja nykyään voi jo niin hyvillä mielin mennä eläinlääkäriin, kun tietää että siellä osataan hoitaa ja ei esimerkiksi pelätä koskea koko eläimeen! Joissakin paikoissa kun on tällaistakin! Siellä saa fretitkin silityksiä ja rapsutuksia ♥

Näiden käyntien myötä on tämän syksyn eläinlääkäri laskujen pottina 748,01€ 

Joskus sitä miettii, että mistä ihmeestä tuonkin rahan repii, mutta sanotaan että joskus sitä pitää valita että mihin sitä rahansa laittaa ja kyllä se meillä menee enemmin meidän lemmikkien hyvinvointiin, kuin esimerkiksi tavaroihin, ruokaan tai viihteeseen. Karsitaan sitten jostain keikasta, omien vaatteiden uusimisesta tai vaikka ulkona ravintolassa syömisestä. Sitä paitsi siinä missä meillä kyseinen summa on mennyt lemmikkeihin, voisi monella mennä vaikka muutamaan ravintola iltaan ja uuteen puhelimeen. Kyllä minä mielummin herään joka aamu onnellisena lemmikeistäni, kuin tuijotan hieman uudempaa puhelinta vatsa turvonneena edellis illan ateriasta.

Ne on niitä jokaisen valintoja. 
Tämä on meidän valinta ja hyvä valinta onkin ♥


Joonatan: psst, Ronja.. Oot ihan tyhmä!

Ronja: nii mitä sä sanoit?!
Joonatan: En mitään..

Ronja: Kuule ite oot tyhmä! Oikee kunnon idiootti!
Joonatan: Äiti, apua!! Toi on ihan hullu!
Jesper: Älkää, mä tipun kohta!
Kasperi: Hei oikeesti, voitteko lopettaa...
Pöljät ♥

Jalan murtuminen

Kuinka todennäköistä on, että meille osuu vielä jalan murtuminen, etenkin juuri kotiin tulleen uuden fretin pennun kanssa? Noh, meidän historiaa kun katsoo, niin aika todennäköisesti. Revitään tästäkin sitten hyöty irti..


Mikä voi aiheuttaa murtuman?

Useita eri syitä, yleisimpiä esim. putoaminen korkealta ja muut tapaturmat. Lisäksi voi murtua esimerkiksi tappelun aikana, tai vääntymisen seurauksena. Murtuma tyyppejä on erilaisia, jotka syntyvät erilaisesta/erityyppisestä paineesta luuhun.

Jalan murtuman ensiapu/hoito ensimmäisinä viikkoina

  • Liikkumisen välitön estäminen > esimerkiksi siirtäminen kantokoppaan
  • Eläinlääkäriin tutkimuksiin heti kun mahdollista > Röntgen kuvaus
  • Kipulääkitys ell ohjeistuksen mukaan
  • Koppihoito; usein viikkoja pienessä tilassa liikkumatta
  • Ympäristön tekeminen turvalliseksi: ei korkeita tasoja, ei pinnoja jonka väliin jalka voisi jäädä
  • Hiekkalaatikolla käymisen helpottaminen esim. madallettu laatikko, tarvittaessa ihon/turkin putsaaminen virtsasta/ulosteesta
  • Riittävän syönnin/veden juonnin seuranta, muutoinkin yleisvoinnin seuranta
  • Varovainen liikkeelle lähtö, kun ell antaa luvan. Ei korkeita tasoja tai hyppyjä, ei riehumista

Murtuman hoito vaihtoehdot

  • Luutuminen itsestään
  • Kipsaaminen/tukeminen ulkopuolelta
  • Luun kiinnittäminen kirurgisesti


Tapaus Ronja
Ronjan jalka murtui 9.9. illalla. Ronja oli sunnuntai päivän aikana ehtinyt paljon. Likka on kuin rasvattu salama ja niimpä kaiken riehumisen ohessa se oli myös tippunut sohvalta. Tämä ei kuitenkaan tyttö hidastanut ja se jatkoi touhuilia entiseen tapaan. Illalla päätimme yrittää vielä poikiin tutustumista, joka oli virhe. Joonatanin kanssa sujui ihan hyvin, mutta Jesper retuutti Ronjaa voimakkaasti. Jätimme Ronjan edelleen playpeniin itsekseen, kun yhteen kokeilu ei onnistunut. Illasta tyttö oli ihmeen väsynyt edellisiin päiviin verrattuna ja ajateltiin vaan, että toisten näkeminen ja tappelu otti niin voimille.

Maanantaina sitten herättiin uuteen aamuun, mutta tällä kertaa linkuttaen. Hetken kuluttua Ronja ei varannut jalalle ollenkaan painoa. Emme saaneet samalle päivälle millään eläinlääkäriä, joten lääkäriin päästiin vasta tiistai aamuna. Siellä meitä odotti pieni järkytys. Ronjan oikean etujalan luu oli murtunut. Ajattelimme, että se oli enemmänkin venähtänyt tai muuten kovasti tärähtänyt. Niimpä lähdimme liiankin tutun ohjeen kanssa: koppilepoa, ainakin viikko. Päätettiin siis yrittää, lähtisikö jalka luutumaan itsestään, sillä kipsaaminen olisi oikeastaan mahdotonta kun kyseessä on ensinnäkin fretti ja toisekseen murtunut luu on olkaluu. Myös leikkauksessa on riskinsä, joten kokeilu kipulääkityksellä ja koppilevolla tuntuin hyvältä vaihtoehdolta.


