perjantai 16. marraskuuta 2018

Eläinlääkärikulut osa 5

15.8. Eläinklinikka Tähti, silmähuuhde Kasperille 9,90€
Kasperille päätettiin kokeilla silmähuuhdetta, kun sen toinen silmä tuppaa vuotamaan jatkuvasti. Käytettiin n. viikko, joka tuntui ainakin jokseenkin helpottavan. Säännöllisemmin emme ole muistaneet käyttää, joten jäi enemmän kerta luontoiseksi kokeiluksi

31.8 Oiva eläinklinikka, Tampere
Jesper ja Joonatan 250€
+ 4.9 Apteekki, J&J antibiootti 15,01€

Jesper ja Joonatan käytettiin Tampereen Oiva eläinklinikalla tarkastuksessa. Jesper oli pitkään ollut väsyneempi ja jotenkin kipeän oloinen. Päätettiin tarkistuttaa ainakin sydän, jonka vuoksi saatiin suositus Oivan Sailasta. Jesperin sydän oli normaali ja supistui hyvin. Samalla ultrattiin koko jätkä eikä esimerkiksi munuaisista löytynyt mitään poikkeavaa.

Joonatan otettiin mukaan, koska sen tilaa on hyvä tarkistella säännöllisesti taannoisen halvaantumisen vuoksi. Olin myös pannut merkille sen suurentuneen pernan. Myöskään Joonatanilta ei löytynyt sisäelimistä muuta poikkeavaa, kun jo tiedossa ollut suurentunut perna. Koska pelkkä suurentunut perna ei haittaa fretin normaalia elämää, ei sen suhteen tarvitse ainakaa vielä toimia. Mikäli suurentunut perna alkaa esimerkiksi painaa muita sisäelimiä tai Joonatanille tulisi muita oireita, voisimme miettiä pernan poistamista. Koska leikkaus on aina riski eikä tässä tapauksessa välttämätön, emme ole sitä tekemässä.

Pojista otettiin myös verikokeet. Verikokeissa ei sinällään ollut mitään hälyyttävää. Ainoastaan Jesperin CREA arvo oli poikkeuksellisen matala. Se ei sinänsä ole huolestuttavaa, sillä CREA arvon ollessa korkea, on yleensä jokin vialla. Mitään syytä Jesperin vointiin ei siis löytynyt. Koska molemmilla pojilla oli selkeästi löysät ulosteet ja meillä taustalla edellisvuotena jyllännyt erittäin voimakas vatsatauti (tod.näk jokin ECE kanta), saivat pojat antibiootti kuurin. Jesperin maksa-arvoissa oli pientä heittoa, joten antibiootti oli sellainen joka todennäköisesti korjaisi senkin, vaikka arvo ei ollut niin suuri että siitä tulisi huolestua. Niimpä molemmat vetivät nassuunsa kuurin ja ulosteet paranivatkin huomattavasti! Nyt laatikosta löytyi enemmän normaalin näköisiä kakkoja kuin löysiä kasoja

Pienenä juonenkäänteenä Jesper ehti piristyä n. viikkoa ennen eläinlääkäriä. Se alkoi vaatimaan ulos pääsyä ja aloitimmekin sen kanssa kunnon kuntokuurin. Kävimme ulkoilemassa lähes joka päivä, n. kuukauden ajan 30-60 minuuttia kerrallaan. Jesper osaa kulkea todella hyvin hihnassa ja pääasiassa juoksi koko ajan. Välillä sateisina ja kylminä iltoina olisi tehnyt mieli jäädä kotiin, mutta koska olimme päättäneet tähän ryhtyä, niin ulos mentiin kelillä kuin kelillä. Vaikka se sitten joskus tarkoitti, että kannettii loppumatka sateelta karkuun kiivennyttä Jesperiä takin sisällä..
Oli todella ihana kuulla Finnish Ferret Festivaalissa ihmisten kommentteja, kuinka jätkä on selkeästi mennyt parempaan suuntaan. Muutosta on aina vaikeampi itse huomata! Koska Jesperin vointi oli parempi, emme jatkaneet asian tutkimista, vaan jatkoimme voinnin seurantaa. Jesper touhusin normaalisti pitkän aikaa.

11.9. Eläinklinikka Tähti, Ronja
Jalan murtuma 105,5€

Niin epäonnisesti kuin Ronjalle sattuikin ja asiasta laajemmalti kirjoittaneen "jalan murtuminen" tekstissä, Ronja tosiaan mursi oikean etujalan olkaluun. Niimpä edessä oli lepoa, niin paljon kuin se pienen fretin pennun kanssa oli mahdollista ja viikkoja jatkuvaa häkittämistä.

18.9 Eläinklinikka Tähti, Ronja
Jalka kontrolli 77,25€
+
1.10 Eläinklinikka Tähti, Ronja
Jalka kontrolli + rokotus 120,69€

Kontrolleissa näkyi luutumista, joten parantelua jatkettiin. Edelleen rauhallisesti, ei hyppimistä tai riehumista (jep jep sanoi pikku näätä ja kiipesi playpenistä..) ja kolmannella kerralla vaikka jalka näytti todella kamalalta, voitiin hieman huokaista helpotuksesta, luutuminen vaan jatkui ja jatkui ja toiveissa oli ehjä jalka! Saatiin myös samalla hoidettua penikkatautirokotus. Neiti oli aika sähäkkänä tästä pistämisestä ja hetken jo näytti että kostaa eläinlääkärille tämän julman ja nipistävän toimenpiteen. Onneks sain sen verran pidettyä kiinni, että neiti joutuin vain sihisemään kiukussaan.

10.10 Eläinklinikka Tähti, Jesper
Korvat 92,41€

Ainahan meille mahtuu pientä kivaa vaivaa kaiken muun lisäksi ja niimpä Jesperin korvat oirehtivat jälleen tulehduksen omaisesti. Tälläpä kertaa korvista löytyikin hiivaa. Niimpä epäilys kääntyikin allergiaksi ja päätimme poistaa ruokavaliosta kaiken lohen. Mikäli oireet palaisivat korvatippakuurin jälkeen loppu vuodesta, tulisi toteuttaa eliminaation dieetti. Mikä ei tietenkää olisi yhtään hauskempaa juurikin Jesperin kohdalla, joka vihaa kaikkea uutta ja yökkää lähes poikkeuksetta kaikelle mikä yhtään haisee pahalta tai epäilyttävältä. Toisaiseksi olemme pärjänneet pelkän lohen pois jättämiselle. Oireiden uusimisessa on  kuitenkin kestänyt yleensä pari kuukautta, joten vielä ei voi huokaista helpotuksesta.

15.10 Eläinklinikka Tähti, Ronja
Jalka kontrolli 77,25€

Viimeisessä kontrollissa saimme niin hyviä uutisia että teki mieli itkeä. Jalka oli luutunut. Pääsisimme kohti normaalia arkea. Tässä vaiheessa on kyllä pakko kiittää aivan ihanaa Eläinklinikka Tähden henkilökuntaa. Siellä kohdataan niin lemmikit kuin omistajat aina niin lämpöisesti, kysellään kuulemisia ja otetaa huolet vastaan, tarttumalla toimeen ja tutkimalla. Tässä vuosien saatossa on saanut huomata miten mahtavasti myös fretit, ei ehkä ihan niin helpot hoidettavatkin on aina otettu reippaasti vastaan ja nykyään voi jo niin hyvillä mielin mennä eläinlääkäriin, kun tietää että siellä osataan hoitaa ja ei esimerkiksi pelätä koskea koko eläimeen! Joissakin paikoissa kun on tällaistakin! Siellä saa fretitkin silityksiä ja rapsutuksia ♥

Näiden käyntien myötä on tämän syksyn eläinlääkäri laskujen pottina 748,01€ 

Joskus sitä miettii, että mistä ihmeestä tuonkin rahan repii, mutta sanotaan että joskus sitä pitää valita että mihin sitä rahansa laittaa ja kyllä se meillä menee enemmin meidän lemmikkien hyvinvointiin, kuin esimerkiksi tavaroihin, ruokaan tai viihteeseen. Karsitaan sitten jostain keikasta, omien vaatteiden uusimisesta tai vaikka ulkona ravintolassa syömisestä. Sitä paitsi siinä missä meillä kyseinen summa on mennyt lemmikkeihin, voisi monella mennä vaikka muutamaan ravintola iltaan ja uuteen puhelimeen. Kyllä minä mielummin herään joka aamu onnellisena lemmikeistäni, kuin tuijotan hieman uudempaa puhelinta vatsa turvonneena edellis illan ateriasta.

Ne on niitä jokaisen valintoja. 
Tämä on meidän valinta ja hyvä valinta onkin ♥


Joonatan: psst, Ronja.. Oot ihan tyhmä!

Ronja: nii mitä sä sanoit?!
Joonatan: En mitään..

Ronja: Kuule ite oot tyhmä! Oikee kunnon idiootti!
Joonatan: Äiti, apua!! Toi on ihan hullu!
Jesper: Älkää, mä tipun kohta!
Kasperi: Hei oikeesti, voitteko lopettaa...
Pöljät ♥

Jalan murtuminen

Kuinka todennäköistä on, että meille osuu vielä jalan murtuminen, etenkin juuri kotiin tulleen uuden fretin pennun kanssa? Noh, meidän historiaa kun katsoo, niin aika todennäköisesti. Revitään tästäkin sitten hyöty irti..


Mikä voi aiheuttaa murtuman?

Useita eri syitä, yleisimpiä esim. putoaminen korkealta ja muut tapaturmat. Lisäksi voi murtua esimerkiksi tappelun aikana, tai vääntymisen seurauksena. Murtuma tyyppejä on erilaisia, jotka syntyvät erilaisesta/erityyppisestä paineesta luuhun.

