perjantai 4. toukokuuta 2018

Älä osta pimeää pentua



Tämän erittäin tärkeän asian, on laittanut liikkeelle Tassujen Tahdissa- blogi
 ja sitä on kommentoinut mm. Päärynäeläin ja makkaraminionit

En voi kuin kiittää Mantaa, joka on jo kirjoittanut useita, aivan mahtavia ja todella tärkeitä kirjoituksia aiheen tiimoilta. Tässäpä muutama erittäin makoisa teksti pohdittavaksi!

Miksi nostan tämän esille? 

Koska nyt on kevät. Se pahin pentubuumi alkaa puskemaan viimeistään nyt päälle. Söpöjä pieniä pentukuvia alkaa tärähtämään näyttöön itse kullakin ja se oman karvalimusiinin hankinta alkaa tuntua ajankohtaiselta. Se tarkoittaa sitä, että pennut ja ostajat kohtaavat. Kysyntä ja tarjonta. Se mikä on olennaisinta (sen lisäksi että fretin hankinta tulee todella harkita etukäteen ja ottaa selvää mitä sitä oikein harkitsee hankkivansa!) on se, että mistä se pentu otetaan.
Tämä teema tule näkymään kaikissa tämän vuoden frettipäivissä, joissa olen mukana. Tapahtumat joihin osallistumme, löytyvät oikeasta sivupalkista (jos selaat puhelimella, kannattaa valita internetversio tai selaimen asetuksista tietokonesivusto- näkymä!)

ÄLÄ OSTA PIMEÄÄ PENTUA

Älä tue pentutehtailua/pimeitä pentuja/puskakasvattajia. 
(Tiedän, että monella kiehahtaa tunteisiin sanan puskakasvattaja kohdalla, mutta yrittäkää kestää) Koirien kohdalla pimeistä pennuista ja pentutehtailusta puhutaan jatkuvasti. On normaalia, että varoitetaan ottamasta koiranpentua henkilöltä X hieman epäselvän tori ilmoituksen ja halvan hinnan perusteella. Puhelimessa vaihdetaan aika ja paikka, jostain huoltiksen parkkipaikasta, jossa eläin vaihtaa omistajaa. Ja yleensä tämän jälkeen alkaa ongelmat (ei kaikilla tietenkään). Puhelinnumerosta ei kukaan enää vastaa ja ongelmista ei oteta vastuuta. Aivan sama pätee fretteihin.

Kuten kampanjan kuvassakin on mainittu, pimeät pennut voivat menehtyä nuorina perinnöllisiin sairauksiin tai huonon ruokavalion seurauksiin. Suvuissa esiintyy mm. sukusiittoisuutta (jos sukutietoja on edes saatavilla kahtakaan polvea pidemmälle..) sekä ns. "riskivärejä" (dew, panda, mäyrä..), joissa kulkee voimakkaasti perinnöllisenä geneettisenä häiriönä mm. Waardenburgin syndrooma. Syndroomalle tunnusmerkkeinä valkoiset kuviot pään alueella. Se aiheuttaa monia erilaisia kehityshäiriöitä, mutta omistajaan eniten vaikuttava on kuurous (yli 75%lla) ja lisäksi voi olla neurologisia häiriöitä (vajaaaälyisyyttä ja aggressiivisuutta) tai ongelmia ravinnon imeytymissä > aiheuttaa lisää ongelmia. Sitä ei tulisi siis missään nimessä vähätellä! Periytyvyydessä on hyvä ottaa huomioon, että vaikka kyseisen fretin värityksessä ei tunnusomaisia piirteitä näy, niin riittää että fretin kasvatuslinjassa on kyseistä väriä käytetty. 
Näiden asioiden lisäksi frettien käsittely ja ylläpito voi olla puutteellista. Pahimmillaan fretit voivat elää järkyttävissä oloissa (kyllä, suomessakin tapahtuu tätä) koko pentuaikansa, niin ettei niitä käsitellä tai niitä ei päästetä liikkumaan riittävästi päivän aikana (jos ollenkaan). Eli käyttäytymis- ja vessakoulutus on vähintäänkin puutteellista. Freteille ei syötetä asian mukaista ravintoa ja niiden terveydenhoidosta ei huolehdita riittävästi. Kasvatuksessa saatetaan käyttää sairaita yksilöitä tai yksilöitä, joiden suvussa on todettu perinnöllisiä sairauksia tai näistä seikoista ei ole edes otettu selvää (!!!)

Joonatan ♥

Milloin hälytyskellojen pitäisi soida?

Kuinka välttää pimeä pentu? Lyhyt epäselvä ilmoitus torissa ja edullinen hinta? Tiedoissa lähinnä sukupuoli, väri ja ikä? Yhteydenottoon puhelinnumero ja pelkkä etunimi? Sähköposti vastaukset, joista ei loppujen lopuksi selviä mitään kysyttyä, kuten miten lemmikkejä pidetään, minkälaiset taustat niillä on ym (tiedot vanhemmista kutsumanimeltä ei ole riittävä tieto esim. äiti on Maija ja isä Matti)? Mikäli ilmoituksessa todetaan, että on rekisteröity ja löytyy paperit ym. mutta sitten kyselessä niistä ei enää vastata tai niitä "ei ole mukana tai ne on hukkunut" pitäisi nousta jo selkäkarvat pystyyn.
On myös tärkeää, että myyjä on halukas tietämään, minkälaisiin oloihin pentu on menossa. Se, että myyjälle on täysin ok, että ilmoittaa vain haluavansa fretin ja sovitaan haku aika jostain huoltsikan pihasta, tukku käteistä kourassa, kuulostaa aika pelottavalta. Kuka vastuullinen ihminen myy lemmikin henkilölle, josta ei tiedä mitään? Jos kasvattajien esittämät huolenpitoon ja terveyteen liittyvät kysymykset tuntuvat liian vaikeilta, kannattaisi miettiä, että onkohan sitä tullut kuitenkaan perehdyttyä kyseiseen eläimeen riittävästi? Eikä suunnata myyntipalstoille ostamaan sitä halvempaa pentua, joka myydään sen enempää kyselemättä ja perään soittelematta. Ei näin hyvät ihmiset, ei näin.
Syynä pimeän pennun ostamiseen ei tulisi olla hinta tai se, että haluaa jonkun erikoisen tai hienon värisen. Esimerkiksi Fancy väreissä (panda, mäyrä..) on todettu sairauksia ja sen takia esimerkiksi liitto ei suosittele niiden käyttöä kasvatuksessa. Se on erittäin painava ja perusteltu syy. En ymmärrä, kellä voisi olla joku hyvä syy käyttää niitä linjoissaan, etenkin kun ongelmat niihin liittyen on tiedossa.

Hinta

Yksi asia, joka nousee esille jatkuvasti. Miksi fretin pennut maksavat niin paljon? (Hinnat liikkuvat 300-400€ välissä). Koska niihin menee rahaa. Kunnolliseen huolenpitoon, eläinlääkärin tarkastuksiin, rekisteröintiin, sirutukseen ynnä muuhun menee rahaa, silloin kun asiat tehdään kunnolla. Pentuaikana täytyy huolehtia riittävän hyvistä olosuhteista, niin emon kuin pentujenkin kohdalla. Kuluja, joita tavallinen harrastaja ei tule ajatelleeksi, ovat esimerkiksi se mitä kuluja kasvatus eläinten hankintaan menee. Koska populaatio on pieni, on kasvatuseläimet hankittava ulkomailta, jolloin hintaa tulee esimerkiksi lentolipuista, rahdista, passista, rekisteröinnistä ja tietysti eläimen hinta kaiken päälle. Kasvatukseen liittyy myös paljon riskejä ja sen seurauksena voi tulla yllättäviä, hyvinkin suuria eläinlääkärikuluja.
Toisekseen, jos hankinta hinnassa sadallakin eurolla on iso merkitys, niin kannattaisi edelleen miettiä, että onko tämä se eläin minkä haluat hankkia. Fretin hankinta hinta on pieni osa siihen menevistä kuluista. Pelkästään lantittaminen, vuosittainen rokotus, mahdolliset loishäädöt ajan saatossa, monipuolinen ja riittävä ravinto, tarvikkeet ym. maksavat satoja ja satoja euroja. Paremminkin ehkä tuhansia, ainakin vuosien kuluessa. (Vaikka kuluihin voikin yrittää vaikuttaa erilaisilla valinnoilla, on tosi asia, että halpa lemmikki fretti ei ole). 