Ensimmäiset kuvat murtumasta

Jos aikuisen fretin pitäminen järjissään koppilevossa on haaste, niin pienen pennun kanssa se on sula mahdottomuus. Energiaa ja intoa olisi riittänyt loputtomiin. Tehtiin playpenistä pienin mahdollinen aitaus ja muovitettiin se kontaktimuovilla, ettei pikkuiset jalat jäisi pinnojen väliin ja vääntyisi, jolloin jalka menisi vielä enemmän rikki, jos se edes olisi mahdollista.

Viikon kuluttua huokaistiin helpotuksesta. Luutumista oli jo alkanut tapahtumaan. Valitettavasti lepoa pitäisi vielä jatkaa ainakin 2 viikkoa. Se oli pienen näätä lapsen kanssa haastavaa. Yritettiin sitten edes playpenissä tarjota leikkiä käsillä/leluilla. Loppu päässä päästettiin poikien huoneeseen liikkeelle, niin että huoneessa ei ollut mitään korokkeita. Pelkkä lattiataso. Sielläkin meinasi kovasti riehuttaa, mutta jalka taisi sen verran muistuttaa olemassa olostaan, ettei kovin hurjasti vielä revitellyt.

Luutuminen alkanut

Kolmas kuvaus näytti että luut olivat liikkuneet hieman erisuuntiin, mutta luutuminen oli kuitenkin jatkunut. Tilanne näytti jopa pahemmalta kuin aiemmin, luukalvoa oli nähtävillä luiden ympärillä paljon ja ikään kuin jalka olisi mennyt enemmän rikki. Tilanne oli edelleen parempaan päin, tällä kertaa 2 viikon jakso niin, että pientä liikettä sallitusti, eli ei edelleenkää hyppelyä tai kiipeilyä. Noh, hyvähän se oli sanoa, kun samana päivänä ennen kontrollia neiti oli päättänyt kiivetä playpenistä yli.. Niimpä playpen käännettiin ylösalaisin, eli muovitus yläosaan, jotta yli kiipeäminen ei enää onnistuisi.

Kolmas kuva, karmean näköinen, mutta luutuminen edennyt

Sitten päästettiin tyttöä irti niin, että playpenillä aidataan sohvan ympäri, irti olemisen ajaksi. Toinen playpen on niin, että Ronjalla on vaan isompi tila olohuoneessa. Ollaan yritetty mahdollisimman paljon pärjätä vain laajennetulla alueella, mutta jos huomataan et pää alkaa hajoilemaan ja hampailla revitään playpeniä jatkuvasti, niin ollaan sit päästetty koko kämppään vipeltämään. Liikkumista kun on mahdotonta estää vaikka olisi kuinka pienessä tilassa. Ja mitä vähemmän aktivaatiota, sitä enemmän riekkumista ja hyppimistä.

Päästettiin myös Kasperia samaan tilaan, se kun osaa olla nätisti. Ronjahan innostui tästä aina yhtä hulvattoman paljon, mutta pikku hiljaa sekin on rauhoittui. Vielä kun olisi malttanut olla roikkumatta isoveikan korvassa koko ajan.. Pieni pito maassa Kasperin toimesta kun ei Ronjan mielestä haittaa yhtään, vaan sama riekkuminen jatkuu heti kun vaan pääsee irti otteesta. Rohkeutta ainakin kertyi viikkojen kuluessa eteenpäin.

Viimeisellä kontrolli kerralla todettiin, että aika muhku on jalka edelleen, mutta jalka on hyvin luutunut. Todennäköisesti luutuminen tulisi ns. siistiytymään, eli patti pienenemään ainakin hieman ajan kuluessa. Voisimme siis palata "normaali arkeen". Eli liikuntaa pikku hiljaa lisäten. Jalka ei tulisi enää niin vaan katkeamaan, vaan on luutunut kunnolla kiinni. Tämähän toki helpotti Ronjan liikkumista, vaikka vieläkään ei samaan tilaan voitu muiden kanssa päästää. Jalka saisi parantua kunnolla ennen seuraavaa yritystä.

Viimeinen kontrolli, kuva otettu puhelimella koneen näytöltä. Luutunut voimakkaasti yhteen.

Viikot kului olohuoneeseen viritetyllä playpenillä, jossa Ronja vietti lähinnä yöt ja silloin kun pojat oli irti. Kunnes yksi päivä kyllästyin ja päätin siirtää sen poikien huoneeseen. Saisivat sitten tottua, että ovat 24/7 samassa huoneessa. Yllättäen playpeniä ei rämpätty sen kummemmin, vaan yötkin saatiin nukkua rauhassa. Niimpä neiti on nyt asustellut playpenillä rajatussa "huoneen puolikkaassa". Yhteen ollaan kokeiltu tasaisin väliajoin, mutta heti jos tulee isompi yhteen otto, keskeytetään harjoittelu, ettei niska aukea. Nyt on jouduttu pitämään useampi päivä erillään, kun Jesper ilmeisesti nälkäkiukussaan otti turhan rehvakkaasti kiinni ja sai aikaan haavoja niskaan useamman isomman. Niimpä neitiä on taas henkilökohtaisesti, sekä Kasperin toimesta viihdytetty eri aikaan kuin Joonatania ja Jesperiä. Pikku hiljaa jatketaan ja eiköhän meillä vielä joku päivä ole yhtenäinen lauma!