Jalan murtuman ensiapu/hoito ensimmäisinä viikkoina

  • Liikkumisen välitön estäminen > esimerkiksi siirtäminen kantokoppaan
  • Eläinlääkäriin tutkimuksiin heti kun mahdollista > Röntgen kuvaus
  • Kipulääkitys ell ohjeistuksen mukaan
  • Koppihoito; usein viikkoja pienessä tilassa liikkumatta
  • Ympäristön tekeminen turvalliseksi: ei korkeita tasoja, ei pinnoja jonka väliin jalka voisi jäädä
  • Hiekkalaatikolla käymisen helpottaminen esim. madallettu laatikko, tarvittaessa ihon/turkin putsaaminen virtsasta/ulosteesta
  • Riittävän syönnin/veden juonnin seuranta, muutoinkin yleisvoinnin seuranta
  • Varovainen liikkeelle lähtö, kun ell antaa luvan. Ei korkeita tasoja tai hyppyjä, ei riehumista

Murtuman hoito vaihtoehdot

  • Luutuminen itsestään
  • Kipsaaminen/tukeminen ulkopuolelta
  • Luun kiinnittäminen kirurgisesti


Tapaus Ronja
Ronjan jalka murtui 9.9. illalla. Ronja oli sunnuntai päivän aikana ehtinyt paljon. Likka on kuin rasvattu salama ja niimpä kaiken riehumisen ohessa se oli myös tippunut sohvalta. Tämä ei kuitenkaan tyttö hidastanut ja se jatkoi touhuilia entiseen tapaan. Illalla päätimme yrittää vielä poikiin tutustumista, joka oli virhe. Joonatanin kanssa sujui ihan hyvin, mutta Jesper retuutti Ronjaa voimakkaasti. Jätimme Ronjan edelleen playpeniin itsekseen, kun yhteen kokeilu ei onnistunut. Illasta tyttö oli ihmeen väsynyt edellisiin päiviin verrattuna ja ajateltiin vaan, että toisten näkeminen ja tappelu otti niin voimille.

Maanantaina sitten herättiin uuteen aamuun, mutta tällä kertaa linkuttaen. Hetken kuluttua Ronja ei varannut jalalle ollenkaan painoa. Emme saaneet samalle päivälle millään eläinlääkäriä, joten lääkäriin päästiin vasta tiistai aamuna. Siellä meitä odotti pieni järkytys. Ronjan oikean etujalan luu oli murtunut. Ajattelimme, että se oli enemmänkin venähtänyt tai muuten kovasti tärähtänyt. Niimpä lähdimme liiankin tutun ohjeen kanssa: koppilepoa, ainakin viikko. Päätettiin siis yrittää, lähtisikö jalka luutumaan itsestään, sillä kipsaaminen olisi oikeastaan mahdotonta kun kyseessä on ensinnäkin fretti ja toisekseen murtunut luu on olkaluu. Myös leikkauksessa on riskinsä, joten kokeilu kipulääkityksellä ja koppilevolla tuntuin hyvältä vaihtoehdolta.


Ensimmäiset kuvat murtumasta

Jos aikuisen fretin pitäminen järjissään koppilevossa on haaste, niin pienen pennun kanssa se on sula mahdottomuus. Energiaa ja intoa olisi riittänyt loputtomiin. Tehtiin playpenistä pienin mahdollinen aitaus ja muovitettiin se kontaktimuovilla, ettei pikkuiset jalat jäisi pinnojen väliin ja vääntyisi, jolloin jalka menisi vielä enemmän rikki, jos se edes olisi mahdollista.

Viikon kuluttua huokaistiin helpotuksesta. Luutumista oli jo alkanut tapahtumaan. Valitettavasti lepoa pitäisi vielä jatkaa ainakin 2 viikkoa. Se oli pienen näätä lapsen kanssa haastavaa. Yritettiin sitten edes playpenissä tarjota leikkiä käsillä/leluilla. Loppu päässä päästettiin poikien huoneeseen liikkeelle, niin että huoneessa ei ollut mitään korokkeita. Pelkkä lattiataso. Sielläkin meinasi kovasti riehuttaa, mutta jalka taisi sen verran muistuttaa olemassa olostaan, ettei kovin hurjasti vielä revitellyt.

Luutuminen alkanut

Kolmas kuvaus näytti että luut olivat liikkuneet hieman erisuuntiin, mutta luutuminen oli kuitenkin jatkunut. Tilanne näytti jopa pahemmalta kuin aiemmin, luukalvoa oli nähtävillä luiden ympärillä paljon ja ikään kuin jalka olisi mennyt enemmän rikki. Tilanne oli edelleen parempaan päin, tällä kertaa 2 viikon jakso niin, että pientä liikettä sallitusti, eli ei edelleenkää hyppelyä tai kiipeilyä. Noh, hyvähän se oli sanoa, kun samana päivänä ennen kontrollia neiti oli päättänyt kiivetä playpenistä yli.. Niimpä playpen käännettiin ylösalaisin, eli muovitus yläosaan, jotta yli kiipeäminen ei enää onnistuisi.

Kolmas kuva, karmean näköinen, mutta luutuminen edennyt

Sitten päästettiin tyttöä irti niin, että playpenillä aidataan sohvan ympäri, irti olemisen ajaksi. Toinen playpen on niin, että Ronjalla on vaan isompi tila olohuoneessa. Ollaan yritetty mahdollisimman paljon pärjätä vain laajennetulla alueella, mutta jos huomataan et pää alkaa hajoilemaan ja hampailla revitään playpeniä jatkuvasti, niin ollaan sit päästetty koko kämppään vipeltämään. Liikkumista kun on mahdotonta estää vaikka olisi kuinka pienessä tilassa. Ja mitä vähemmän aktivaatiota, sitä enemmän riekkumista ja hyppimistä.

Päästettiin myös Kasperia samaan tilaan, se kun osaa olla nätisti. Ronjahan innostui tästä aina yhtä hulvattoman paljon, mutta pikku hiljaa sekin on rauhoittui. Vielä kun olisi malttanut olla roikkumatta isoveikan korvassa koko ajan.. Pieni pito maassa Kasperin toimesta kun ei Ronjan mielestä haittaa yhtään, vaan sama riekkuminen jatkuu heti kun vaan pääsee irti otteesta. Rohkeutta ainakin kertyi viikkojen kuluessa eteenpäin.

Viimeisellä kontrolli kerralla todettiin, että aika muhku on jalka edelleen, mutta jalka on hyvin luutunut. Todennäköisesti luutuminen tulisi ns. siistiytymään, eli patti pienenemään ainakin hieman ajan kuluessa. Voisimme siis palata "normaali arkeen". Eli liikuntaa pikku hiljaa lisäten. Jalka ei tulisi enää niin vaan katkeamaan, vaan on luutunut kunnolla kiinni. Tämähän toki helpotti Ronjan liikkumista, vaikka vieläkään ei samaan tilaan voitu muiden kanssa päästää. Jalka saisi parantua kunnolla ennen seuraavaa yritystä.

Viimeinen kontrolli, kuva otettu puhelimella koneen näytöltä. Luutunut voimakkaasti yhteen.

Viikot kului olohuoneeseen viritetyllä playpenillä, jossa Ronja vietti lähinnä yöt ja silloin kun pojat oli irti. Kunnes yksi päivä kyllästyin ja päätin siirtää sen poikien huoneeseen. Saisivat sitten tottua, että ovat 24/7 samassa huoneessa. Yllättäen playpeniä ei rämpätty sen kummemmin, vaan yötkin saatiin nukkua rauhassa. Niimpä neiti on nyt asustellut playpenillä rajatussa "huoneen puolikkaassa". Yhteen ollaan kokeiltu tasaisin väliajoin, mutta heti jos tulee isompi yhteen otto, keskeytetään harjoittelu, ettei niska aukea. Nyt on jouduttu pitämään useampi päivä erillään, kun Jesper ilmeisesti nälkäkiukussaan otti turhan rehvakkaasti kiinni ja sai aikaan haavoja niskaan useamman isomman. Niimpä neitiä on taas henkilökohtaisesti, sekä Kasperin toimesta viihdytetty eri aikaan kuin Joonatania ja Jesperiä. Pikku hiljaa jatketaan ja eiköhän meillä vielä joku päivä ole yhtenäinen lauma!

Ja jos jotakuta kiinnostaa, 
niin yhteensä Ronjan eläinlääkäreihin kului n. 380€ 
joka sisältää myös penikkatautirokotuksen.


C) Laura Lamberg IG: Valovoimaa

Kaiken tämän jälkeen, etenkin kun aluksi viikko tolkulla häkissä pitämistä tuntui todella pitkältä, turhauttavalta ja raskaalta, on suuri onni että meillä on hyvinvoiva, ERITTÄIN touhukas ja ketterä pieni neiti tuomassa iloa arkeemme ♥ Kuulimme meidän murtuman parantelun alkutaipaleen aikana eräästä tämän vuoden pennusta, joka oli myös murtanut jalkansa ja valitettavasti ei ollut leikkauksesta herännyt. Kyllä siinä vaiheessa ku oli jo valmiiksi niin sydän sykkyrällä pelosta Ronjan parantumisen suhteen, iski tieto aika kovaa. Nytkin nousee pala kurkkuun. Kuinka kamalaa onkaan menettää joku niin pieni ja suloinen, johonkin noin traagiseen.

Kyllä joka päivä saa olla kiitollinen jokaisesta päivästä näiden eläinten kanssa. Meilläkin kun on käyty ainakin kerran sekä lähellä loppua, että kerran jo saateltu yksi iki uneen. Nää kun lopulta on mun perhe, meidän lapset. Niin rakkaita ja tärkeitä. Ja heidän takiaan nousen joka aamu sängystä, vaikka  aina se ei ole itsestään selvyys.

C) Laura Lamberg IG: Valovoimaa

tiistai 9. lokakuuta 2018

Näyttelyn järjestäminen

Mitä kaikkea näyttelyn järjestäminen vaatii? Mihin kuluvat ilmoittautumismaksut? Mitä kaikkea oikeastaan pitää hoitaa, että näyttelypäivä mahdollistuu?