Jesper ♥

Mitä sillä on väliä mistä pennun ostaa?

Niin kauan kun pimeitä pentuja ostetaan, niin kauan niitä teetetään. Niin kauan jatkuu myös vastuuton kasvattaminen, mahdollisesti sairaiden eläinten eteenpäin myyminen ja valtava suru ja murhe, joka uutta omistajaa odottaa, kun fretin kanssa elämä ei olekaan auvoista juhlaa, kun on valittu sieltä mistä aita on matalin. Helppoahan se fretin omistaminen ei ole koskaan, mutta ei sitä tieten tahtoen pidä ottaa riskiä, että se olisi vielä vaikeampaa.

Mistä voin ostaa pennun?

Valitettavasti tällä hetkellä itse en voi suositella kuin frettiliiton kasvattajia. En tunne tai tiedä muita, joita voisin puhtaalla omalla tunnolla suositella, jopa päin vastoin. Liiton kasvattajia sitoo kasvattajasitoumus, joka on etenkin frettien terveyttä ja huolenpitoa ajatellen laadittu. Sen tarkoituksena on turvata frettien kasvatuskäyttöön liittyvät seikat, niin että sekä kasvatusyksilöiden olosuhteet, kuin tulevien pentujenkin lähtökohdat ovat vähintääkin hyvät. Kasvattajilta saa myös fretin eliniän kestävän tuen ja turvan. Heiltä voi aina kysyä apua ja neuvoa. He myös tekevät tärkeää työtä tutkiessaan kasvatusyksilöiden taustoja, luodakseen parhaimmat mahdolliset yhdistelmät lemmikkifrettiä ajatellen.

En halua leimata muita kuin liiton kasvattajia, mutta valitettavasti tällä hetkellä sen perusteella mitä tiedän ja olen kuullut, en voi suositella ketään muita. Toki olisi hienoa, jos yhtä hyvillä mielin voisi suositella ketä tahansa "kasvattajaa", mutta tosiasiassa kasvattajanimen saamiseen (muuta kuin liiton kautta) ei paljoa vaadita. Jopa minä voisin alkaa "kasvattamaan frettejä". Se ei tarkoita, että minulla olisi riittävää tietoa ja ymmärrystä asiasta. Frettien kasvattaminen kun on muutakin, kuin kahden eri sukupuolta olevan fretin parittaminen pentujen saamiseksi ja niiden myyminen. Siksi on tärkeää pennun hankinnan ollessa ajankohtaista, ottaa riittävästi selvää asioista.

Frettiä hankkiessa tulisi ainakin selvittää, kuinka paljon kasvattajalla on kasvatuskokemusta ja mitkä ovat hänen tavoitteensa kasvatuksen suhteen. Minkälaiset taustat pentueen vanhemmilla on, mistä ne ovat kotoisin, minkä värisiä ja luonteisia ne ovat. Ovatko vanhemmat olleet terveitä, onko linjoissa esiintynyt sairauksia, millaisissa oloissa fretit elävät, millaista ruokaa kasvattaja freteille syöttää? Minkä ikäisinä pennut luovutetaan (suositeltu luovutusikä 8-12vkoa), aloitetaanko ja miten pentuja koulutetaan kasvattajan luona, minkälaisia kasvatusperiaatteita kasvattajalla ylipäätään on ja paljonko pennuista pyydetään.

Oma kokemus taustalla

Jotta tämä ei olisi turhan tekopyhää, niin voin vain todeta, että itsekin hankimme ensimmäisen frettimme hieman hätiköiden. Kasperi on meille äärimmäisen rakas ja tärkeä, enkä kadu sitä hetkeäkään. Mutta hankinta tapaa ajatellen olisimme voineet toimia paremmin. Vaikka olimmekin perehtyneet fretteihin etukäteen, niin lopullisen päätöksen teimme hyvinkin nopeasti. Koska Suomessa ei enää pentuja ollut, päätimme ottaa ulkomailta. Sen sijaan, että olisimme kyselleet ja selvitelleet paremmin, valkkasimme netistä facebook sivuilta söpön näköisen pennun ja otimme yhteyttä. Pentu haettiin Viron satamasta, koska emme nähneet tarpeelliseksi käydä kasvattajan kotona. Pentu oli kylläkin sairastanut erittäin pahan mahataudin, mutta selvinnyt siitä. Joten ei pitäisi olla syytä huoleen. Raha vaihtoi omistajaa ja niimpä matkasimme pikku nääpän kanssa kotiin. Eikö kuulosta aika pahalta?

Meidän onneksemme kaikki on sujunut hyvin. Kyseessä on kuitenkin hyvin klassinen tarina. Sen verran täytynee tarkentaa, että kyselimme kyllä kasvattajasta etukäteen, sillä emme nyt aivan ummikkoja olleet sen suhteen, mitä on pentutehtailu ja etenkin Virosta eläimen hankinta arvelutti (koska kukapa ei olisi kuullut Viron koiranpentutehtaista). Ja sen vuoksi kyseiseen kasvattajaan päädyimme, eikä meillä edelleenkää omasta puolestamme ole pahaa sanottavaa. Rahan vaihtaessa omistajaa, saimme Kasperin paperit (Viron rekisteri) ja kirjoitimme myyntisopimuksen. Kasvattaja on siis Viron frettiliiton hyväksymä.

Sen sijaan, meillä ei ollut mitää käsitystä fretin taustoista ja niimpä koimme hieman harmillisen yllätyksen, kun aloimme selvittämään Kasperin taustoja. Sen isä (joista ei papereissa ollut tietoa kuin nimi, väri ja syntymäaika) on suoraan Venäläiseltä turkistarhalta, joka ei siis sinänsä ole paha asia, koska kyseisellä tarhalla ei ole esimerkiksi käytetty fancy-värejä. Sen sijaan turkistarhauskäyttöön kasvatut fretit kasvatetaan ihan muu kuin terveys edellä. Mahdollisimman suuri koko, riittävän turkin saannin vuoksi ei todellakaan ole hyvä tavoite kasvatuksessa, koska siinä ei huomioida terveystekijöitä juurikaan. Sen vuoksi en valitettavasti voi kuin toivoa, että Kasperi eläisi pitkän ja hyvän elämän. Tähän asti olemme selvinneet vain muutamilla korvatulehduksilla ja ensimmäisten vuosien ihottumalla (joka on sittemmin hävinnyt).

Vaikka ensimmäisen fretin hankinta ei ollutkaan parhaimmalla mahdollisella tavalla hoidettu, niin tuleviin päätöksiin voi aina vaikuttaa. Niimpä meilläkin majailee Kasperin lisäksi 2 muutaki frettipojua, joiden hankinta on sujunut niin kuin kuuluu!

♥ Tarkoitus ei ole loukata ketään, vaan jakaa tietoa vastuullisesta pentujen hankkinnasta ♥


Kasperi ♥
Olkaa viisaampia ja selvittäkää taustoja tarpeeksi.
Jokainen lemmikki ansaitsee tulla kohdelluksi oikein,
jokainen lemmikki ansaitsee parhaat mahdolliset lähtökohdat.
 Pimeät pennut ja niiden kasvattaminen eivät näitä tue.
Tue sinä. 
Ole osana matkalla kohti vastuullisempaa kasvatusta:
älä osta pimeää pentua!