Ja jos jotakuta kiinnostaa, 
niin yhteensä Ronjan eläinlääkäreihin kului n. 380€ 
joka sisältää myös penikkatautirokotuksen.


C) Laura Lamberg IG: Valovoimaa

Kaiken tämän jälkeen, etenkin kun aluksi viikko tolkulla häkissä pitämistä tuntui todella pitkältä, turhauttavalta ja raskaalta, on suuri onni että meillä on hyvinvoiva, ERITTÄIN touhukas ja ketterä pieni neiti tuomassa iloa arkeemme ♥ Kuulimme meidän murtuman parantelun alkutaipaleen aikana eräästä tämän vuoden pennusta, joka oli myös murtanut jalkansa ja valitettavasti ei ollut leikkauksesta herännyt. Kyllä siinä vaiheessa ku oli jo valmiiksi niin sydän sykkyrällä pelosta Ronjan parantumisen suhteen, iski tieto aika kovaa. Nytkin nousee pala kurkkuun. Kuinka kamalaa onkaan menettää joku niin pieni ja suloinen, johonkin noin traagiseen.

Kyllä joka päivä saa olla kiitollinen jokaisesta päivästä näiden eläinten kanssa. Meilläkin kun on käyty ainakin kerran sekä lähellä loppua, että kerran jo saateltu yksi iki uneen. Nää kun lopulta on mun perhe, meidän lapset. Niin rakkaita ja tärkeitä. Ja heidän takiaan nousen joka aamu sängystä, vaikka  aina se ei ole itsestään selvyys.

C) Laura Lamberg IG: Valovoimaa

tiistai 9. lokakuuta 2018

Näyttelyn järjestäminen

Mitä kaikkea näyttelyn järjestäminen vaatii? Mihin kuluvat ilmoittautumismaksut? Mitä kaikkea oikeastaan pitää hoitaa, että näyttelypäivä mahdollistuu?


Suomessa järjestetään useita frettinäyttelyitä vuodessa. Niitä järjestetään niin frettiliiton, kuin jäsenyhdistysten toimesta, mutta myös harrastelijaporukoiden kesken. Osa näyttelyistä on vakiintunut vuosittaisiksi tapahtumiksi, osa järjestetään harvemmin. Osa näyttelyissä kävijöistä on ollut mukana järjestämässä näyttelyitä, suurin osa ei. Tämän vuoksi ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mitä kaikkea näyttelyn järjestäminen vaatii ja mitä kaikkea pitää tehdä ennen näyttelypäivää.

Puhun nyt vain omasta puolestani ja minun kokemuksistani. Toki olen jutellut muutaman muun kanssa, jotka ovat olleet järjestämässä omassa porukassaan näyttelyä. Itse olin mukana toista kertaa järjestämässä näyttelyä. Itselläni on frettejä ollut vasta kolmisen vuotta. Näyttelyissä olemme käyneet harvakseltaan. Eli kokemusta ei ole niin paljoa, kuin monella muulla on, mutta jokin käsitys kuitenkin.




Ensimmäisen näyttelyn päädyimme järjestämään, koska meillä päin, eli Keski-Suomessa ei näyttelyitä ole järjestetty juurikaan. Näyttelyt painottuvat Etelä-Suomeen, koska harrastajia on siellä enemmän. Niimpä harrastelija porukkamme sai hullun idean, että tehdää näyttely sit ite. Ja mehän tehtiin. Ja kompasteltiin ja mutkiteltii matkalla aika paljon. Ei ole näyttelyn järjestäminen niin helppoa. Työstettiin sitä lähes vuosi enne varsinaista tapahtumapäivää. Ei mikään iisi homma ensikertalaisille.

Mitä kaikkea se sitten tarvitsee?

Porukka.
Se porukka, joka näyttelyn järkkää vaikuttaa todella paljon lopputulokseen. Niin monta kun on ryhmässä jäseniä, niin monta on mielipidettä. Kuinka sovittaa yhteen aikataulut tapaamisille? Paljon tarvitsee myös joustoa ja sovittelua, jotta saadaan kaikille mieleinen loppuratkaisu, tai ainakin enemmistön mukainen. Kaikki eivät voi osallistua yhtä paljon, ihan jo elämäntilanteiden vuoksi. Osa käy töissä, osa opiskelee, osalla on lapsia/harrastuksia ym. Pitää sopia, kuka hoitaa mitäkin. Vastuuta pitää olla valmis ottamaan ja järjestämiseen valmis panostamaan. Kaikkea ei voi jättää yhden ihmisen harteille. Tai voi, mutta se ihminen kyllä sitten hukkuu siihen tekemiseen. Eli hyvä porukka, jotka on kaikki yhtä lailla mukana hommassa ja valmiita siihen panostamaan.