Suomessa järjestetään useita frettinäyttelyitä vuodessa. Niitä järjestetään niin frettiliiton, kuin jäsenyhdistysten toimesta, mutta myös harrastelijaporukoiden kesken. Osa näyttelyistä on vakiintunut vuosittaisiksi tapahtumiksi, osa järjestetään harvemmin. Osa näyttelyissä kävijöistä on ollut mukana järjestämässä näyttelyitä, suurin osa ei. Tämän vuoksi ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mitä kaikkea näyttelyn järjestäminen vaatii ja mitä kaikkea pitää tehdä ennen näyttelypäivää.

Puhun nyt vain omasta puolestani ja minun kokemuksistani. Toki olen jutellut muutaman muun kanssa, jotka ovat olleet järjestämässä omassa porukassaan näyttelyä. Itse olin mukana toista kertaa järjestämässä näyttelyä. Itselläni on frettejä ollut vasta kolmisen vuotta. Näyttelyissä olemme käyneet harvakseltaan. Eli kokemusta ei ole niin paljoa, kuin monella muulla on, mutta jokin käsitys kuitenkin.




Ensimmäisen näyttelyn päädyimme järjestämään, koska meillä päin, eli Keski-Suomessa ei näyttelyitä ole järjestetty juurikaan. Näyttelyt painottuvat Etelä-Suomeen, koska harrastajia on siellä enemmän. Niimpä harrastelija porukkamme sai hullun idean, että tehdää näyttely sit ite. Ja mehän tehtiin. Ja kompasteltiin ja mutkiteltii matkalla aika paljon. Ei ole näyttelyn järjestäminen niin helppoa. Työstettiin sitä lähes vuosi enne varsinaista tapahtumapäivää. Ei mikään iisi homma ensikertalaisille.

Mitä kaikkea se sitten tarvitsee?

Porukka.
Se porukka, joka näyttelyn järkkää vaikuttaa todella paljon lopputulokseen. Niin monta kun on ryhmässä jäseniä, niin monta on mielipidettä. Kuinka sovittaa yhteen aikataulut tapaamisille? Paljon tarvitsee myös joustoa ja sovittelua, jotta saadaan kaikille mieleinen loppuratkaisu, tai ainakin enemmistön mukainen. Kaikki eivät voi osallistua yhtä paljon, ihan jo elämäntilanteiden vuoksi. Osa käy töissä, osa opiskelee, osalla on lapsia/harrastuksia ym. Pitää sopia, kuka hoitaa mitäkin. Vastuuta pitää olla valmis ottamaan ja järjestämiseen valmis panostamaan. Kaikkea ei voi jättää yhden ihmisen harteille. Tai voi, mutta se ihminen kyllä sitten hukkuu siihen tekemiseen. Eli hyvä porukka, jotka on kaikki yhtä lailla mukana hommassa ja valmiita siihen panostamaan.

näyttelyluetton malli 2017

Tapahtumapäivä, paikka ja tuomari.
Paikan saaminen ei ole itsestään selvyys. Jokaiseen vuokrattavaan tilaan ei saa tuoda lemmikkejä. Joidenkin vuokrat ovat niin korkeat, että se söisi koko budjetin. Tilaa pitää olla kuitenkin riittävästi. Pitää olla ainakin wc, halutaanko kahviota, entä yöpymismahdollisuutta?
Tuomari. Suomalainen ja vai ulkomaalainen? Ulkomaalainen maksaa enemmän, mutta voi vetää suomalaista enemmän porukkaa paikan päälle. Suomalaisia on kuitenkin tarjolla joka vuosi liiton näyttelyssä. Jos ulkomaalainen, kuka? Onko kontakteja kellään? Kuka ottaa yhteyttä, puhuuko englantia? Onko tuomaroinut aiemmin? Pääsekö tulemaan, milloin se varmistuu? Pystyykö lähteämään jo päivällä, mihin aikaa olisi Suomessa? Mihin aikaan pitää olla takaisin?
Tapahtumapäivä. Niin että omalle porukalle sopii ja paikka saadaan vuokrattua ko.ajankohtana. Niin ettei liian lähellä ole kovin montaa frettinäyttelyä: porukka ei ihan joka viikonloppu jaksa reissata näyttelyissä. Keväällä alkaa pentukausi kasvattajilla ja ihmiset puurtaa töissä enne lomille pääsyä. Syksyllä on paluu arkeen ja paljon tehtävää ja menoja. Kesällä ihmiset on lomamatkoilla. Talvi on jo täynnä näyttelyitä. Kuinka kauan tapahtumapäivään on, ehditäänkö tehdä kaikki tarvittava?

2017

2018

Näyttely ja vastuunjako
Näyttelyn teema ja sisältö. Onko jokin väri tai aihe teema? Järjestetäänkö kahvila, entä arpajaiset? Onko valokuvausta tai muuta extra tekemistä, kuten visailua näyttelypaikalla recallien aikaan? Otetaanko häkinkoristelu kilpailu, kuka siitä vastaa ja mitä palkinnoksi?
Mihin aikaan aloitetaan, milloin pidetää ruokatauko ja kauanko se on? Kuinka kauan arvellaan koko näyttelyn kestävän? Kuka huolehtii mistäkin päivän aikana? Entä recallien järjestäminen? Missä, ketkä siellä vastaa frettien näyttämisestä? Kuka kantaa ylipäätään luokat? Kuka sihteeröi? Entä pisteenlasku? Kuka on vastuussa turvallisuudesta tai hätätapauksessa ensiavusta? Tarjotaanko paikan päällä ruokaa, sovitaanko jonkun yrityksen kanssa yhteistyöstä? Kuka leipoo kahvilan pullat? Kukas olikaan hakemassa junalta porukkaa? Kuka kuskaa pois? Oliko jollekin sovittu jo aamupalasta vastaaminen? Entä kun jää yöpyjiä, kuka yöpyy heidän kanssaan ja ottaa vastuun yöstä? Jälkisiivous suoraan näyttelyn jälkeen vai seuraavana aamuna?

Paljon muistettavia ja hoidettavia asioita.

2017

2018

Budjetti
Koostuu ainakin meillä suoraan ilmoittautumismaksuista. Mikä laitetaan ilmoittautumismaksun suuruudeksi? Jos se on kohtuullinen, niin esimerkiksi 5 fretin omistaja ei joudu maksamaan itseään kipeäksi. Toisaalta niillä tulisi kattaa kaikki menot. Eli arvio paikkavuokra+tuomari+palkinnot+muut kulut = budjetti= ilmoittautumismaksu. Jos on pienempi ilmoittautumismaksu, ei se voi vastata näyttelynä sellaista, joissa on huomattavasti suurempi. Kuluihin vaikuttaa paljonko tehdään itse, mitä ostetaan ja mitä saadaan sponsorointina. Mitä enemmän jää itse maksettavaksi ja hankittavaksi, sitä suuremmat kulut.

2018 Bos

Mikä näyttelynjärjestämisessä maksaa?
Kaikki. Jopa se kertakäyttö pahvimuki josta juodaan kahvi. Näytteluluetteloiden tulostaminenkin maksaa, jos ei ole omaa tulostinta, eikä siihenkään muste ole ilmaista. Helpointa on ajatella, että näyttelyilmojen mukainen budjetti voisi mennä suoraan palkintoihin. Sitä on kuitenkin aika älyttömän paljon muitakin kuluja. Jokainen ilmoittautumisen yhteydessä saatu pahvikassi maksaa, onko sitä tullut ajatelleeksi kun itse ekoja kertoja kävi näyttelyissä? No ei tosiaankaan.
Kaikista suurimpia yksittäisiä kuluja ainakin meillä ja kuten uskon muillakin olevan on paikka vuokra ja tuomari. Etenki jos tuomari on ulkomailta. Mitä maksaa matkustaminen, yöpyminen, kuljetukset, ruoat? Jos ei voi yöpyä kenenkää luona, niin pitää maksaa hotelli. Meillä pelkästään tuomarin kuljettaminen lentokentältä Keski-Suomeen tuo kuluja. Eri se on ajaa parikymmentä kilometriä, kuin satoja ees taas. Paikkavuokrat vaihtelevat 300-600 euron välillä täällä Keski-Suomessa. Tuomariin voi upota satoja satoja euroja. Vaan eipä se kuulemma ole halvempaa muillakaan.

Sponsorit
Sponsorien kysely kannattaa aloittaa ajoissa. Se tarkoittaa lukuisia yhteydenottoja ja viestejä. Kieltäytymisiä, sopivien sponssimäärien sommittelua, pakettien hakemista. Pohtimista, mikä sponsoroitu tuote menee mihinkin palkintoon. Entä jos sponssina ei tule juuri mitään tai kukaan ei halua lähteä? Tai jos sponssina tulee tuotteita, jotka eivät ole 100% freteille sopivia tai käytännöllisiä? Se näkyy sitten luovuutena ja itse tekemisenä, joskus myös huonoina valintoina ja ratkaisuna. Mutta kaikesta oppii ja pikku hiljaa kehittämällä päästään parempaan tulokseen!

2018 BIS BOS palkinnot

2018 Osa palkinnoista 

Palkinnot
Osa tulee toivottavasti sponssina. Loput ostetaan tai tehdään itse. Pedit, riipparit, unipussukat ym. voi tehdä itsekin. Jos osaa. Ja sitten pitää miettiä mistä kangas, kuinka paljon se maksaa metriltä, kuinka paljon tarvii ja mitä siihen on varaa laittaa. Entä täyte? Langat taitaa herkästi mennä omasta pussista. Mitä muuta palkinnoksi? Onko palkinnot riittävän hyvät? Onko ne sopivat suhteessa sijoihin ja muihin palkintoihin nähden? Mitä osallistuja ylipäätään voisivat haluta palkinnoksi?

Tähän väliin on pakko mainita, että frettinäyttelyt ovat todella palkintorikkaita tapahtumia. Monissa muissa, kuten kissa ja koiranäyttelyissä ei ole samanlaista palkintojen hurmaa. Frettinäyttelyihin tuntuu kuuluvan tärkeimpinä se, mitä saadaan palkinnoksi, onko se tarpeeksi hieno ja onko sitä riittävästi sijoitukseen nähden. Ei niinkään fretin sijoitus. Jos jostain tulee palautetta herkästi, niin palkinnoista. Kuinka tehdä riittävän hyvää, huomioiden budjetti ja omat taidot? Onko tarkoituksena kilpavarustella ja palkita mahdollisimman runsaasti, jotta ilmoittautumismaksulle tulee vastinetta? Entä kun niistä maksuista olisi maksettava kaikki muukin?