Lisätietoa kasvatauksesta voit lukea esimerkiksi:
http://frettiliitto.fi/kasvatus/ 

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Väliaikainen koti

Jouduimme muuttamaan helmikuun ensimmäisinä päivinä evakkoon. Talostamme löytyi rakenneavauksien yhteydessä mikrobivaurio. Se selittää hyvin yksioikoisesti kaikki oirehtimiset, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että pääsimme sieltä pois. Asuntoa ei kuitenkaan päivässä tai kahdessa järjestetä, joten muutimme evakkoon alustavasti äitini (rivitalo kolmio) asuntoon toiselle paikkakunnalle. Matkaa töihin/kouluun/ym. kertyy päivässä 150km, joka on myös arjessa näkynyt, mutta toistaiseksi ollaan pärjätty näin.

Karvan vaihdot on onneksi vihdoin suoritettu

Koska asunnossa oli mikrobivaurio, tarkoittaa se sitä, että mukaamme otimme vain muutaman kassillisen tavaraa, jolla pärjäämme toistaiseksi. Kaikki täytyy joko pesettää pesulan kautta tai yrittää itse puhdistaa ja tuulettaa. Kaikki huonekalumme ovat ulkovarastossa isäni tiluksilla ja kodin pientavarat anoppilan parvekkeella. Tämä tarkoittaa myös poikien osalta sitä, että kaikki mikä ei ole puhdistettavissa on hävitettävä. Onneksemme pesulan tehopesu on auttanut pyykkeihin ja tekstiileihin, eikä niistä ole tullut oireita ja ne tuoksuvat puhtailta. Niimpä poikien viltit, pyyhkeet ym. on saatu pestyä. (Voin tässä vaiheessa vain kirota, kuinka monta jätesäkillistä ihmisellä voikaa olla erilaisia tekstiilejä..)

Poikien huone 
Onnea on myös äidin asunto, jossa jo aiemmin olimme poikien kanssa yöpyneet ja sen myötä se oli niille tuttu ja sieltä löytyi tarvikkeet valmiina ruokakupeista lähtien. Aiemmin käytössä oli vain playpen olohuoneessa, jonka sisällä 1 kerros ferretnation häkkiä. Nyt siirsimme pojat yhteen makuuhuoneista, jotta ne saavat riittävästi tilaa myös silloin kun emme ole kotona. Aiemmin olemme joutuneet pitämään poikia häkissä (kerrostalo kaksio), mutta se ei enää ole vaihtoehto. Fretit turhautuvat häkissä kohtuullisesti, vaikka pääasiassa siellä ollessaan nukkuisivatkin. Paljon vaikuttaa myös se, että pojat ovat nyt tottuneet olemaan kokonaisessa huoneessa, joten häkkiin ahtaminen päiväksi tuntuisi ihan kamalalta. Niimpä yksihuoneista on pojille. Toinen makuuhuone meille ja loppu asunto on yhteisessä käytössä poikien kanssa kun ollaan kotona.

Koiraportti poikien huoneeseen
Suurempia virityksiä emme onneksi joutuneet tekemään asuntoon, sillä jo aiemmin olimme siitä tehneet frettiturvallisen käydessämme yökylässä. Kiinteitä portteja emme ole asentaneet, mutta siirrettävä "koiraportti" poikien huoneen ovelle ja pleksin palanen kylpyhuoneen ovelle on jouduttu virittelemään arkea helpottamaan.


Asunto on rivitalo ja siitä löytyy niin etukuisti, kuin takapiha. Aiemman talon pihaan rakensimme ulkotarhan, joten oli vähintäänkin helpotus, kun pojat pystyy täälläkin päästämään huoletta etukuistille. Rakensimme jonkin aikaa sitten äidin toiveesta kuistille portin, jotta irrallaan kulkevat kissan eivät kävisi kusiskelemassa kuistille. Tämä portti onkin ollut pelastus, sillä sen myötä pojat voi rauhassa päästää kuistille riehumaan.


Takapihalle tein "lumilinnan", jotta pojat pääsisivät ihan kunnolla lumeen touhuamaan. (Kuistille oli kertynyt koko talven lumet, joten toista tuntia lapion varressa ja sain kujan tehtyä) Lumilinna ei tietenkää ikuisesti kestä ja niimpä lumien sulettua on takakuisti jälleen pois käytöstä. Haaveena olisi siihen joku aitaviritelmä, mutta katsotaan..

Valtakunnassa kaikki hyvin

Tyytyväinen saa olla, että pojat ovat viihtyneet todella hyvin. Ne ensimmäiset kaksi kuukautta riehuivat aivan hulluna (kevät aurinko tekee talviunisille näädille ihmeitä!) Kuisteilla touhuilu tuo mukavaa lisäaktiviteettia ja auttaa, kun ei sisällä enää leikit innosta. Joonatan on innostunut kiipeilemään sohvilla (ja meidän sydäntä kylmää joka kerta, mikään ketteryyden huippu kun Joonatan ei ole..), Jesper on vetänyt aivan hillittömiä kotkotusralleja lumilinnassa ja Kasperi on nauttinut yltäkyllin tunneleiden kaivelemisesta. Nyt kun lumi on sulanut, on myös sisällä vietetty enemmän aikaa ja pojat ovat selkeästi tylsistyneempiä.

Söpöilemäänkin on ehditty ♥

Huonoja puolia ovat sitten pitkiksi venyneet päivät. Mies herää aamuisin töihin lähteäkseen 5 aikoihin ja palaa pääsääntöisesti 12h kuluttua. Itse olen pyrkinyt siihen, että vietän pari päivää pois, jotta loput viikosta voin olla kotona ja pojat pääsevät touhuamaan kunnolla. Yövyn siskoni luona yön tai kaksi, jolloin pojat jää miehen hoidettavaksi. Kotona ollessani ne ovatkin sitten lähes koko ajan irti ja leikitän niitä aamuin illoin parituntia. Etenkin tämän vuoksi on ehdotonta, että pojilla on käyttössään huone, kun olemme poissa. Jos aiemmin 8 tuntia häkissä tuntui pahalta, nii kyllä 12 tuntia huoneessa on vastaavasti jo aika maximi. Koska haluan, että pojat saavat tarpeeksi aktiviteettia ja voivat hyvin, niin ehtona on, että ne pääsevät touhuamaan ennen lähtöä ja heti kotiin tultua. Niimpä 15 tuntisiksi venyneinä päivinä, kun tulee itsekin jo ihan väsyneenä kotiin, tulee varata ennen nukkumaan menoa toista tuntia vielä poikien riehumiselle. Ei ole helppoa, mutta siitä en ala tinkimään.
Mihinkäs täältä pääsisi..
Olemme etsineet uutta asuntoa. Koska häkittämiseen en enää lähde, on etsinnässä kolmio. Niiden vuokrahinnat vain kiipeävät aika pilviin ja osaan ei saa ottaa lemmikkejä. On myös mietittävä, olemme valmiita palaamaan kerrostaloon, jossa ulkoilumahdollisuudet ovat lenkittämisen (paljon tylsempää poikien mielestä, kuin irti riehuminen) ja parvekkeen varassa. Etenkin kun parvekkeen tulisi olla lasitettu. Eikä lenkittäminenkää joka alueella ole itsestään selvyys.

Joten kevät jatkuu isojen pohdintojen ja valintojen parissa. Ja vaikka kyseessä olisi vain parin vuoden ratkaisu (tarkoitus saada se ihan ikioma koti jossain vaiheessa♥), niin se on esimerkiksi Kasperi 3v:n elämässä jo aika merkittävä aika. Sitä kun ei koskaan tiedä kuinka paljon yhteistä aikaa on jäljellä.