näyttelyluetton malli 2017

Tapahtumapäivä, paikka ja tuomari.
Paikan saaminen ei ole itsestään selvyys. Jokaiseen vuokrattavaan tilaan ei saa tuoda lemmikkejä. Joidenkin vuokrat ovat niin korkeat, että se söisi koko budjetin. Tilaa pitää olla kuitenkin riittävästi. Pitää olla ainakin wc, halutaanko kahviota, entä yöpymismahdollisuutta?
Tuomari. Suomalainen ja vai ulkomaalainen? Ulkomaalainen maksaa enemmän, mutta voi vetää suomalaista enemmän porukkaa paikan päälle. Suomalaisia on kuitenkin tarjolla joka vuosi liiton näyttelyssä. Jos ulkomaalainen, kuka? Onko kontakteja kellään? Kuka ottaa yhteyttä, puhuuko englantia? Onko tuomaroinut aiemmin? Pääsekö tulemaan, milloin se varmistuu? Pystyykö lähteämään jo päivällä, mihin aikaa olisi Suomessa? Mihin aikaan pitää olla takaisin?
Tapahtumapäivä. Niin että omalle porukalle sopii ja paikka saadaan vuokrattua ko.ajankohtana. Niin ettei liian lähellä ole kovin montaa frettinäyttelyä: porukka ei ihan joka viikonloppu jaksa reissata näyttelyissä. Keväällä alkaa pentukausi kasvattajilla ja ihmiset puurtaa töissä enne lomille pääsyä. Syksyllä on paluu arkeen ja paljon tehtävää ja menoja. Kesällä ihmiset on lomamatkoilla. Talvi on jo täynnä näyttelyitä. Kuinka kauan tapahtumapäivään on, ehditäänkö tehdä kaikki tarvittava?

2017

2018

Näyttely ja vastuunjako
Näyttelyn teema ja sisältö. Onko jokin väri tai aihe teema? Järjestetäänkö kahvila, entä arpajaiset? Onko valokuvausta tai muuta extra tekemistä, kuten visailua näyttelypaikalla recallien aikaan? Otetaanko häkinkoristelu kilpailu, kuka siitä vastaa ja mitä palkinnoksi?
Mihin aikaan aloitetaan, milloin pidetää ruokatauko ja kauanko se on? Kuinka kauan arvellaan koko näyttelyn kestävän? Kuka huolehtii mistäkin päivän aikana? Entä recallien järjestäminen? Missä, ketkä siellä vastaa frettien näyttämisestä? Kuka kantaa ylipäätään luokat? Kuka sihteeröi? Entä pisteenlasku? Kuka on vastuussa turvallisuudesta tai hätätapauksessa ensiavusta? Tarjotaanko paikan päällä ruokaa, sovitaanko jonkun yrityksen kanssa yhteistyöstä? Kuka leipoo kahvilan pullat? Kukas olikaan hakemassa junalta porukkaa? Kuka kuskaa pois? Oliko jollekin sovittu jo aamupalasta vastaaminen? Entä kun jää yöpyjiä, kuka yöpyy heidän kanssaan ja ottaa vastuun yöstä? Jälkisiivous suoraan näyttelyn jälkeen vai seuraavana aamuna?

Paljon muistettavia ja hoidettavia asioita.

2017

2018

Budjetti
Koostuu ainakin meillä suoraan ilmoittautumismaksuista. Mikä laitetaan ilmoittautumismaksun suuruudeksi? Jos se on kohtuullinen, niin esimerkiksi 5 fretin omistaja ei joudu maksamaan itseään kipeäksi. Toisaalta niillä tulisi kattaa kaikki menot. Eli arvio paikkavuokra+tuomari+palkinnot+muut kulut = budjetti= ilmoittautumismaksu. Jos on pienempi ilmoittautumismaksu, ei se voi vastata näyttelynä sellaista, joissa on huomattavasti suurempi. Kuluihin vaikuttaa paljonko tehdään itse, mitä ostetaan ja mitä saadaan sponsorointina. Mitä enemmän jää itse maksettavaksi ja hankittavaksi, sitä suuremmat kulut.

2018 Bos

Mikä näyttelynjärjestämisessä maksaa?
Kaikki. Jopa se kertakäyttö pahvimuki josta juodaan kahvi. Näytteluluetteloiden tulostaminenkin maksaa, jos ei ole omaa tulostinta, eikä siihenkään muste ole ilmaista. Helpointa on ajatella, että näyttelyilmojen mukainen budjetti voisi mennä suoraan palkintoihin. Sitä on kuitenkin aika älyttömän paljon muitakin kuluja. Jokainen ilmoittautumisen yhteydessä saatu pahvikassi maksaa, onko sitä tullut ajatelleeksi kun itse ekoja kertoja kävi näyttelyissä? No ei tosiaankaan.
Kaikista suurimpia yksittäisiä kuluja ainakin meillä ja kuten uskon muillakin olevan on paikka vuokra ja tuomari. Etenki jos tuomari on ulkomailta. Mitä maksaa matkustaminen, yöpyminen, kuljetukset, ruoat? Jos ei voi yöpyä kenenkää luona, niin pitää maksaa hotelli. Meillä pelkästään tuomarin kuljettaminen lentokentältä Keski-Suomeen tuo kuluja. Eri se on ajaa parikymmentä kilometriä, kuin satoja ees taas. Paikkavuokrat vaihtelevat 300-600 euron välillä täällä Keski-Suomessa. Tuomariin voi upota satoja satoja euroja. Vaan eipä se kuulemma ole halvempaa muillakaan.

Sponsorit
Sponsorien kysely kannattaa aloittaa ajoissa. Se tarkoittaa lukuisia yhteydenottoja ja viestejä. Kieltäytymisiä, sopivien sponssimäärien sommittelua, pakettien hakemista. Pohtimista, mikä sponsoroitu tuote menee mihinkin palkintoon. Entä jos sponssina ei tule juuri mitään tai kukaan ei halua lähteä? Tai jos sponssina tulee tuotteita, jotka eivät ole 100% freteille sopivia tai käytännöllisiä? Se näkyy sitten luovuutena ja itse tekemisenä, joskus myös huonoina valintoina ja ratkaisuna. Mutta kaikesta oppii ja pikku hiljaa kehittämällä päästään parempaan tulokseen!