2017 Sihteeröintiä
Muut kulut
Mitä on muut kulut? Kirjekuoret, kassit, tulostetut luettelot. Kahvilatuotteet (jotka toivottavasti katetaan kahvilan tuotoilla) Kuluuko vuokrapaikkaan vessapaperit ja talouspaperit? Tarjoaako näyttely pelletit? 
Sen voin ainakin allekirjoittaa, että tarkkaan ollaan saatu laskea kaikki kulut, että saadaan ne katettua. Kyllä se kaikki raha vaan tuppaa siihen pelkkää järjestämiseen menemään. Ja ehkä vähän vielä menee omastakin, kun kuljetaan ympäri kaupunkia autolla hakemassa ja viemässä tavaraa. Otetaan omasta hyllystä vähän lankoja, paperia, kuminauhoja, kirjekuoria ym tai tulostetaan mustekasetit tyhjiksi luetteloita varten.

Palaute
Näyttelyistä saa lähes aina palautetta. Itse kysyimme sitä viime vuonna ja niin teimme tänäkin vuonna. Haluamme suoraa palautetta siitä, mikä toimi, mikä ei ja mitä voisimme parantaa. Se palaute, joka jaa pyörimään ihmisten keskuuteen kuiskutteluina ja epäilevinä lauseina on ihan paskaa. Se ei ole reilua, eikä järkevää. Jos kokee, että joku ei mennyt oikein, niin sitten siitä pitää reilusti sanoa. Yhtälailla se pitää kyetä vastaanottamaan. Ei kaikki onnistu tai mene niinkuin on suunniteltu. Sitähän tää elämä on. Virheitä sattuu ja se, että oman harmituksen ja väsymyksen purkaa toisten niskaan on vaan tyhmää.
Uskoisin, että järjestäjät tekee kaikkensa, että päivä ois onnistunut ja hyvä. Kuka nyt tahallaa omaa päiväänsä ja tapahtumaansa pilaisi? Jos ei pysty palautetta antamaan omalla nimellä ja naamalla, niin sitten ees nimetön, mutta silti asiallinen ja hyvä palaute auttaa enemmän kun pelkkän oman nokan nyrpistely ja kaverille avautuminen. Reilu ja mukava ilmapiiri ei pysy eikä synny, jos asioista ei puhuta suoraan. Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä, se on ihan okei. Silti voi olla asiallinen ja kohdata toiset reilusti.

2017 Pet luokka

2017 Pet luokan palkinnot

Motivaatio
Kaikkia näyttelyitä ei järjestetä uudelleen. Siihen on monia eri syitä. Joskus yksinkertaisesti jaksaminen ja aika ei riitä, kun järjestäjät tiedostavat kuinka paljon voimia se vie.

Jos vaikka 2/3 osaa budjetista vie paikka ja tuomari ja sen jälkeen saa vielä moitteet palkintojen surkeudesta ja näyttelyn sujumisesta, en ihmettele että osa järjestäjistä ei järjestä enää näyttelyitä. Tai jos on puolikin vuotta järkätty tapahtumaa tosissaan, niin että viimeiset kaksi kuukautta ei oo muuta tehtykään oman arjen lisäksi ja tapahtumasta jää paskan maku suuhun, ei se kannusta jatkamaan.

Tai kun tuomari valikoi voittajiksi frettejä, jotka eivät kaikkien osallistujien mielestä olisi kuulunut voittaa ja syynä onkin yhtäkkiä lahjottu tuomari. Niinku ihan oikeasti? Parhain tilanne on, jos näyttelyn järjestäjiin kuuluvien fretit ei pärjää. Silloin ei saa niin herkästi niskaansa sitä, että tuomari on valikoitu niin että se suosii järjestäjän frettejä tai ihan oikeasti kun jotkut jaksaa jauhaa, että tuomari ois lahjottu. Ymmärrän kyllä, että joskus syntyy harmitusta, kun oma fretti ei pärjää tai omasta mielestään jonkin fretin sijoitus ei ole se, miksi sen olisi itse arvioinut. Mutta jos emme voi luottaa tuomarien näkemykseen ja kokemukseen, sekä arvostelukykyyn, niin mitä järkeä koko näyttelyissä on?

Kurjinta on, jos huono mieli jää omasta porukasta. Näyttely halutaan järjestää ja siitä sovitaan, mutta lopulta kukaan ei olekaan valmis ottamaan vastuuta tai tekemään asioiden eteen töitä. Kyselyihin näyttelyä koskevista päätöksistä ei vastata ja sitten kun päätökset on tehty, valitetaan, ettei sen olisi niin pitänyt mennä. Luvataan hoitaa asioita, jotka jätetää tekemättä, eikä kerrotta muille. Hieman ennen näyttelypäivää ollaan että, ohhoh huppista, unohtu ihan täysin, sori! Tai kun kiitetään ylväästi koko porukkaa hienosti hoidetusta työstä, kun todellisuudessa yksi tai kaksi henkilöä on hoitanut lähes kaiken. Pelkkä näyttelyäpäivänä paikalle ilmestyminen ja avustaminen on niin pieni osa koko järjestämistä. Pelkkä ilmottautumisten vastaanottaminen, sponssien kanssa viestittely ja ylipäätään kaikki kontaktoiminen vie aikaa. Ja se aika on sitten arkiaskareiden ja velvollisuuksien jälkeen.

Nämä eivät tosiaan ole kaikilta osin vain omia kokemuksia. Osa on muilta järjestäjiltä kuultuja. Toki meilläkään ei täydellisesti toiminut ekalla kerralla homma ja opittiin siitä paljon, mut lopulta porukka toimi hyvin. Se vaatii aika paljon yhteistyötä ja joustavuutta et homma pelittää. Tänä vuonna pärjättiin jo paljon paremmin!

2018 BIS

Jaksaminen
Itse näyttelypäivätkin on raskaita. Yks jos toinenkin järkkäri kertoo nukkuneensa edellisenä yönä ehkä kaksi tuntia. Valmisteluita on tehty jo kuukausia, mutta aina jotakin jää edelliseen iltaan, ja useimmiten yöhön. Näyttelypäivä on mielettömän pitkä. Se alkaa jo aamulla aikaisin, kun paikkoja laitetaan valmiiks ja kestää myöhään iltaan/yöhön, kun tavarat puretaan ja paikkaa siivotaan. Päivä on täynnä hälinää ja meteliä. Nukkua tai rauhottua ei oikein pysty missään välissä, yleensä koko ajan on jotain tekemistä.
Näyttelypäivänä tuskin kellään menee kaikki täysin nappiin, eli tehdään vielä viime hetken korjauksia ja muutoksia. Järkkärit on vastuussa koko tapahtuman sujumisesta, joten tekemistä riittää. Sen lisäksi että lasketaan pisteitä, kannetaan luokkia, sihteeröidään, hoidetaan ehkä kahvilaa tai arpajaisia ja ollaa muuten vaa jatkuvasti saatavilla jos on jotain kysyttävää, on aikamoinen suoritus. Etenkin jos se kestää kellon ympäri. Niin ja vessan roskiksiakin pitäisi muistaa tyhjentää välillä ja papereita täyttää lavuaarin viereen. Ettei sitten ole sotkuista ja tule sanomista.

Eikä se ole vain järjestäjillä. Jos on vaikka aamuyöllä ajanut useamman tunnin näyttelypaikalle, on jaksaminen vähintäänkin kyseenalainen myös osallistujilla. Tai useammalla on tuntunut näyttelyyn valmistautuminen jäävän iltaan ja yömyöhällä kuljetaan ympäri kämppää etsimässä vielä kynsisaksia mukaan.
Evästäminen joillain näyttelypaikoilla on haastavaa ja moni turvautuu pienempiin eväisiin. Niimpä myös pelkästään nälkä saattaa yllättää ja useimmilla ihmisille se tuo oman lisä haasteensa jaksamiseen. Jos ei osaa varata tekemistä päivälle tai aika ei kulu muitten kanssa jutellessa, niin pelkkä odottelu käy mielen päälle.

Siinä on sitten vielä illan huipennus, kun koko väsynyt ja mahdollisesti nälkäinen ja päivästä uupunut kansa jännittää palkintojen jakoa. Osa jaksaa iloita ja onnitella kanssa kilpailijoita, osalla jaksaminen on loppu ja tuloksena vähintäänkin nuiva suhtautuminen. Jos ei kykene puhtaasti iloitsemaan muiden voitosta, oli se sitten omasta mielestään ansaittu voitto tai ei, niin voi joko kohteeliaasti taputtaa muiden mukana tai olla hiljaa.

2018 väripalkintona kudottu kori
Yleensä ja toivottavasti pääasiassa näyttelyn jälkeen jää hyvä fiilis. Se on ainakin kaikilla tavoitteena. Heti näyttelyn päätyttyä voi harmittaa tai yksinkertaisesti aiemmin mainittu väsymys painaa päälle niin että ei oikein osaa sanoa juuta eikä jaata, et noh, millanen päivä oli. Mut itse ainakin on tullut lähdettyä hyvillä mielin kotimatkalle, vaikka omat fretit ei oliskaan pärjänny. Yleensä päivän aikana ehtii nähdä (toki nykyää ku vietän paljon aikaa sihteeripöydän takana vähän näyttelyssä ku näyttelyssä, niin on ollut aika jopa pitkän näyttelypäivän aikana kortilla..) muita harrastajia tai vaikka oman fretin sukulaisten omistajia/kasvattajia ja pääsee juttelemaan kuulumisista. Tutuista löytyy aina joku palkinnon voittanut, jota mielellään onnittelee menestyksestä.