Toivotaan, että kevät aurinko jaksaa pitää mielen korkealla :)

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Kuvauspäivä

Pystytettiin kunnon studio kaverin kanssa ja pidettiin kuvaussessio. Kunnon studio oli siis nykyisen väliaikaisasunnon kuisti, pahvilaatikko, viltti ja päiväpeitto viritettynä taustaksi.

Kuvia tuli räpsittyä perinteisesti satoja ja satoja. Tällä kertaa toki useampi "onnistunut". Taustakankaan vaikutuksen ja hyödyn tajuaa vasta nyt, tätä tullaan siis kokeilemaan vielä uudestaan.  Myös ihana luonnonvalo auringonpaisteen muodossa, mutta ei kuitenkaan suoraan kuvauspaikalle, toimi hyvänä valotuksena!

Jesper 




Osa kuvista jäi harmittavan suttuisiksi, mutta olivat ainoita,
joissa näkyi koko naama





Joonatan








Kasperi








Kasperi ja Jesper


Jesper ja Joonatan


Kasperi ja Joonatan



Rosvokopla





Oon niin onnellinen ku ees muutama yhteiskuva onnistu, 
niin että kaikki kahtoo ees suunnilleen samaan suuntaan... 
tai edes vähän sinnepäin. 
Ja vaikka kaikki eivät ole tarkentuneet yhtä hyvin, 
niin kaikista saa edes selvää. 

Kuvaamisessa oli auttamassa (ja kuvat otti) Tiia, 
jonka kirjottelee myös frettiaiheista blogia
Hillerin askelin

maanantai 12. helmikuuta 2018

Osmollako DIM ?

Osmon tapauksesta voit lukea paremmin kirjoituksesta Osmo - 10.5.2017

En näköjään ole tänne kirjannut tuloksista vielä mitään. Tulos olikin kaikin puolin hyvin järkyttävä ja jätti sanattomaksi. Tulokset saatiin kesäkuussa 2017.
Löydöksenä: oikean silmän krooninen sidekalvontulehdus. Vasemman takajalan kuolioinen, märkivä lihastulehdus. Perna oli hieman turvoksissa, sekä osa imusolmukkeista turvonneet. Lihaksistossa, luustossa tai missään muissa elimissä ei muutoksia. Tutkimuksissa ei todettu rakenteellisia kehityshäiriöitä, kasvaimia, vierasesineitä tai merkkejä tarttuvista taudeista tai myrkytyksistä.

(Tässä vaiheessa hengitän syvään ja nieleskelen ettei itku takertuisi jälleen kurkkuun)

Mitä tulokset sitten kertovat ? Periaatteessa eivät mitään. Muuta kuin että Osmo oli kipeä. Todella kipeä. Ja on hyvin musertavaa, ettei sitä huomattu aiemmin. Ellei tuollainen erittäin vakava ja pitkälle edennyt tulehdus voi kehittyä lyhyessä ajassa. Toisaalta tulokset auttoivat etsimään tietoa ja mahdollisia syitä. Ja ne myös auttoivat ymmärtämään tilannetta edes jotenkin. Emme olisi voineet tehdä mitään sinä iltana, kun Osmon kanssa menimme päivystykseen. Emme olisi voineet valita mitään hoitomuotoa, joka olisi Osmoa voinut siinä tilanteessa auttaa enempää. Käytimme kaiken tiedon ja taidon, joka meillä sillä hetkellä oli saatavilla.

Tuloksien myötä DIM:n. Eräs Instagram seuraajamme ehdotti sitä kun kyselimme apua maailmanlaajuisesti, josko joku olisi kuullut halvaantumiseen liittyvistä sairauksista ja Osmolla ilmenneistä oireista. Se kuitenkin jäi taka-alalle ja vasta tutkimustulosten ja pitkällisen internetin syövereiden tutkimisen jälkeen muistin sen. Tässä mielestäni hyvä tiivistelmä DIM:stä Sieltä löytyy mm. minkälaisia tuloksia ruumiinavauksessa tulisi löytyä. Tietoa löytyy myös yksinkertaisesti hakusanoin "Ferret DIM". Valitettavasti suomeksi ei ole saatavilla oikein mitään.

DIM on tulehduksellinen lihasairaus. Se ei ole niin tunnettu Suomessa. Atlantin toisella puolella se on yleisempi, sekä jossain määrin myös Euroopassa. Se on sairaus, johon ei ole parannuskeinoa. Mikäli fretillä todetaan DIM, se todennäköisesti menehtyy siihen. Oireet voivat myös edetä todella nopeasti ja DIM:stä tietoa etsiessä etenkin lausahdus "Owners often report that their ferret was normal one day and then had signs of DIM the next." säväytti. Eli ensin fretti on ollut ihan normaali ja yhtäkkiä seuraavana päivän on ilmennyt DIM:n oireita. Löydökset ja oireet, joita tiivistelmässäkin todetaan DIMiin liittyvän, sopivat Osmon tapaukseen.

Alleviivattuna ne fyysiset oireet, joita ehti ilmetä:

Physical Signs of DIM: Initial signs of DIM are variable but commonly include: a severe, persistent, fluctuating fever (usually over 104° F), severe lethargy and weakness, masses under the skin (commonly in an armpit, but can be anywhere); abnormal stools, and a decreased appetite. Other signs that are often observed (especially as the disease progresses) include: elevated respiratory and heart rates, dehydration, clear discharge from the nose (and sometimes the eyes), depression, nausea, and skin or coat changes, such as orange dots or abrasions. Ferrets with DIM often seem to be in pain when they are touched on the back or hind end. A veterinarian may detect a heart murmur in a ferret with DIM. Although signs of DIM usually come on relatively quickly, the duration of the illness can be days to weeks, or even months. 

Sekä patologiset löydökset:

Pathologic findings: Biopsies of enlarged lymph nodes and muscle tissue reveal severe, widespread inflammation, often with suppurative (pus) changes. The inflammation appears to have a multi-focal distribution; therefore, ferrets with DIM occasionally will have a negative muscle biopsy. 

Lisäksi maininta Diagnostic results kohdassa: "Except for an occasional enlarged spleen or abdominal lymph node, x-ray and ultrasound results are usually normal." Myöskään Osmolla ei röntgenissä eikä ultrassa näkynyt mitään erikoista.

Emme ole mitenkään varmoja, että kyseessä olisi DIM, vaikka kysyimme vielä jälkikäteen avauksen tehneeltä tutkijalta, voisiko se olla mahdollista ja saimme vastaukseksi, että kyllä voi olla. Mutta koska sitä ei ole testein todistettu, jäämme sen verran arvailujen varaan, etten halua väittää näin olleen.

Tämä on kuitenkin jälleen arvokasta tietoa frettien sairauksien osalta. Ainakin itselle. En ole DIM:stä kuullut aiemmin ja tämän myötä olen myös kääntänyt aika paljon englanninkielistä tekstiä aina frettien perus anatomiasta lähtien. Myös erilaiset oirekuvaukset ja mahdollisen menehtymisen jälkeen tehnyt tutkimuset tuottavat äärimmäisen tärkeää tietoa frettien sairauksista. Siksi suosittelen kaikkia teettämään ruumiinavauksen. Etenkin jos fretin kuolinsyy ei ole selvä (esimerkiksi suolitukosleikkauksen jälkeinen komplikaatio).
Olen nyt jo useamman kerran joutunut toteamaan, sekä omalta kohdaltani, että myös tuttujeni kohdalla, että kyllä se tieto helpottaa. Eräs nuorempikin fretti, jonka viimeisellä matkalla olin mukana ja joka on niin elävästi jäänyt mieleeni ja sydämeeni.. Oli toisaalta helpotus (vaikkakin myös todellinen järkytys) kuulla, että mm. sen sydämestä oli löytynyt kasvain. Avauksen tiedot selittivät monta tekijää, joita olimme yrittäneet kuluneiden viikkojen aikana selvitellä.