2018 BIS BOS palkinnot

2018 Osa palkinnoista 

Palkinnot
Osa tulee toivottavasti sponssina. Loput ostetaan tai tehdään itse. Pedit, riipparit, unipussukat ym. voi tehdä itsekin. Jos osaa. Ja sitten pitää miettiä mistä kangas, kuinka paljon se maksaa metriltä, kuinka paljon tarvii ja mitä siihen on varaa laittaa. Entä täyte? Langat taitaa herkästi mennä omasta pussista. Mitä muuta palkinnoksi? Onko palkinnot riittävän hyvät? Onko ne sopivat suhteessa sijoihin ja muihin palkintoihin nähden? Mitä osallistuja ylipäätään voisivat haluta palkinnoksi?

Tähän väliin on pakko mainita, että frettinäyttelyt ovat todella palkintorikkaita tapahtumia. Monissa muissa, kuten kissa ja koiranäyttelyissä ei ole samanlaista palkintojen hurmaa. Frettinäyttelyihin tuntuu kuuluvan tärkeimpinä se, mitä saadaan palkinnoksi, onko se tarpeeksi hieno ja onko sitä riittävästi sijoitukseen nähden. Ei niinkään fretin sijoitus. Jos jostain tulee palautetta herkästi, niin palkinnoista. Kuinka tehdä riittävän hyvää, huomioiden budjetti ja omat taidot? Onko tarkoituksena kilpavarustella ja palkita mahdollisimman runsaasti, jotta ilmoittautumismaksulle tulee vastinetta? Entä kun niistä maksuista olisi maksettava kaikki muukin?

2017 Sihteeröintiä
Muut kulut
Mitä on muut kulut? Kirjekuoret, kassit, tulostetut luettelot. Kahvilatuotteet (jotka toivottavasti katetaan kahvilan tuotoilla) Kuluuko vuokrapaikkaan vessapaperit ja talouspaperit? Tarjoaako näyttely pelletit? 
Sen voin ainakin allekirjoittaa, että tarkkaan ollaan saatu laskea kaikki kulut, että saadaan ne katettua. Kyllä se kaikki raha vaan tuppaa siihen pelkkää järjestämiseen menemään. Ja ehkä vähän vielä menee omastakin, kun kuljetaan ympäri kaupunkia autolla hakemassa ja viemässä tavaraa. Otetaan omasta hyllystä vähän lankoja, paperia, kuminauhoja, kirjekuoria ym tai tulostetaan mustekasetit tyhjiksi luetteloita varten.

Palaute
Näyttelyistä saa lähes aina palautetta. Itse kysyimme sitä viime vuonna ja niin teimme tänäkin vuonna. Haluamme suoraa palautetta siitä, mikä toimi, mikä ei ja mitä voisimme parantaa. Se palaute, joka jaa pyörimään ihmisten keskuuteen kuiskutteluina ja epäilevinä lauseina on ihan paskaa. Se ei ole reilua, eikä järkevää. Jos kokee, että joku ei mennyt oikein, niin sitten siitä pitää reilusti sanoa. Yhtälailla se pitää kyetä vastaanottamaan. Ei kaikki onnistu tai mene niinkuin on suunniteltu. Sitähän tää elämä on. Virheitä sattuu ja se, että oman harmituksen ja väsymyksen purkaa toisten niskaan on vaan tyhmää.
Uskoisin, että järjestäjät tekee kaikkensa, että päivä ois onnistunut ja hyvä. Kuka nyt tahallaa omaa päiväänsä ja tapahtumaansa pilaisi? Jos ei pysty palautetta antamaan omalla nimellä ja naamalla, niin sitten ees nimetön, mutta silti asiallinen ja hyvä palaute auttaa enemmän kun pelkkän oman nokan nyrpistely ja kaverille avautuminen. Reilu ja mukava ilmapiiri ei pysy eikä synny, jos asioista ei puhuta suoraan. Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä, se on ihan okei. Silti voi olla asiallinen ja kohdata toiset reilusti.

2017 Pet luokka

2017 Pet luokan palkinnot

Motivaatio
Kaikkia näyttelyitä ei järjestetä uudelleen. Siihen on monia eri syitä. Joskus yksinkertaisesti jaksaminen ja aika ei riitä, kun järjestäjät tiedostavat kuinka paljon voimia se vie.

Jos vaikka 2/3 osaa budjetista vie paikka ja tuomari ja sen jälkeen saa vielä moitteet palkintojen surkeudesta ja näyttelyn sujumisesta, en ihmettele että osa järjestäjistä ei järjestä enää näyttelyitä. Tai jos on puolikin vuotta järkätty tapahtumaa tosissaan, niin että viimeiset kaksi kuukautta ei oo muuta tehtykään oman arjen lisäksi ja tapahtumasta jää paskan maku suuhun, ei se kannusta jatkamaan.