Tämän vuoden näyttelyn jälkeen olin itse niin kerta kaikkisen rikki ja väsynyt, että sen lisäksi että pillitin palkintojen jaon aikana meidän poikien menestyttyä yllättäen (en tiennyt tuloksia ennen ku niitä lueteltiin, oli ollu miehellä ja siskolla pokan pitämistä..) niin teki ihan mieli itkeä sitten kun sali oli tyhjentynyt ja kaikki oli vihdoin ohi. Ihan vaa siitä että siinä se nyt oli, huh, taas selvittiin. Ja vaikka aika häslinkiä olikin sekä palkintojen jaossa, että pitkään venähtäneessä recallissa (tää toki ei oo eka kerta ku näyttelyssä käy niin, mut aina se harmittaa ku on aatellu et päästän hyvissä ajoin tapahtuma päättämään), niin ihan hyvin se loppujen lopuksi meni. Ainakin palkinnot oli tykättyjä ja siitä tulee aina hyvä mieli, etenkin kun on itse ollut niitä tekemässä. Niistäkin kun osaa olla niin kriittinen etukäteen ja huolestuttaa, että ovatko ne tarpeeksi hienoja tai hyvin tehtyjä.

Omien kokemukseni pohjalta, en voi sanoa ettenkö olisi valmis uutta näyttelyä järjestämään. Jokainen näyttely on omanlaisensa kokemus ja voiman ponnistus, mutta jotenkin sitä myös luottamus omaan osaamiseen ja tekemiseen kasvaa samalla.

2017 Tammerferret
Ai mitä, voitinks mää?!

Toivottavasti muutkin näyttelynjärjestäjät jaksaa pysyä tässä haastavassa, mutta onnistuessaan varsin palkitsevassa toimessa mukana! Näin harrastajilla on jatkossakin tarjolla erilaisia näyttelyitä, joista valita itselleen sopivimmat :)

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Eläinlääkärikulut 2018 (osa 4)

Olisi jälleen aika koota yhteen kuluja. Siinä samalla tulee kerrottua poikien voinnista viime aikoina.
Jälleen on kulunut puoli vuotta edellisestä, joten on hyvä tsekata, miten kuluja tänä vuonna on kertynyt.
Joskus meno on kuin sirkuksessa!
Pojat ulkotarhan pallomeressä
Jos kuitit pitää paikkaansa, ensimmäinen eläinlääkärikäynti oli tänä vuonna toukokuussa!

8.5 käytettiin Jesperiä korvatulehduksen vuoksi eläinlääkärissä. Tällä kertaa korvassa oli sauvabakteereja. Ell arveli, että edellisestä tulehduksesta on jäänyt vielä korvaan ärsytystä ja muiden bakteerien poistuttua, ovat sauvabakteerit vallanneet tilaa ja tulehdus uusinut. Näyte korvasta, korvatippakuuri ja korvahuuhde. Kontrolli viikon päästä. 95,72€

17.5 Hieman reipas viikko meni ennenkuin päästiin kontrolliin. Korva jo selkeästi parempi, silti heiman tulehdusmuutosta jäljellä, joten toinenkin viikkon korvatippakuuria. Jos oireet poistuvat, ei tarvetta uusinta käynnille. 40,25€

15.5 Jesperillä juuttui illalla luunpala kurkkuun. Se alkoi yskimisellä, jota seurasi oksentaminen. Pala ei irronnut itsestään, joten kiidimme päivystykseen. Jesper oksenti myös matkalla ja vielä päivystyksen eteisessä. Päästiin suoraan huoneeseen ja pöydälle nostettaessa oli vastassa todella uupunut, mutta rauhallinen fretti. Tarkistettiin koppa, josta löytyi oksennuksen seasta luunpaloja. Ell kurkkasi vielä kurkkuun, mutta ei nähnyt mitään. Tällä kertaa poistuimme päivystyksestä ilman laskua, sillä mitään hoitoa emme tarvinneet.

Seuraavana 15.6 käytimme Jesperin ell tarkistuksessa, koska se oli huono vointinen ja sen hengitys rohisi. Jesper kuvattiin hereillä, eikä valitettavasti saatu kunnon kuvaa nielusta. Luita ei kuvassa näkynyt eikä muutakaan poikkeavaa. Myöskään käsin tunnustelemalla tai kurkkuun katsoessa ei luita tai muuta poikkeavaa näkynyt. Haava suussa oli ja ell arveli että nirhaumaa olisi myös nielussa. Saatiin kipulääkettä kotiin. Mikäli vointi huononisi, tulisi nielu kuvauttaa rauhoituksessa klinikalla jossa olisi tähystyslaitteet mahdollisen luun poistamista varten. 60,84€

Vointi kuitenkin parani ja kipulääkkein ja erittäin pehmeän ruoan myötä nieleminen helpottui. Viikon päästä alkoi jo olla normaalimpi tilanne. Suun haavan täysi paraneminen kesti viikkoja. Se välillä punoitti uudelleen voimakkaasti, mutta pikku hiljaa rauhottui kokonaan.

26.6 käytiin kuvauttamassa Joonatanin suu. Joonatan alkoi jälleen oireilemaan (se ei syönyt kunnolla luita) ja pelkäsimme, että suussa olisi tulehdusta tai hampaanpoiston tarvetta. Se myös tuntui aristavan oikeaa yläleukaa. Kuvasta ei kuitenkaan löytynyt mitään, ei tulehdusta tai hammasta joka tarvisi poistoa. Samalla käynnillä Joonatanilta putsattiin hammaskivi. Kuvat lähetettiin vielä toiselle ell:lle arvioitavaksi, mutta hänkään ei nähnyt niissä korjattavaa. Ilmeisesti hammaskiven poisto helpotti ja Joonatanin vointi palautui normaaliksi. 150,61€

4.7 Keskisuomen harrastajat järjestivät joukkorokotuksen Huiskuhännässä Vaajakoskella. Myös meidän pojat käytettiin siellä ja hintaa rokotteella oli 33/fretti eli  yhteensä 99€ 

Tänä vuonna ell kuluja on kertynyt yhteensä: 446,42€

Ei siis mitään älyttömän suuria summia. Vuosittaisia kuluja joka tapauksessa on rokotus, josta tällä kertaa kertyi lähes sata euroa. Saamme myös jatkossa varautua putsauttamaan Joonatanin hampaita, eli varmaan vuosittain tulee hampaiden putsaus reissu.

Vaivathan eivät koskaan lopu ja Jesperin korvat oireilevat jälleen. Jesper tykkää uittaa naamansa kylpyhuoneen vesiastiassa, jonka lisäksi nämä kuumat kelit saattavat lisätä tulehdusarkuutta. Ja täytyy myöntää, että emme riittävän hyvin varmistaneet korvatippakuurin jälkeen säännöllistä perus huuhtelua. Eli tulehdusmuutoksia on voinut korvaan jäädä.
Pyrimme nyt huuhtelemaan korvat huolellisesti ja kuivaamaan niitä aina Jesperin käytyä uittamassa naamaansa. Mikäli se ei auta, täytynee sille hakea jälleen kerran korvatippakuuri ja todella toivoa, että se olisi viimeinen. Pahimmillaan korvatulehduksesta tulee loputon kierre.

"Leiki mun kanssa!"
Muutoin poikien vointi on ollut hyvä. Jesper on edelleen todella tuhdissa kunnossa ja tuntuu ettei se juurikaan pudottanut painoa kesäksi. Ollaan nyt alettu käymään sen kanssa lenkeille enemmän, jotta saataisiin lisää aktiviisuutta päiviin. Jesperillä oli myös pientä ihottumaa vatsan ja takapuolen seudulla, joka helpottui DuoxoPyo pesulla. Välillä se raapi itseään jatkuvasti, joka on nyt helpottanut selkeästi. Turhautuneelta se on muutenkin vaikuttanut, kun on jälleen repinyt Joonatanille muutaman haavan niskaan. Energiaa tuntuisi olevan enemmän kuin nykyiset seuralaiset pystyvät tarjoamaan.

Joonatanin jalat ovat olleet kesän ok, mutta selkeästi taas menossa huonompaan. Eli senkin osalta tehostetaan uimista ja laserhoitoja. Muutoin vointi on ollut normaali. Hetken jo pelkäsimme, että sillä olisi jotain pahempaa, kun oireili ja hampaista ei löytynyt mitään. Mutta kyllä se lähes joka aamu pyyheltää ekana vastaan ja käy touhuilemassa omiaan. Kuskailee edelleen ahkerasti leluja ja on jopa innostunut kesän aikana juoksemaan muiden poikien perässä hipan kaltaisesti. Sitä se ei ole hetkeen tehnyt. Eli normaali meninki jälleen.

Kasperin vointi on ollut normaali. Aika paljon se on hakenut huomiota ja tykännyt välillä ihan vaan köllötellä sylissä.

Kaikki ovat olleet aika poikki meneillä olevasta helteestä. Kylmäalustojen päällä ei meinata malttaa pötkötellä. Kasperi pudottelee jäiset pullot ulos riipparista jos ne nostaa sinne viilentämään.. Tuulettimen edessä pötkötellään jonkin verran ja kylmäpulloihinkin on pikku hiljaa totuttu. Loppuviikoksi on luvattu sateita ja ukkosta, ehkä se hieman viilentää ilmaa. Siihen asti pärjäillään uittamalla ja suihkuttelemalla poikia. Onneksi asunnon lämpö pysyttelee alle 30, useimmiten jopa 27'C. Vaikka onhan sekin ihan älyttömästi. Syksy on kuitenkin pian täällä ja sen jälkeen ei ole enää helteistä huolta!

Sain nyt kevennettyä omaa arkeani ja toivosin sen myötä, että saisin kirjoiteltua enemmän myös tänne blogin puolelle. Voi myös olla, että kirjoituksia voi lukea jossain vaiheessa muualtakin kuin tästä blogista. Sanottavaa kun olisi monestakin asiasta! Katsomaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Uusi koti

Saimme uuden asunnon toukokuussa. Koko tämä vuosi on ollut aikalailla yhtä myllytystä, joten päivittelyt ovat jääneet. Mutta pikku hiljaa yritän purkaa tapahtumia tännekin.