Tietoa lemmikkieläimen lähettämisestä ruumiinavaukseen löytyy mm. Eviran sivuilta ja "Usein kysytyt kysymykset lemmikkieläimen lähettämisestä ruumiinavaukseen" koosteesta. Sekä varsinaiset pakkausohjeet. Haluan nämä tähän koostaa, koska siinä vaiheessa kun tilanne tulee eteen, on tärkeää, että jostain on saatavilla tiedot, kuinka toimia. Meillä ihanasti frettitutut auttoivat lähetteen kirjoittamisessa ja neuvoivat, kuinka toimia. Itsellä kun ei välttämättä siinä tilanteessa ajatus kulje kovin kirkkaasti..

Vinkkaan vielä lopuksi, että frettiliitto kerää tietoja frettien kuolinsyistä.
http://frettiliitto.fi/frettirekisteri/kuolinsyyarkisto/ 

Rekisterin tarkoitus
"Arkiston tarkoitus on auttaa tilastoimaan frettien kuolinsyitä ja helpottaa, sekä eläinlääkäreitä, että omistajia löytämään informaatiota sairauksista. Arkistoon kerätään fretin patologinen tutkimusraportti sekä omistajan kertomat kuolemaa edeltäneet oirekuvaukset, ja mahdolliset ko sairauteen liittyvät aiemmat eläinlääkärikäyntien todistukset sekä laboratoriotulokset.
Patologisia tutkimusraportteja kerätään ja julkaistaan myös pelkistä kudosnäytteistä, vaikkei kyseessä olisikaan kuolemaan johtanut sairastuminen."


♥ Osmo ♥



sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Laserterapia kokemuksena ja Joonatanin halvauksen syy

Laserterapia, mitä se on ? 


Tarkemmin löydät tietoa esim. hoitavalaser- sivulta. Tilasimme oman HandyCure laitteemme juurikin MediVendoShopin kautta. Lyhyesti kuvattuna laserterapia toimii valoaaltojen avulla. Tässä vaiheessa on hyvä erottaa kaksi eri lasertyyppiä: suuritehoiset, joita voidaan käyttää lääketieteellisissä leikkauksissa, sekä matalatehoiset, joilla vaikutetaan solutoimintaan. Laserterapiassa käytettävät laserit on nimenomaan näitä matalatehoisia lasereita ja ne tuottavat monimutkaisia prosesseja solu- ja kudostasolla. 

Laserhoitoon vaikuttaa: 
1. lasertyyppi ja aaltopituus 
2. Hoitoannostelu
3. Antoteho - voimakkuus
4. Tehotiheys
5. Syketaajuus
6. Tunkeutumis- ja vaikutusyvyys 
7. Hoitometodiikka
8. Hoitojen aikaväli



Miksi Laserterapia? 

Joonatan halvaantui huhtikuussa 2016. Eläinlääkäri käynnin yhteydessä hoitajan kanssa tuli puheeksi laserhoito. Klinikalla oli käytössään tehokkaampi laserhoitolaite, jota he olivat hyvin tuloksin käyttäneet ennenkin (ei toki fretteihin, mutta esimerkiksi hoitajan oma vanha koira käy ajottain jäykäksi, mutta laseroinnin jälkeen kulkee ketterästi esimerkiksi portaita, mitä ei kipeänä ja jäykkänä tee) En ollut aiemmin kuullut koko hoitomuodosta, mutta siinä vaiheessa olimme valmiita ottamaan kaikki keinot vastaan. Se oli paras päätös mitä tiedän tehneemme. Laserhoidoilla oli suuri ja huomattava vaikutus heti alusta asti. Laserhoitojen vaikutus alkaa yleensä 1-3 hoitokerran jälkeen, joten ensimmäisen viikon odottelimme tuloksia rauhassa. Tämän jälkeen jokaisen hoitokerran jälkeen Joonatanin tilanne koheni huomattavasti. Toki tilanteen kohenemiseen on vaikuttanut moni muukin tekijä, mutta laserhoidoilla oli nähtävissä selkeä yhteys paranemiseen. Tämän todisti toinen kierros.

Joonatanin jalat alkoivat toimia huonommin uudestaan syksyllä. Päädyimme sitten ottamaan uuden sarjahoidon laseria klinikalla. Erittäin hyvä päätös tämäkin. Jo ekan hoitokerran jälkeen Joonatan korjasi jalkojaan paremmin lantion alle ja muutaman kerran jälkeen löydettii se jopa sängylle kiivenneenä! Sen Joonatan lopetti jossain vaiheessa, josta sitten tajuttiinkin, että on vähentänyt kiipeilyä ja hyppimistä, eli takapää on taas kipeä/heikko. Tämä kannusti meitä ajatukseen omasta laserlaitteesta, sillä laserhoitojen tarve tulisi kohdallamme olemaan todennäköisesti ikuinen.


Mitä laserterapia sitten tekee?

"Laserterapian vaikutuksia ovat mm. kivun ja kudostulehduksen väheneminen, kudoksen omien korjausmekanismien kiihdyttäminen, solujen kasvu, solun yleisen aineenvaihdunnan kiihtyminen, kudoksen verenkierronparaneminen, arpikudoksen muodostumisen väheneminen, haavojen parantumisen nopeutuminen, ääreishermotoiminnan parantuminen ja puolustusjärjestelmän stimulointi." 
Laserterapiaa on tutkittu paljon, joten jos tuntuu huuhaalta, niin kannattaa googletella aiheesta! Englanniksi asiaa käsitellään termein Low Level Laser Therapy (LLLT).



Kuluttajille on tarjolle erilaisia laserhoitolaitteita. Itse päädyimme HandyCureen, koska kuulimme siitä tuttavalta. Päätökseen vaikutti myös helposti saatavilla oleva tieto ja useat maininnat esimerkiksi suomalaisten koirahierojien käytössä olevasta HandyCuresta. Ja tottakai myös hinta vaikuttaa. (HandyCure 350€/ MediVendoShop) Saatavilla on myös jopa tuhansien eurojen laitteita, joissa toki tehot ym. ovatkin sitten ihan eri luokkaa. Mutta meidän käyttöömme HandyCure tuntuin riittävän hyvin. Se oli myös langaton ja pienikokoinen, joka helpottaisi sen mukana kantamista. 

HandyCuren mukana tulee ohjevihkonen ja ohjeita erialueiden hoitoon. Ne ovat kuitenkin ihmisille suunnattuja, vaikka HandyCurea ilmeisen paljon eläimillä käytetäänkin. (Laseria on tullut itsellekin kokeiltua, eikä se ainakaan huonoa ole tehnyt. Omista hoidoista vaan on puuttunut säännöllisyys, joten se kokemus jäänee pelkän "mutu" tuntuman varaan)
Hoitoja annetaan pääasiassa 14 päivää säännöllisesti ja eri taajuuksin. HandyCuressa on 3 eri "tasoa". Joonatanilla olemme käyttäneet kaikkia niistä, mutta niin tarkasti emme ole seuranneet vaikutuseroja, että osaisimme niiden välillä sanoa selkeää eroa. Voimme kuitenkin hyvillä mielin todeta, että hoidosta on ollut apua. Joonatan kävelee paremmin, eli jalat ovat lantion alla, eivätkä harota sivuille tai kävele "vinossa". Joonatan myös kiipeilee enemmän ja leikkii rohkeammin muiden kanssa.