Tai kun tuomari valikoi voittajiksi frettejä, jotka eivät kaikkien osallistujien mielestä olisi kuulunut voittaa ja syynä onkin yhtäkkiä lahjottu tuomari. Niinku ihan oikeasti? Parhain tilanne on, jos näyttelyn järjestäjiin kuuluvien fretit ei pärjää. Silloin ei saa niin herkästi niskaansa sitä, että tuomari on valikoitu niin että se suosii järjestäjän frettejä tai ihan oikeasti kun jotkut jaksaa jauhaa, että tuomari ois lahjottu. Ymmärrän kyllä, että joskus syntyy harmitusta, kun oma fretti ei pärjää tai omasta mielestään jonkin fretin sijoitus ei ole se, miksi sen olisi itse arvioinut. Mutta jos emme voi luottaa tuomarien näkemykseen ja kokemukseen, sekä arvostelukykyyn, niin mitä järkeä koko näyttelyissä on?

Kurjinta on, jos huono mieli jää omasta porukasta. Näyttely halutaan järjestää ja siitä sovitaan, mutta lopulta kukaan ei olekaan valmis ottamaan vastuuta tai tekemään asioiden eteen töitä. Kyselyihin näyttelyä koskevista päätöksistä ei vastata ja sitten kun päätökset on tehty, valitetaan, ettei sen olisi niin pitänyt mennä. Luvataan hoitaa asioita, jotka jätetää tekemättä, eikä kerrotta muille. Hieman ennen näyttelypäivää ollaan että, ohhoh huppista, unohtu ihan täysin, sori! Tai kun kiitetään ylväästi koko porukkaa hienosti hoidetusta työstä, kun todellisuudessa yksi tai kaksi henkilöä on hoitanut lähes kaiken. Pelkkä näyttelyäpäivänä paikalle ilmestyminen ja avustaminen on niin pieni osa koko järjestämistä. Pelkkä ilmottautumisten vastaanottaminen, sponssien kanssa viestittely ja ylipäätään kaikki kontaktoiminen vie aikaa. Ja se aika on sitten arkiaskareiden ja velvollisuuksien jälkeen.

Nämä eivät tosiaan ole kaikilta osin vain omia kokemuksia. Osa on muilta järjestäjiltä kuultuja. Toki meilläkään ei täydellisesti toiminut ekalla kerralla homma ja opittiin siitä paljon, mut lopulta porukka toimi hyvin. Se vaatii aika paljon yhteistyötä ja joustavuutta et homma pelittää. Tänä vuonna pärjättiin jo paljon paremmin!

2018 BIS

Jaksaminen
Itse näyttelypäivätkin on raskaita. Yks jos toinenkin järkkäri kertoo nukkuneensa edellisenä yönä ehkä kaksi tuntia. Valmisteluita on tehty jo kuukausia, mutta aina jotakin jää edelliseen iltaan, ja useimmiten yöhön. Näyttelypäivä on mielettömän pitkä. Se alkaa jo aamulla aikaisin, kun paikkoja laitetaan valmiiks ja kestää myöhään iltaan/yöhön, kun tavarat puretaan ja paikkaa siivotaan. Päivä on täynnä hälinää ja meteliä. Nukkua tai rauhottua ei oikein pysty missään välissä, yleensä koko ajan on jotain tekemistä.
Näyttelypäivänä tuskin kellään menee kaikki täysin nappiin, eli tehdään vielä viime hetken korjauksia ja muutoksia. Järkkärit on vastuussa koko tapahtuman sujumisesta, joten tekemistä riittää. Sen lisäksi että lasketaan pisteitä, kannetaan luokkia, sihteeröidään, hoidetaan ehkä kahvilaa tai arpajaisia ja ollaa muuten vaa jatkuvasti saatavilla jos on jotain kysyttävää, on aikamoinen suoritus. Etenkin jos se kestää kellon ympäri. Niin ja vessan roskiksiakin pitäisi muistaa tyhjentää välillä ja papereita täyttää lavuaarin viereen. Ettei sitten ole sotkuista ja tule sanomista.

Eikä se ole vain järjestäjillä. Jos on vaikka aamuyöllä ajanut useamman tunnin näyttelypaikalle, on jaksaminen vähintäänkin kyseenalainen myös osallistujilla. Tai useammalla on tuntunut näyttelyyn valmistautuminen jäävän iltaan ja yömyöhällä kuljetaan ympäri kämppää etsimässä vielä kynsisaksia mukaan.
Evästäminen joillain näyttelypaikoilla on haastavaa ja moni turvautuu pienempiin eväisiin. Niimpä myös pelkästään nälkä saattaa yllättää ja useimmilla ihmisille se tuo oman lisä haasteensa jaksamiseen. Jos ei osaa varata tekemistä päivälle tai aika ei kulu muitten kanssa jutellessa, niin pelkkä odottelu käy mielen päälle.

Siinä on sitten vielä illan huipennus, kun koko väsynyt ja mahdollisesti nälkäinen ja päivästä uupunut kansa jännittää palkintojen jakoa. Osa jaksaa iloita ja onnitella kanssa kilpailijoita, osalla jaksaminen on loppu ja tuloksena vähintäänkin nuiva suhtautuminen. Jos ei kykene puhtaasti iloitsemaan muiden voitosta, oli se sitten omasta mielestään ansaittu voitto tai ei, niin voi joko kohteeliaasti taputtaa muiden mukana tai olla hiljaa.