Ollaan siis jo hyvin asettauduttu uuteen kämppään. Asunto on kerrostalo kolmio. Väliaikaiseksi tämäkin tarkoitettu. Suuntana kun olisi kuitenkin se ihan oikea oma koti. Tämä kuitenkin kelpaa siihen saakka, että saadaan asiat etenemään. Kämppä on 77 neliötä, eli ahtaalla ei jouduta olemaan. Pojilla on oma huone ja meilläkin oma makuuhuone. Kämpässä lasitettu kuisti (en voi sanoa parveke, kun ollaan maantasossa). Asunto on itseasiassa todella sopivan kokoinen, kun kaikki tarpeellinen tavara mahtui sisään. Aika paljon sitä oppi karsimaan käyttö tavaroista, kun jokaisen kohdalla piti harkita joko puhdistamisen yrittämistä tai pois hävittämistä.

Poikien huone valikoitui jo pelkästään kaapiston vuoksi. Sen lisäksi että siinä oli täydellinen väli häkille, niin tarvitsimme omille vaatteille koko seinän mittaisen kaapiston. Poikien tavaroille on sopivasti tilaa, sillä kaappiin mahtuu oikeastaan kaikki niitte tavarat pyyhkeistä ja vilteistä lähtien.

Se mikä ei mahdu kaappiin, meneekin sitten mustan hyllykön laatikoihin. 

Uutena juttuna meille on kissan kiipeilypuu. Saimme sen eräältä tutulta puoli ilmatteeks, joten tottakai haluttiin tarjota pojille jotain uutta ja kivaa. Noh, eivätpä ne ole tuosta kiinnostuneet. Ruuvailin vielä tasoja eri kohtiin ja mahdollisimman "turvalliseksi". Alimmasta pussukasta löytyy joskus Joonatan nukkumasta, muuten se onkin ollut käyttämätön.

Uutena juttuna pojille on ollut koko kämppä ja esimerkiksi hiekkalaatikot. Todella vähällä ollaan kuitenkin päästy hutikakkojen kanssa. Nyt enää ulko-oven edusta on sellainen, joka kerta toisensa jälkeen houkuttelee. Ehkäpä oven alta käyvä tuulevire hivelee mukavasti takapuolta, samalla kun tuuttaa meidän kuramattoon tavaraa..



Pientä tavaroidenkin asettelua ollaan saatu jo harrastaa. Mustahylly oli aluksi kuten kuvassa näkyy, mutta tajusimme, että sieltä voi tippua korkeimmalta kohdalta seinän ja patterin väliin, joten se käännettiin sitten ympäri, kissanpuuta vasten. Hieman hämmennyin kun kiipeilijä olikin Joonatan, eikä esimerkiksi Jesper. Joonatanilla kun nuo akrobatia taidot eivät ole kovin huippuunsa hiottuja.. Silti se kampeaa itsensä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin!


Kuistilla pojat käy jonkun verran. Siellä on kankainen leikkiputki, sekä pätkä muovista sahanpuruletkua. Myös musta/vaaleanpunainen teltta päätyi ulos. Kuisti ei kuitenkaan samalla tavalla innosta, kuin mitä esimerkiksi äidin asunnolla. Ehkä raahaan vielä joku kerta kissanpuun sinne, josko se sitten alkaisi poikiakin kiinnostamaan!

Muuten asunnossa tuntui ekan kuukauden vallitsevan olohuoneessakin "fretti tavaraton" alue, mutta kummasti sinnekin on valunut lelukopat, pari petiä ja pieni kissanpuu. Vaikkei niillä mitään oikein tehtäisikään.

Kylpyhuoneessa ollaan päädytty pitämään painavaa vesiastiaa kaivon päällä, jotta herra viemärirotta (Jesper) ei olisi siellä aina tonkimassa. Vesiastia onkin tuntunut olevan kiva juttu ja siellä käydään välillä läträämässä.

Pojat on viihtynyt ihan hyvin. Joonatan on asettunu helpoiten, kun nukkuu melkein missä vaan eteisen matosta lähtien. Muut pojat vielä jokseenkin arkailee ja hakeutuvat vain omaan huoneeseen nukkumaan. Toki eipä meillä kovin paljoa muitakaan nukkumapaikkoja ole tarjolla.



Muutenkin asunto on osoittautunut ihan kivaksi. Toki kerrostalo elämän on kovin erilaista, kuin omakotitalossa. Talossa on vieläkin (muutosta asti ollut) piharemonttia meneillään. Sen takia poikia ei ole tehnyt mieli niinkään käyttää ulkona, kun kaikki paikat on kaivettu auki ja pelkkää hiekkaa joka paikka täynnä. Sen sijaan pihan parkkipaikalta lähtee tosi kiva polku pienen pusikon läpi. Se on riittänyt pojille hyvin näin alkuun. Lähistöllä on myös pieni lampi, jonne pääsee pienen tienpätkän ja lenkkipolun kautta. Eli lenkkeilypaikkojakin on lähellä. Ja kuhan tuo pihakin tuosta asettuu, nii pääsee vaikka kiertämään ihan talon ympäri! Takapihallakin kun on puita ja pusikkoa ennen seuraavaa taloa, joten tutkittavaa riittää.


Piha ei houkuttele poikien kanssa ulos..

Arkea on muutoin helpottanut, kun miehen työmatka lyheni niin että sen voi kävellä. Meillä on siis tällä hetkellä yksi auto käytössä. Itse sain kesätöitä yhdeltä asumisyksikön osastola, joka sattui olemaan tuossa kilometrin päässä, joten työmatkaa ei itsellekään paljoa kerry. Päivät eivät siis veny ainakaan matkojen takia, mikä on pojille kivempi. Myös kuluja on vähemmän, kun bensaan ei mene niin paljoa. Vaikka kuluja on kyllä sitten muutoin riittänytkin. Niistäkin yritän edelleen pitää ees jonkinlaista kirjaa, vaikka aika mahdotonta se on kaiken muuttamisen keskellä ollutkin!

Ehkäpä tämä arki tästä pikku hiljaa tasaantuu ja asettuu kohdilleen. Ainakin tavaroilla alkaa olemaan omat paikkansa ja sitä myöten kaikki tekeminen on paljon helpompaa! Odotellaan kuitenkin aika innokkaasti tietoa tulevasta kodista, josko tässä parin vuoden sisällä päästäis takaisin omakotitaloon, tällä kertaa ihan omaan. Siellä tulee sitten olemaan pojillekin kunnon tilat niin sisällä, kuin ulkonakin! Tai ehkä tulevaisuudessa meidänkin laumassa on muitakin kuin poikia ;)

perjantai 4. toukokuuta 2018

Älä osta pimeää pentua



Tämän erittäin tärkeän asian, on laittanut liikkeelle Tassujen Tahdissa- blogi
 ja sitä on kommentoinut mm. Päärynäeläin ja makkaraminionit

En voi kuin kiittää Mantaa, joka on jo kirjoittanut useita, aivan mahtavia ja todella tärkeitä kirjoituksia aiheen tiimoilta. Tässäpä muutama erittäin makoisa teksti pohdittavaksi!

Miksi nostan tämän esille? 

Koska nyt on kevät. Se pahin pentubuumi alkaa puskemaan viimeistään nyt päälle. Söpöjä pieniä pentukuvia alkaa tärähtämään näyttöön itse kullakin ja se oman karvalimusiinin hankinta alkaa tuntua ajankohtaiselta. Se tarkoittaa sitä, että pennut ja ostajat kohtaavat. Kysyntä ja tarjonta. Se mikä on olennaisinta (sen lisäksi että fretin hankinta tulee todella harkita etukäteen ja ottaa selvää mitä sitä oikein harkitsee hankkivansa!) on se, että mistä se pentu otetaan.
Tämä teema tule näkymään kaikissa tämän vuoden frettipäivissä, joissa olen mukana. Tapahtumat joihin osallistumme, löytyvät oikeasta sivupalkista (jos selaat puhelimella, kannattaa valita internetversio tai selaimen asetuksista tietokonesivusto- näkymä!)

ÄLÄ OSTA PIMEÄÄ PENTUA

Älä tue pentutehtailua/pimeitä pentuja/puskakasvattajia. 
(Tiedän, että monella kiehahtaa tunteisiin sanan puskakasvattaja kohdalla, mutta yrittäkää kestää) Koirien kohdalla pimeistä pennuista ja pentutehtailusta puhutaan jatkuvasti. On normaalia, että varoitetaan ottamasta koiranpentua henkilöltä X hieman epäselvän tori ilmoituksen ja halvan hinnan perusteella. Puhelimessa vaihdetaan aika ja paikka, jostain huoltiksen parkkipaikasta, jossa eläin vaihtaa omistajaa. Ja yleensä tämän jälkeen alkaa ongelmat (ei kaikilla tietenkään). Puhelinnumerosta ei kukaan enää vastaa ja ongelmista ei oteta vastuuta. Aivan sama pätee fretteihin.