Valitettavasti Joonatanin takapään oireilu jatkuu ja laser tulee olemaan käytössä meillä toistaiseksi. Toiveena olisi, että laserterapia + lihaksistoa kehittävä/tukeva liikunta auttaisi takapäätä kehittymään niin, että laserin tarve vähenisi minimiin tai poistuisi jopa kokonaan.

Olemme myös kuulleet muutamasta muusta fretistä, joilla vastaaviin vaivoihin on laseria käytetty ja kokemukset ovat olleet positiivisia. Tämän perusteella uskaltaisin kehottaa ainakin kokeilemaan! 


Halvauksen syy?

Yllätykseksemme taisimme saada ainakin osittaisen vastauksen Joonatanin halvaukseen ja takapään ongelmiin. Vastaavanlainen sattui toiselle fretille loppuvuodesta. Saimme hyvin pian toisen vastaavan halvaustapauksen jälkeen viestiä. Syyksi tälle toiselle todettiin mm. huonot lonkat ja reisiluun epämuodostuma. Tarkasteltuamme Joonatanin röntgenkuvia uudelleen, totesimme hämmästyneinä, että siellähän se kuvissa näkyy Joonatanillakin. Vasemman puolesen jalan reiden pää ei ole kunnolla lonkkamaljassa. Se näkyy kuvassa harmaana alueena lonkkamaljassa. Lonkan tulisi olla tiivis. Jotta se olisi helpompi erottaa, on verrokiksi otettava terveet lonkat. Edes menneellä Osmolta löytyi röntgenkuvat ja heti ensi silmäyksellä pystyi toteamaan, että siellä näkyi myös terveet lonkat.
Joonatanin kuva
Osmon kuva
Joonatanin kuva suurempana
Joonatanin suurennetussa kuvassa oikealla puolella näkyvässä lonkkamaljassa on selkeästi nähtävissä väljyyttä. Aiomme kuvauttaa Joonatanin uudestaan. Pyydämme, että kuvat otettaisiin erityisesti lonkista, jotta saataisiin mahdollisimman hyvät ja tarkat kuvat siltä alueelta.

Vaikka tieto mahdollisesta syystä onkin omalla tavallaan helpottava ja ohjaa, minkälaista hoitoa Joonatanille olisi hyvä tarjota..on se myös samalla musertava. Lonkkavialle ei ole mitään tehtävissä. Joonatanin tulevaisuus on kuta kuinkin seuraava: oireita ja kipua hoidetaan, kun niitä ilmenee tai on havaittavissa. Jos kipu, oireet, jalkojen heikkous tai muu menee niin pahaksi, ettei voida enää puhua elämisen arvoisesta elämästä, niin valitettavasti meillä ei ole vaihtoehtoja. On tärkeää, että fretti voi säilyttää omall lajilleen tyypillisen toiminnan. Kipu on myös sellainen tekijä, josta en halua kenenkään kärsivän, etenkään kroonisesti. 

Toistaiseksi olemme kuitenkin pärjänneet laserin ja levon avulla. Jatkossa on haaveena uinnin kokeilu uudestaan ja säännöllisempi liikunnan lisääminen. Valitettavasti oma elämäntilanne on ollut etenkin koko tämän vuoden alun ajan todella haastava, eikä aikaa tai jaksamista tähän ole löytynyt. Mikä on todella väärin. Toivon, että tilanne tasoittuu pian ja voimme jatkaa kuntouttamista paremmin.

Mikäli jollain herää kysyttävää laserterapiasta/HandyCuresta/Joonatanin tapauksesta, niin laita rohkeasti kommenttia tulemaan! Yritän vastata sen mitä osaan!

Lopuksi vielä iso kiitos ALMAVET! 
Saimme todella hyvää hoitoa Joonatanin kanssa (ja muutenkin kaikki hoitunut teidän kanssanne mahtavasti ♥) Laserterapiasta vinkkaaminen ja sen kokeilu teillä on ollut meille kultaakin kalliimpi kokemus. Jokainen laserhoitokerta oli miellyttävä kokemus. Hoitajista huokuu kiinnostuneisuus ja välittäminen, mikä välittyy niin omistajalle kuin lemmikille. 
Olette myös ihanasti vastaanottaneet fretit asiakaskuntaanne, kun niitä aiemmin ei samassa määrin ole ollut. Jaksatte selvittää niitä seikkoja, joita ei omasta tietotaidoistanne löydy ja jatkossakin voimme luottavaisin mielin uskoa pojat teidän hoitoonne ♥

lauantai 20. tammikuuta 2018

Joonatanin hampaiden poisto

Joonatanin hampaiden kuntoa oltiin tarkkailtu jo pitkään. Joskus keväällä huomattiin muistaakseni näyttelyn arvostelulomakkeen myötä, että sille on alkanut kertyä hammaskiveä, mikä ei ollut sen ikäiselle (alle 1v.) normaalia. Muistaakseni merkintää oli lähinnä "värjääntymisestä". Sitä oli kuitenkin niin vähän molemmin puolin, että kyseltyämme asiasta, jäimme seuraamaan sen kehittymistä.

Kesällä olimme Hankkijalla pitämässä frettipäivää, jossa pyörähti ohi mennen erä kasvattaja, jonka kanssa kurkkasimme suun tilannetta. Muutoksia oli nyt huomattavasti enemmän. Ei kuitenkaan niin paljon, että pitäisi varata vielä aikaa poistamiseen. Elokuussa käytiin kurkun turvotuksen vuoksi eläinlääkärissä, jolloin ell totesi, että vielä ei voi sanoa, että varatkaa nyt heti aika, mutta lähitulevaisuudessa se olisi hyvä. Niimpä päätimme, että voisimme syksyllä hammaskiven poistattaa.

Tuli syyskuu, meidän järjestämä frettinäyttely, johon suurin ajasta menikin. Lokakuu meni rauhassa, lähinnä jalkoja kuntoutellessa. Marraskuun alussa oli frettinäyttely jälleen, jossa vaihdeltii kuulumisia mm. kasvattajan kanssa jota nähtiin pitkästä aikaa näyttelyn myötä.

Sitten kurkku turposi taas. Vastahan se oli vajaa viikko sitten ollut kunnossa näyttelyssä. Ja silloin vielä kurkittiin suuhun ja katseltii hammaskiven kehittymistä ym, että kohta voitaisiin se aika tilata. Väänneltii suuta auki ja videoitii suuta/kurkkua, että mikä siellä voi olla. Siinä sitten hoksattiin et hetkonen. Nyt on kyllä etuhammas tulehtunut ja pahasti. Myös ikenet olivat punaiset ja tulehtuneen oloiset. Niimpä soitettiin ell ja lähdettiin näyttämään varmistuaksemme asiasta. Kehotus olikin mahdollisimman nopea hampaanpoisto. Kipulääkettä ja anitbioottia saatiin reseptille, joista kipulääke otettiin heti käyttöön. Antibioottia ei otettaisi käyttöön, ellei tilanne huononisi merkittävästi ell ohjeiden mukaan.

Oikealla puolella suuta hampaat ovat puhtaamman valkoiset
Vasen puoli runsaan hammaskiven peitossa, sekä ientulehdusta
Etuhampaan ien vetäytynyt voimakkaasti, ienpussi/ien tulehtunut

Sitten lähdettiin selvittämään, että mikäs on ensimmäinen päivä, kun päästäisiin hammas poistattamaan. Soitettii mm. Tampereelle, joka on parin tunnin ajomatkan päässä, mutta ajat menivät useiden viikkojen päähän. Soitto Porvoon Linnunmäelle pelasti. Aika saatii 4 päivän päähän. Edessä siis 500km reissu. Oltiin menossa vielä samaan syssyyn Helsinkiin keikalle, ja ihme kyllä saatiin molemmat onnistumaan. Antibioottikuuriakaa ei tarvinnut aloittaa, vaan pärjättiin kipulääkkeellä.