2018 väripalkintona kudottu kori
Yleensä ja toivottavasti pääasiassa näyttelyn jälkeen jää hyvä fiilis. Se on ainakin kaikilla tavoitteena. Heti näyttelyn päätyttyä voi harmittaa tai yksinkertaisesti aiemmin mainittu väsymys painaa päälle niin että ei oikein osaa sanoa juuta eikä jaata, et noh, millanen päivä oli. Mut itse ainakin on tullut lähdettyä hyvillä mielin kotimatkalle, vaikka omat fretit ei oliskaan pärjänny. Yleensä päivän aikana ehtii nähdä (toki nykyää ku vietän paljon aikaa sihteeripöydän takana vähän näyttelyssä ku näyttelyssä, niin on ollut aika jopa pitkän näyttelypäivän aikana kortilla..) muita harrastajia tai vaikka oman fretin sukulaisten omistajia/kasvattajia ja pääsee juttelemaan kuulumisista. Tutuista löytyy aina joku palkinnon voittanut, jota mielellään onnittelee menestyksestä.

Tämän vuoden näyttelyn jälkeen olin itse niin kerta kaikkisen rikki ja väsynyt, että sen lisäksi että pillitin palkintojen jaon aikana meidän poikien menestyttyä yllättäen (en tiennyt tuloksia ennen ku niitä lueteltiin, oli ollu miehellä ja siskolla pokan pitämistä..) niin teki ihan mieli itkeä sitten kun sali oli tyhjentynyt ja kaikki oli vihdoin ohi. Ihan vaa siitä että siinä se nyt oli, huh, taas selvittiin. Ja vaikka aika häslinkiä olikin sekä palkintojen jaossa, että pitkään venähtäneessä recallissa (tää toki ei oo eka kerta ku näyttelyssä käy niin, mut aina se harmittaa ku on aatellu et päästän hyvissä ajoin tapahtuma päättämään), niin ihan hyvin se loppujen lopuksi meni. Ainakin palkinnot oli tykättyjä ja siitä tulee aina hyvä mieli, etenkin kun on itse ollut niitä tekemässä. Niistäkin kun osaa olla niin kriittinen etukäteen ja huolestuttaa, että ovatko ne tarpeeksi hienoja tai hyvin tehtyjä.

Omien kokemukseni pohjalta, en voi sanoa ettenkö olisi valmis uutta näyttelyä järjestämään. Jokainen näyttely on omanlaisensa kokemus ja voiman ponnistus, mutta jotenkin sitä myös luottamus omaan osaamiseen ja tekemiseen kasvaa samalla.

2017 Tammerferret
Ai mitä, voitinks mää?!

Toivottavasti muutkin näyttelynjärjestäjät jaksaa pysyä tässä haastavassa, mutta onnistuessaan varsin palkitsevassa toimessa mukana! Näin harrastajilla on jatkossakin tarjolla erilaisia näyttelyitä, joista valita itselleen sopivimmat :)

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Eläinlääkärikulut 2018 (osa 4)

Olisi jälleen aika koota yhteen kuluja. Siinä samalla tulee kerrottua poikien voinnista viime aikoina.
Jälleen on kulunut puoli vuotta edellisestä, joten on hyvä tsekata, miten kuluja tänä vuonna on kertynyt.
Joskus meno on kuin sirkuksessa!
Pojat ulkotarhan pallomeressä
Jos kuitit pitää paikkaansa, ensimmäinen eläinlääkärikäynti oli tänä vuonna toukokuussa!

8.5 käytettiin Jesperiä korvatulehduksen vuoksi eläinlääkärissä. Tällä kertaa korvassa oli sauvabakteereja. Ell arveli, että edellisestä tulehduksesta on jäänyt vielä korvaan ärsytystä ja muiden bakteerien poistuttua, ovat sauvabakteerit vallanneet tilaa ja tulehdus uusinut. Näyte korvasta, korvatippakuuri ja korvahuuhde. Kontrolli viikon päästä. 95,72€

17.5 Hieman reipas viikko meni ennenkuin päästiin kontrolliin. Korva jo selkeästi parempi, silti heiman tulehdusmuutosta jäljellä, joten toinenkin viikkon korvatippakuuria. Jos oireet poistuvat, ei tarvetta uusinta käynnille. 40,25€

15.5 Jesperillä juuttui illalla luunpala kurkkuun. Se alkoi yskimisellä, jota seurasi oksentaminen. Pala ei irronnut itsestään, joten kiidimme päivystykseen. Jesper oksenti myös matkalla ja vielä päivystyksen eteisessä. Päästiin suoraan huoneeseen ja pöydälle nostettaessa oli vastassa todella uupunut, mutta rauhallinen fretti. Tarkistettiin koppa, josta löytyi oksennuksen seasta luunpaloja. Ell kurkkasi vielä kurkkuun, mutta ei nähnyt mitään. Tällä kertaa poistuimme päivystyksestä ilman laskua, sillä mitään hoitoa emme tarvinneet.

Seuraavana 15.6 käytimme Jesperin ell tarkistuksessa, koska se oli huono vointinen ja sen hengitys rohisi. Jesper kuvattiin hereillä, eikä valitettavasti saatu kunnon kuvaa nielusta. Luita ei kuvassa näkynyt eikä muutakaan poikkeavaa. Myöskään käsin tunnustelemalla tai kurkkuun katsoessa ei luita tai muuta poikkeavaa näkynyt. Haava suussa oli ja ell arveli että nirhaumaa olisi myös nielussa. Saatiin kipulääkettä kotiin. Mikäli vointi huononisi, tulisi nielu kuvauttaa rauhoituksessa klinikalla jossa olisi tähystyslaitteet mahdollisen luun poistamista varten. 60,84€

Vointi kuitenkin parani ja kipulääkkein ja erittäin pehmeän ruoan myötä nieleminen helpottui. Viikon päästä alkoi jo olla normaalimpi tilanne. Suun haavan täysi paraneminen kesti viikkoja. Se välillä punoitti uudelleen voimakkaasti, mutta pikku hiljaa rauhottui kokonaan.