Kuten kampanjan kuvassakin on mainittu, pimeät pennut voivat menehtyä nuorina perinnöllisiin sairauksiin tai huonon ruokavalion seurauksiin. Suvuissa esiintyy mm. sukusiittoisuutta (jos sukutietoja on edes saatavilla kahtakaan polvea pidemmälle..) sekä ns. "riskivärejä" (dew, panda, mäyrä..), joissa kulkee voimakkaasti perinnöllisenä geneettisenä häiriönä mm. Waardenburgin syndrooma. Syndroomalle tunnusmerkkeinä valkoiset kuviot pään alueella. Se aiheuttaa monia erilaisia kehityshäiriöitä, mutta omistajaan eniten vaikuttava on kuurous (yli 75%lla) ja lisäksi voi olla neurologisia häiriöitä (vajaaaälyisyyttä ja aggressiivisuutta) tai ongelmia ravinnon imeytymissä > aiheuttaa lisää ongelmia. Sitä ei tulisi siis missään nimessä vähätellä! Periytyvyydessä on hyvä ottaa huomioon, että vaikka kyseisen fretin värityksessä ei tunnusomaisia piirteitä näy, niin riittää että fretin kasvatuslinjassa on kyseistä väriä käytetty. 
Näiden asioiden lisäksi frettien käsittely ja ylläpito voi olla puutteellista. Pahimmillaan fretit voivat elää järkyttävissä oloissa (kyllä, suomessakin tapahtuu tätä) koko pentuaikansa, niin ettei niitä käsitellä tai niitä ei päästetä liikkumaan riittävästi päivän aikana (jos ollenkaan). Eli käyttäytymis- ja vessakoulutus on vähintäänkin puutteellista. Freteille ei syötetä asian mukaista ravintoa ja niiden terveydenhoidosta ei huolehdita riittävästi. Kasvatuksessa saatetaan käyttää sairaita yksilöitä tai yksilöitä, joiden suvussa on todettu perinnöllisiä sairauksia tai näistä seikoista ei ole edes otettu selvää (!!!)

Joonatan ♥

Milloin hälytyskellojen pitäisi soida?

Kuinka välttää pimeä pentu? Lyhyt epäselvä ilmoitus torissa ja edullinen hinta? Tiedoissa lähinnä sukupuoli, väri ja ikä? Yhteydenottoon puhelinnumero ja pelkkä etunimi? Sähköposti vastaukset, joista ei loppujen lopuksi selviä mitään kysyttyä, kuten miten lemmikkejä pidetään, minkälaiset taustat niillä on ym (tiedot vanhemmista kutsumanimeltä ei ole riittävä tieto esim. äiti on Maija ja isä Matti)? Mikäli ilmoituksessa todetaan, että on rekisteröity ja löytyy paperit ym. mutta sitten kyselessä niistä ei enää vastata tai niitä "ei ole mukana tai ne on hukkunut" pitäisi nousta jo selkäkarvat pystyyn.
On myös tärkeää, että myyjä on halukas tietämään, minkälaisiin oloihin pentu on menossa. Se, että myyjälle on täysin ok, että ilmoittaa vain haluavansa fretin ja sovitaan haku aika jostain huoltsikan pihasta, tukku käteistä kourassa, kuulostaa aika pelottavalta. Kuka vastuullinen ihminen myy lemmikin henkilölle, josta ei tiedä mitään? Jos kasvattajien esittämät huolenpitoon ja terveyteen liittyvät kysymykset tuntuvat liian vaikeilta, kannattaisi miettiä, että onkohan sitä tullut kuitenkaan perehdyttyä kyseiseen eläimeen riittävästi? Eikä suunnata myyntipalstoille ostamaan sitä halvempaa pentua, joka myydään sen enempää kyselemättä ja perään soittelematta. Ei näin hyvät ihmiset, ei näin.
Syynä pimeän pennun ostamiseen ei tulisi olla hinta tai se, että haluaa jonkun erikoisen tai hienon värisen. Esimerkiksi Fancy väreissä (panda, mäyrä..) on todettu sairauksia ja sen takia esimerkiksi liitto ei suosittele niiden käyttöä kasvatuksessa. Se on erittäin painava ja perusteltu syy. En ymmärrä, kellä voisi olla joku hyvä syy käyttää niitä linjoissaan, etenkin kun ongelmat niihin liittyen on tiedossa.

Hinta

Yksi asia, joka nousee esille jatkuvasti. Miksi fretin pennut maksavat niin paljon? (Hinnat liikkuvat 300-400€ välissä). Koska niihin menee rahaa. Kunnolliseen huolenpitoon, eläinlääkärin tarkastuksiin, rekisteröintiin, sirutukseen ynnä muuhun menee rahaa, silloin kun asiat tehdään kunnolla. Pentuaikana täytyy huolehtia riittävän hyvistä olosuhteista, niin emon kuin pentujenkin kohdalla. Kuluja, joita tavallinen harrastaja ei tule ajatelleeksi, ovat esimerkiksi se mitä kuluja kasvatus eläinten hankintaan menee. Koska populaatio on pieni, on kasvatuseläimet hankittava ulkomailta, jolloin hintaa tulee esimerkiksi lentolipuista, rahdista, passista, rekisteröinnistä ja tietysti eläimen hinta kaiken päälle. Kasvatukseen liittyy myös paljon riskejä ja sen seurauksena voi tulla yllättäviä, hyvinkin suuria eläinlääkärikuluja.
Toisekseen, jos hankinta hinnassa sadallakin eurolla on iso merkitys, niin kannattaisi edelleen miettiä, että onko tämä se eläin minkä haluat hankkia. Fretin hankinta hinta on pieni osa siihen menevistä kuluista. Pelkästään lantittaminen, vuosittainen rokotus, mahdolliset loishäädöt ajan saatossa, monipuolinen ja riittävä ravinto, tarvikkeet ym. maksavat satoja ja satoja euroja. Paremminkin ehkä tuhansia, ainakin vuosien kuluessa. (Vaikka kuluihin voikin yrittää vaikuttaa erilaisilla valinnoilla, on tosi asia, että halpa lemmikki fretti ei ole). 


Jesper ♥

Mitä sillä on väliä mistä pennun ostaa?

Niin kauan kun pimeitä pentuja ostetaan, niin kauan niitä teetetään. Niin kauan jatkuu myös vastuuton kasvattaminen, mahdollisesti sairaiden eläinten eteenpäin myyminen ja valtava suru ja murhe, joka uutta omistajaa odottaa, kun fretin kanssa elämä ei olekaan auvoista juhlaa, kun on valittu sieltä mistä aita on matalin. Helppoahan se fretin omistaminen ei ole koskaan, mutta ei sitä tieten tahtoen pidä ottaa riskiä, että se olisi vielä vaikeampaa.

Mistä voin ostaa pennun?

Valitettavasti tällä hetkellä itse en voi suositella kuin frettiliiton kasvattajia. En tunne tai tiedä muita, joita voisin puhtaalla omalla tunnolla suositella, jopa päin vastoin. Liiton kasvattajia sitoo kasvattajasitoumus, joka on etenkin frettien terveyttä ja huolenpitoa ajatellen laadittu. Sen tarkoituksena on turvata frettien kasvatuskäyttöön liittyvät seikat, niin että sekä kasvatusyksilöiden olosuhteet, kuin tulevien pentujenkin lähtökohdat ovat vähintääkin hyvät. Kasvattajilta saa myös fretin eliniän kestävän tuen ja turvan. Heiltä voi aina kysyä apua ja neuvoa. He myös tekevät tärkeää työtä tutkiessaan kasvatusyksilöiden taustoja, luodakseen parhaimmat mahdolliset yhdistelmät lemmikkifrettiä ajatellen.

En halua leimata muita kuin liiton kasvattajia, mutta valitettavasti tällä hetkellä sen perusteella mitä tiedän ja olen kuullut, en voi suositella ketään muita. Toki olisi hienoa, jos yhtä hyvillä mielin voisi suositella ketä tahansa "kasvattajaa", mutta tosiasiassa kasvattajanimen saamiseen (muuta kuin liiton kautta) ei paljoa vaadita. Jopa minä voisin alkaa "kasvattamaan frettejä". Se ei tarkoita, että minulla olisi riittävää tietoa ja ymmärrystä asiasta. Frettien kasvattaminen kun on muutakin, kuin kahden eri sukupuolta olevan fretin parittaminen pentujen saamiseksi ja niiden myyminen. Siksi on tärkeää pennun hankinnan ollessa ajankohtaista, ottaa riittävästi selvää asioista.

Frettiä hankkiessa tulisi ainakin selvittää, kuinka paljon kasvattajalla on kasvatuskokemusta ja mitkä ovat hänen tavoitteensa kasvatuksen suhteen. Minkälaiset taustat pentueen vanhemmilla on, mistä ne ovat kotoisin, minkä värisiä ja luonteisia ne ovat. Ovatko vanhemmat olleet terveitä, onko linjoissa esiintynyt sairauksia, millaisissa oloissa fretit elävät, millaista ruokaa kasvattaja freteille syöttää? Minkä ikäisinä pennut luovutetaan (suositeltu luovutusikä 8-12vkoa), aloitetaanko ja miten pentuja koulutetaan kasvattajan luona, minkälaisia kasvatusperiaatteita kasvattajalla ylipäätään on ja paljonko pennuista pyydetään.

Oma kokemus taustalla

Jotta tämä ei olisi turhan tekopyhää, niin voin vain todeta, että itsekin hankimme ensimmäisen frettimme hieman hätiköiden. Kasperi on meille äärimmäisen rakas ja tärkeä, enkä kadu sitä hetkeäkään. Mutta hankinta tapaa ajatellen olisimme voineet toimia paremmin. Vaikka olimmekin perehtyneet fretteihin etukäteen, niin lopullisen päätöksen teimme hyvinkin nopeasti. Koska Suomessa ei enää pentuja ollut, päätimme ottaa ulkomailta. Sen sijaan, että olisimme kyselleet ja selvitelleet paremmin, valkkasimme netistä facebook sivuilta söpön näköisen pennun ja otimme yhteyttä. Pentu haettiin Viron satamasta, koska emme nähneet tarpeelliseksi käydä kasvattajan kotona. Pentu oli kylläkin sairastanut erittäin pahan mahataudin, mutta selvinnyt siitä. Joten ei pitäisi olla syytä huoleen. Raha vaihtoi omistajaa ja niimpä matkasimme pikku nääpän kanssa kotiin. Eikö kuulosta aika pahalta?

Meidän onneksemme kaikki on sujunut hyvin. Kyseessä on kuitenkin hyvin klassinen tarina. Sen verran täytynee tarkentaa, että kyselimme kyllä kasvattajasta etukäteen, sillä emme nyt aivan ummikkoja olleet sen suhteen, mitä on pentutehtailu ja etenkin Virosta eläimen hankinta arvelutti (koska kukapa ei olisi kuullut Viron koiranpentutehtaista). Ja sen vuoksi kyseiseen kasvattajaan päädyimme, eikä meillä edelleenkää omasta puolestamme ole pahaa sanottavaa. Rahan vaihtaessa omistajaa, saimme Kasperin paperit (Viron rekisteri) ja kirjoitimme myyntisopimuksen. Kasvattaja on siis Viron frettiliiton hyväksymä.