Porvooseen päästiin hyvissä ajoin perille. Käytiin ilmottautumassa ja odoteltii et Joonatan pääsee sisään. Ku oltiin luovutettu Joonatan lääkärille käytiin Porvoon keskustassa kaupassa hakemassa pientä evästä ja käveltii huvin vuoks parin kadunkulman ympäri. Brunbergin tehtaanmyymälässäkin pyörähdettiin. 
Sitten köröteltiin takaisin klinikalle, jossa olikin jo aikalailla valmista. Järkytys oli lievä, kun yhden hampaan sijaan oli lähtenyt ihan muutama muukin.. Etuhammas oli tulehtunut ja poistettu, mutta nukutuksessa suun avattuaan ell oli heti todennut, että vasemman puolen hampaissa on jotain. Lopulta oli selvinnyt, että alaleuassa oli iso ja laajemmalle levinnyt tulehdus. Kaikki huonot ja vaurioituneet hampaat poistettiin. Hoitaja tiskillä vielä tarkenti, että ison poskihampaan juuressa oli ollut halkeama, joka ei näkynyt ulospäin. Itse leikkaus meni hyvin ja Joonatan kurkkikin hyvin uneliaan näköisenä kantokopasta. 


Hampaan juuressa näkyy halkeama ruskeana viivana

Niimpä unelias näätä autoon ja kohti kasvattajaa. Hän ihanasti lupautui ottamaan Joonatanin siksi aikaa luokseen, että kävisimme Helsingissä katsomassa keikan. Kerta oltiin tänne asti tultu, liput maksettu aikoja sitten ja esiintyjänä ulkomaalainen bändi, jota pääsee vain harvoin katsomaan, päätettiin kuitenkin keikalle mennä. Playpen, vesikuppi, peti. Lääkkeet namitahnalla alas. Sitten pian käpertyi pikkuinen nukkumaan petiin ja sieltä se myös löytyi kun yöllä tultiin se hakemaan kyytiin. Yöllä sai rauhassa ajella kotiin, kun Joonatan vaan nukkuin ja kotiin päästyäänkin vetäytyi aika nopeasti nukkumaan. Seuraavana päivänä käytiinkin sitten hakemassa toisaalla hoidossa olleet pojat kotiin.

Ensimmäisinä päivinä Joonatania selvästi hämmensi suun muuttunut sisältö, tai ehkä lähinnä sen puuttuminen. Juomisen tai syömisen jälkeen lipoi pitempään suutaan ja naaman putsaaminen tuntui olevan hankalaa. Leluja Joonatan olisi mielellään heti retuuttanut, mutta yritettii niitä siirrellä sen verran saatavilta, että haavat ehtisivät parantua edes vähän. Vaan minkä tuolle leluimurille mahtaa, kun pian se jo kipitti jostain löytämänsä lelun kanssa piilottelu hommissa..

Suun haavat paranivat todella nopeasti. Jauhelihan syöminen onnistui heti. Pikku hiljaa sitten vaihdettiin sitkeämpään mm. palalihaan. Lopulta se itse nappasi kaulan palasen syötäväksi muilta pojilta ja päätin sitten katsoa miten sujuu. Hyvinhä se upposi, vaikka opettelua vaatikin, ettei yrittänyt sitä leikatun puolen "hampailla" syödä. Niimpä palailtiin normaaliruokaan. Nykyään ei edes huomaa, että jätkältä puuttuu pätkä hampaita. Kaikki ruoat uppoaa. Tietty ei käytä toista puolta yhtä paljon kovan ruoan syömiseen ja jatkossa tulee leikatulta puolelta käydä poistattamassa hammaskiveä.

Kuva kesken haukottelun on hyvä tapa saada kunnon katsaus suuhun

Ja tämä on yksi hyvä muistutus pitää huolta niistä oman lemmikin hampaista. Lemmikin hampaat ovat todella tärkeät. Olivat ne sitten jyrsijän tai vaikka petoeläimen. Niistä huolehtiminen on yksi omistajan perus tehtävistä! JOKAINEN lemmikki ansaitsii suuntansa pidettävän huolta. Esimerkiksi koiran pitkään jatkunut pahalta haiseva hengitys on jo varoitusmerkki, josta pitäisi huolestua! Lemmikit eivät myöskään näytä kipua, joten on turha odottaa, että lemmikki alkaa osoittamaan kipua jollain tapaa. Silloin vaiva on usein jo jatkunut pitkään ja päässyt todella pahaksi!

Hammaskiveä eli plakkia kertyy hampaan pinnalle. Se on kellertävää ja voi pahimmillaan peittää koko hampaan. Plakki aiheuttaa ientulehdusta, joka itsessään on jo inhottava vaiva (jokainen varmaan tietää miltä tulehtunut ien tuntuu..) Se voi myös kehittyä parodontiitiksi, eli kiinnityskudostentulehdukseksi. Hampaat voivat sen vuoksi irrota. Sen myötä tulehdus voi myös levitä muualle kehoon, heikentäen yleiskuntoa ja aiheuttaen jo huomattavasti isomman terveysriskin.
Esimerkiksi Evidensian sivuilta löytyy hyvä artikkeli lemmikkien hampaiden hoidosta:

KYMMENEN MYYTTIÄ LEMMIKIN HAMPAIDEN HOIDOSTA


Itseäni hieman harmittaa, ettei ehditty hampaita hoidattaa, niin ettei sinne olisi ehtinyt tulla noin paha tilanne. Osa nimittäin varmasti johtuu siitä, että plakkia kertyi niin paljon ja se ehti muhia hampaan pinnalla niin pitkään. Toisaalta poskihampaan halkeama, jota ei voinut nähdä suun puolelta, on seikka joka on varmasti vaikuttanut omalta osaltaan tähän tapahtumaketjuun. Arvoitukseksi jäi, mistä se johtuu. Onko leukaan tullut joku isku ja hammas on haljennut? Onko tämä tapahtunut elokuussa, kun Joonatanin kurkku ensimmäisen kerran turposi, mutta nähtävillä ei ollut mitään selkeää syytä? Onko silloin ollut jokin tulehdus, joka on turvottanut nielun imusolmukkeita ja joka uusiutui myöhemmin muutaman kerran?
Entä onko Joonatanin vasen leuka ollut kipeä? Onhan sen täytynyt olla. Syksyltä muistan, kun se alkoi hangoittelemaan korvausputsauksessa enemmän vastaan. Silloin toki paljon pidetään kiinni nimenomaan pään läheltä ja on voinut aiheutua kipua, jota ei olla ymmärretty johtuvan suusta, vaan luultu että korvien putsaaminen tuntuu pahalta. Ja söikö se sittenkin enemmän toisella puolella suuta? Luiset lihat ovat uponneet siinä missä ennenkin, mutta voihan nekin syödä vain toisella puolella pureskellen. Miten emme huomanneet jos syöminen on tapahtunut osittain kivuliaasti?

Monta kysymystä, johon ei ole vastausta. Vain tästä tapauksesta heränneitä ajatuksia ja oivalluksia, joiden jakaminen toivottavasti herättää muitakin pohtimaan oman lemmikkinsä terveyttä ja suun hoitoa. Ainakin meillä jatkossa puututaan herkemmin ja aiemmin jo pienempäänkin suun vaivaan. Joonatanilla ei ainakaan ole varaa montaa hammasta enää poistattaa. Eikä meille ole tarkoitus hommata yhtään enempää hampaattomampaa karvalimusiinia, joiden suun hoito tulee tulevaisuudessa maksamaan paljon enemmän kuin ongelmien ennaltaehkäisy!

maanantai 15. tammikuuta 2018

Vatsatauti

Pojat köllöttelemässä tyytyväisinä tammikuussa

Olemme kohdanneet useita haasteita ja niistä yksi oli mm. vatsatauti. Vatsatauti siirtyi epäonneksemme Kasperin ja Jesperin hoitopaikasta, sillä aikaa kun olimme Joonatanin kanssa hampaidenpoisto reissulla marraskuussa. Keskiviikkona haettiin pojat kotiin. Niimpä loppuviikko (torstaina tilanne oli vielä ok, perjantaina räjähti lottopotti) menikin sitten poikia hoitaessa. Mies lähti himokselle miesten kesken viikonloppua viettämään. Itse olin omaksi kurjuudekseni ollut torstai illan viihteellä ja kun aamulla astelin lievästi huono vointisena poikien huoneeseen.. Vain todetakseni, että siellä oli kohtuullinen ripulifiasko... Voin kertoa ettei oikein mieltä lämmittänyt, eikä sisuskaluja tai hajuaistia.