26.6 käytiin kuvauttamassa Joonatanin suu. Joonatan alkoi jälleen oireilemaan (se ei syönyt kunnolla luita) ja pelkäsimme, että suussa olisi tulehdusta tai hampaanpoiston tarvetta. Se myös tuntui aristavan oikeaa yläleukaa. Kuvasta ei kuitenkaan löytynyt mitään, ei tulehdusta tai hammasta joka tarvisi poistoa. Samalla käynnillä Joonatanilta putsattiin hammaskivi. Kuvat lähetettiin vielä toiselle ell:lle arvioitavaksi, mutta hänkään ei nähnyt niissä korjattavaa. Ilmeisesti hammaskiven poisto helpotti ja Joonatanin vointi palautui normaaliksi. 150,61€

4.7 Keskisuomen harrastajat järjestivät joukkorokotuksen Huiskuhännässä Vaajakoskella. Myös meidän pojat käytettiin siellä ja hintaa rokotteella oli 33/fretti eli  yhteensä 99€ 

Tänä vuonna ell kuluja on kertynyt yhteensä: 446,42€

Ei siis mitään älyttömän suuria summia. Vuosittaisia kuluja joka tapauksessa on rokotus, josta tällä kertaa kertyi lähes sata euroa. Saamme myös jatkossa varautua putsauttamaan Joonatanin hampaita, eli varmaan vuosittain tulee hampaiden putsaus reissu.

Vaivathan eivät koskaan lopu ja Jesperin korvat oireilevat jälleen. Jesper tykkää uittaa naamansa kylpyhuoneen vesiastiassa, jonka lisäksi nämä kuumat kelit saattavat lisätä tulehdusarkuutta. Ja täytyy myöntää, että emme riittävän hyvin varmistaneet korvatippakuurin jälkeen säännöllistä perus huuhtelua. Eli tulehdusmuutoksia on voinut korvaan jäädä.
Pyrimme nyt huuhtelemaan korvat huolellisesti ja kuivaamaan niitä aina Jesperin käytyä uittamassa naamaansa. Mikäli se ei auta, täytynee sille hakea jälleen kerran korvatippakuuri ja todella toivoa, että se olisi viimeinen. Pahimmillaan korvatulehduksesta tulee loputon kierre.

"Leiki mun kanssa!"
Muutoin poikien vointi on ollut hyvä. Jesper on edelleen todella tuhdissa kunnossa ja tuntuu ettei se juurikaan pudottanut painoa kesäksi. Ollaan nyt alettu käymään sen kanssa lenkeille enemmän, jotta saataisiin lisää aktiviisuutta päiviin. Jesperillä oli myös pientä ihottumaa vatsan ja takapuolen seudulla, joka helpottui DuoxoPyo pesulla. Välillä se raapi itseään jatkuvasti, joka on nyt helpottanut selkeästi. Turhautuneelta se on muutenkin vaikuttanut, kun on jälleen repinyt Joonatanille muutaman haavan niskaan. Energiaa tuntuisi olevan enemmän kuin nykyiset seuralaiset pystyvät tarjoamaan.

Joonatanin jalat ovat olleet kesän ok, mutta selkeästi taas menossa huonompaan. Eli senkin osalta tehostetaan uimista ja laserhoitoja. Muutoin vointi on ollut normaali. Hetken jo pelkäsimme, että sillä olisi jotain pahempaa, kun oireili ja hampaista ei löytynyt mitään. Mutta kyllä se lähes joka aamu pyyheltää ekana vastaan ja käy touhuilemassa omiaan. Kuskailee edelleen ahkerasti leluja ja on jopa innostunut kesän aikana juoksemaan muiden poikien perässä hipan kaltaisesti. Sitä se ei ole hetkeen tehnyt. Eli normaali meninki jälleen.

Kasperin vointi on ollut normaali. Aika paljon se on hakenut huomiota ja tykännyt välillä ihan vaan köllötellä sylissä.

Kaikki ovat olleet aika poikki meneillä olevasta helteestä. Kylmäalustojen päällä ei meinata malttaa pötkötellä. Kasperi pudottelee jäiset pullot ulos riipparista jos ne nostaa sinne viilentämään.. Tuulettimen edessä pötkötellään jonkin verran ja kylmäpulloihinkin on pikku hiljaa totuttu. Loppuviikoksi on luvattu sateita ja ukkosta, ehkä se hieman viilentää ilmaa. Siihen asti pärjäillään uittamalla ja suihkuttelemalla poikia. Onneksi asunnon lämpö pysyttelee alle 30, useimmiten jopa 27'C. Vaikka onhan sekin ihan älyttömästi. Syksy on kuitenkin pian täällä ja sen jälkeen ei ole enää helteistä huolta!

Sain nyt kevennettyä omaa arkeani ja toivosin sen myötä, että saisin kirjoiteltua enemmän myös tänne blogin puolelle. Voi myös olla, että kirjoituksia voi lukea jossain vaiheessa muualtakin kuin tästä blogista. Sanottavaa kun olisi monestakin asiasta! Katsomaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)