Sen sijaan, meillä ei ollut mitää käsitystä fretin taustoista ja niimpä koimme hieman harmillisen yllätyksen, kun aloimme selvittämään Kasperin taustoja. Sen isä (joista ei papereissa ollut tietoa kuin nimi, väri ja syntymäaika) on suoraan Venäläiseltä turkistarhalta, joka ei siis sinänsä ole paha asia, koska kyseisellä tarhalla ei ole esimerkiksi käytetty fancy-värejä. Sen sijaan turkistarhauskäyttöön kasvatut fretit kasvatetaan ihan muu kuin terveys edellä. Mahdollisimman suuri koko, riittävän turkin saannin vuoksi ei todellakaan ole hyvä tavoite kasvatuksessa, koska siinä ei huomioida terveystekijöitä juurikaan. Sen vuoksi en valitettavasti voi kuin toivoa, että Kasperi eläisi pitkän ja hyvän elämän. Tähän asti olemme selvinneet vain muutamilla korvatulehduksilla ja ensimmäisten vuosien ihottumalla (joka on sittemmin hävinnyt).

Vaikka ensimmäisen fretin hankinta ei ollutkaan parhaimmalla mahdollisella tavalla hoidettu, niin tuleviin päätöksiin voi aina vaikuttaa. Niimpä meilläkin majailee Kasperin lisäksi 2 muutaki frettipojua, joiden hankinta on sujunut niin kuin kuuluu!

♥ Tarkoitus ei ole loukata ketään, vaan jakaa tietoa vastuullisesta pentujen hankkinnasta ♥


Kasperi ♥
Olkaa viisaampia ja selvittäkää taustoja tarpeeksi.
Jokainen lemmikki ansaitsee tulla kohdelluksi oikein,
jokainen lemmikki ansaitsee parhaat mahdolliset lähtökohdat.
 Pimeät pennut ja niiden kasvattaminen eivät näitä tue.
Tue sinä. 
Ole osana matkalla kohti vastuullisempaa kasvatusta:
älä osta pimeää pentua!

Lisätietoa kasvatauksesta voit lukea esimerkiksi:
http://frettiliitto.fi/kasvatus/ 

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Väliaikainen koti

Jouduimme muuttamaan helmikuun ensimmäisinä päivinä evakkoon. Talostamme löytyi rakenneavauksien yhteydessä mikrobivaurio. Se selittää hyvin yksioikoisesti kaikki oirehtimiset, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että pääsimme sieltä pois. Asuntoa ei kuitenkaan päivässä tai kahdessa järjestetä, joten muutimme evakkoon alustavasti äitini (rivitalo kolmio) asuntoon toiselle paikkakunnalle. Matkaa töihin/kouluun/ym. kertyy päivässä 150km, joka on myös arjessa näkynyt, mutta toistaiseksi ollaan pärjätty näin.

Karvan vaihdot on onneksi vihdoin suoritettu

Koska asunnossa oli mikrobivaurio, tarkoittaa se sitä, että mukaamme otimme vain muutaman kassillisen tavaraa, jolla pärjäämme toistaiseksi. Kaikki täytyy joko pesettää pesulan kautta tai yrittää itse puhdistaa ja tuulettaa. Kaikki huonekalumme ovat ulkovarastossa isäni tiluksilla ja kodin pientavarat anoppilan parvekkeella. Tämä tarkoittaa myös poikien osalta sitä, että kaikki mikä ei ole puhdistettavissa on hävitettävä. Onneksemme pesulan tehopesu on auttanut pyykkeihin ja tekstiileihin, eikä niistä ole tullut oireita ja ne tuoksuvat puhtailta. Niimpä poikien viltit, pyyhkeet ym. on saatu pestyä. (Voin tässä vaiheessa vain kirota, kuinka monta jätesäkillistä ihmisellä voikaa olla erilaisia tekstiilejä..)

Poikien huone 
Onnea on myös äidin asunto, jossa jo aiemmin olimme poikien kanssa yöpyneet ja sen myötä se oli niille tuttu ja sieltä löytyi tarvikkeet valmiina ruokakupeista lähtien. Aiemmin käytössä oli vain playpen olohuoneessa, jonka sisällä 1 kerros ferretnation häkkiä. Nyt siirsimme pojat yhteen makuuhuoneista, jotta ne saavat riittävästi tilaa myös silloin kun emme ole kotona. Aiemmin olemme joutuneet pitämään poikia häkissä (kerrostalo kaksio), mutta se ei enää ole vaihtoehto. Fretit turhautuvat häkissä kohtuullisesti, vaikka pääasiassa siellä ollessaan nukkuisivatkin. Paljon vaikuttaa myös se, että pojat ovat nyt tottuneet olemaan kokonaisessa huoneessa, joten häkkiin ahtaminen päiväksi tuntuisi ihan kamalalta. Niimpä yksihuoneista on pojille. Toinen makuuhuone meille ja loppu asunto on yhteisessä käytössä poikien kanssa kun ollaan kotona.

Koiraportti poikien huoneeseen
Suurempia virityksiä emme onneksi joutuneet tekemään asuntoon, sillä jo aiemmin olimme siitä tehneet frettiturvallisen käydessämme yökylässä. Kiinteitä portteja emme ole asentaneet, mutta siirrettävä "koiraportti" poikien huoneen ovelle ja pleksin palanen kylpyhuoneen ovelle on jouduttu virittelemään arkea helpottamaan.


Asunto on rivitalo ja siitä löytyy niin etukuisti, kuin takapiha. Aiemman talon pihaan rakensimme ulkotarhan, joten oli vähintäänkin helpotus, kun pojat pystyy täälläkin päästämään huoletta etukuistille. Rakensimme jonkin aikaa sitten äidin toiveesta kuistille portin, jotta irrallaan kulkevat kissan eivät kävisi kusiskelemassa kuistille. Tämä portti onkin ollut pelastus, sillä sen myötä pojat voi rauhassa päästää kuistille riehumaan.


Takapihalle tein "lumilinnan", jotta pojat pääsisivät ihan kunnolla lumeen touhuamaan. (Kuistille oli kertynyt koko talven lumet, joten toista tuntia lapion varressa ja sain kujan tehtyä) Lumilinna ei tietenkää ikuisesti kestä ja niimpä lumien sulettua on takakuisti jälleen pois käytöstä. Haaveena olisi siihen joku aitaviritelmä, mutta katsotaan..

Valtakunnassa kaikki hyvin

Tyytyväinen saa olla, että pojat ovat viihtyneet todella hyvin. Ne ensimmäiset kaksi kuukautta riehuivat aivan hulluna (kevät aurinko tekee talviunisille näädille ihmeitä!) Kuisteilla touhuilu tuo mukavaa lisäaktiviteettia ja auttaa, kun ei sisällä enää leikit innosta. Joonatan on innostunut kiipeilemään sohvilla (ja meidän sydäntä kylmää joka kerta, mikään ketteryyden huippu kun Joonatan ei ole..), Jesper on vetänyt aivan hillittömiä kotkotusralleja lumilinnassa ja Kasperi on nauttinut yltäkyllin tunneleiden kaivelemisesta. Nyt kun lumi on sulanut, on myös sisällä vietetty enemmän aikaa ja pojat ovat selkeästi tylsistyneempiä.

Söpöilemäänkin on ehditty ♥

Huonoja puolia ovat sitten pitkiksi venyneet päivät. Mies herää aamuisin töihin lähteäkseen 5 aikoihin ja palaa pääsääntöisesti 12h kuluttua. Itse olen pyrkinyt siihen, että vietän pari päivää pois, jotta loput viikosta voin olla kotona ja pojat pääsevät touhuamaan kunnolla. Yövyn siskoni luona yön tai kaksi, jolloin pojat jää miehen hoidettavaksi. Kotona ollessani ne ovatkin sitten lähes koko ajan irti ja leikitän niitä aamuin illoin parituntia. Etenkin tämän vuoksi on ehdotonta, että pojilla on käyttössään huone, kun olemme poissa. Jos aiemmin 8 tuntia häkissä tuntui pahalta, nii kyllä 12 tuntia huoneessa on vastaavasti jo aika maximi. Koska haluan, että pojat saavat tarpeeksi aktiviteettia ja voivat hyvin, niin ehtona on, että ne pääsevät touhuamaan ennen lähtöä ja heti kotiin tultua. Niimpä 15 tuntisiksi venyneinä päivinä, kun tulee itsekin jo ihan väsyneenä kotiin, tulee varata ennen nukkumaan menoa toista tuntia vielä poikien riehumiselle. Ei ole helppoa, mutta siitä en ala tinkimään.
Mihinkäs täältä pääsisi..
Olemme etsineet uutta asuntoa. Koska häkittämiseen en enää lähde, on etsinnässä kolmio. Niiden vuokrahinnat vain kiipeävät aika pilviin ja osaan ei saa ottaa lemmikkejä. On myös mietittävä, olemme valmiita palaamaan kerrostaloon, jossa ulkoilumahdollisuudet ovat lenkittämisen (paljon tylsempää poikien mielestä, kuin irti riehuminen) ja parvekkeen varassa. Etenkin kun parvekkeen tulisi olla lasitettu. Eikä lenkittäminenkää joka alueella ole itsestään selvyys.

Joten kevät jatkuu isojen pohdintojen ja valintojen parissa. Ja vaikka kyseessä olisi vain parin vuoden ratkaisu (tarkoitus saada se ihan ikioma koti jossain vaiheessa♥), niin se on esimerkiksi Kasperi 3v:n elämässä jo aika merkittävä aika. Sitä kun ei koskaan tiedä kuinka paljon yhteistä aikaa on jäljellä.

Toivotaan, että kevät aurinko jaksaa pitää mielen korkealla :)