Noh viikonloppu olikin sit pojilla hiljainen. Kaikilla pojilla. Joonatan oli muutenkin vähän surkeana leikkauksen ja useiden lääkekuurien vuoksi. Niimpä 3 ripuloivaa näätää ja viikonloppu yksin kotona on ehkä yksi niistä mikä koettelee jaksamista todella. 

Ensinnäkin paskaa on joka paikassa. JOKA PAIKASSA.. Missä näätä sattuukaa silloin olemaan kun hätä iskee.. Eikä hiekkalaatikkoon aina ehditä tai edes osuta. Tai sitten paska lentää kaaressa ohi..

Ripulin haju on kuvottava ja koostumus on vaikeaa siivota. Lattialta ja hiekkalaatikosta se onnistuu. 
Mutta ei niinkää matosta, viltistä tai pyyhkeestä. Viikonloppuna pyykkikone lauloi..

Näädät ovat todella surkeana ja omistajan sydän syrjällään. Ei leikkiä, ei yhtään ylimääräistä liikkumista. Myöskään omatoimista juomista ei juurikaan ollut, joka tiesi sekä veden tuputtamista, mutta useimmiten sen juottamista ruiskulla puoli väkisin. Koska Joonatanilla oli lääkekuurit ja lisäksi syötin kaikille inupektiä ja maitohappobakteereja, istuin niin aamuin illoin kuin siinä välissäkin tahnatuubi kourassa ja yritin saada pojat nielemään tabletteja. Käytännössä päivän sisällöt oli parin tunnin sykleissä syöttämistä, juottamista, lääkkeiden antoa ja siivoamista. Etenkin kun kaiken saa tehdä yksin. Meillä on yleensä vuorotellen noustu yölläkin juottamaan vettä, nyt piti itse jaksaa nousta parin tunnin välein.. (Ja ihan vaan sen takia, että haluan varmistaa riittävän nesteen saannin, ettei tarvitse lähteä päivystykseen tiputukseen)


Pahinta oli ruokahaluttomuus. Pojista ei oikein kukaan suostunut syömään oma-aloitteisesti. Niimpä istuin vuorotellen ruokakupin ja lusikan kanssa jokaisen nääpän luona ja syötin. Pieniä annoksia pitkin päivää. Koska meillä pojat tietää, et ku lusikasta tulee ruoka, nii sillo äippä on tosissaa ja ois ainaki pakko yrittää syödä. Ja kun puhun ruokahaluttomuudesta, niin edes kuivaherkut eivät meinanneet upota. Ja ne menee meillä aina. Joten meinasi välillä olla vähän hätä, et milläs ruokaa saa alas ku ei edes herkut uppoa.. Noh muistaakseni lauantai iltana meni vihdoin muutama kuivaherkku alas kaikilta (Kasperi oli onneksi kohtalaisen innokas herkkuihin pitkin viikonloppua), josta innostuneena tarjosin koko pussin. Kunhan syövät. Edes jotain. 


Koska ULOSTE on varsin normaali asia frettikodissa, niin myös siitä kuvaa. Meillä siis mentiin ihan kunno vesiripulista vihreälima-kakkaan. Fretinomistajan on myös hyvä olla kärryillä siitä, miltä normaali uloste näyttää. Mikäli se poikkeaa normaalista, on syytä pohtia miksi. Usein syynä on jokin, mitä fretti on syönyt. Esimerkiksi kananmunankeltuainen tyhjään mahaan tietää oranssia vaahtomaista ulostetta. Meillä ulosteen muutokset kertoivat hyvin siitä, mihin suuntaan oltiin menossa. 



Taudista nimittäin selvittiin. Kunnes se alkoi uudestaan viikon päästä. Ja vielä uudestaan. Jokainen uusi vihreä kakka laatikossa tarkoitti, että seuraavat päivät vietettäisiin taas poikien vointia varmistellen. Tauti pysyi jokseenkin kurissa ahkeralla inupektin ja maitohappobakteerien käytöllä, mutta kun vielä jouluviikolla alkoi sama rumba uudestaan, niin päätin että nyt riittää. Se ei tällä parane. Pojat olivat ihan poikki aina uuden ripulisatsin jälkeen ja myös oma jaksaminen alkoi tulla täyteen..  Niimpä haettiin eläinlääkäriltä Tylosiini- antibioottikuuri. Siihen loppui se mahatauti.
Liekö ECE vihreine limaisine kakkoineen ja rajuutensa vuoksi. ECE on freteillä esiintyvä, joskus hengenvaarallinen (etenkin vanhoille ja sairaille) vatsatauti, joka myös leviää herkästi: mm. tämän vuoksi ei myöskään ole vain "sanonta" kun näyttelyyn tullessa on muistutus, ettei frettiä joka on ripuloinut/tms lähiaikoina, tuotaisi näyttelyyn. Minä en ainakaan pystyisi hyvällä omalla tunnolla altistaa kenenkään toisen frettiä kyseiseen (tai ylipäätään mihinkään vatsatautii tai muuhun pöpöön!!) tautiin. Se kun voi olla oireettomana viikonkin tai kaksi ja sen jälkeen aktivoitua uudelleen. Onneksi meidän pojat on nuorempia yksilöitä ja hyvässä kunnossa. Ja Joonatankin selvisi, vaikka välillä meinas itku päästä kun toinen oli niin huonona ja pelkäsi että mitä jos se ei jaksa.

Miksi ei sitten vaan heti haettu kuuria? Koska antibioottiresistenssi ei ole vitsi. (Eikä Joonatanille olisi muutenkaa voinut antaa toista antibioottia leikkauksessa määrätyn, sekä kipulääkkeen lisäksi) Meillä sekä Jesper (1 kerran), että Joonatan (2-3 krt?) ovat jo joutuneet syömään antibioottia jo aiemmin. Enkä haluaisi syöttää yhtään antibioottikuuria jos ei ole pakko. Toki antibiooteissa on eroja ja niitä on eri tarkoituksiin. Siltikään en yhtään "turhaa" tai "varmuuden vuoksi" kuuria halua syöttää enää. Toisekseen, jos on mahdollista selvitä ilman lääkkeitä, niin se on mielestäni parempi vaihtoehto. Pieneen eläimeen älyttömän lääkemäärän tunkeminen vaan tuntuu väärältä. Tottakai sitten tarvittaessa se kuuri otetaan, jos ei mikään auta tai se on selkeästi ainoa ja järkevä vaihtoehto.

Tälläinen katsaus frettiarkeen tällä kertaa! Jatkan edelleen luonnoksista eri tekstien purkamista pikku hiljaa. Juuri nyt olen itse influenssan kourissa. n. 20 tuntia vuorokaudesta on aika järkyttävän paha olla kaikkine kipuineen. Sen muutaman tunnin ajaksi kun kuume laskee olo on aika normaali ja saattaa jaksaa tehdä jotain muutakin kuin maata aivot koomassa sohvalla kuume horkassa. Nyt esimerkiksi mahdollistui tämä teksti. Joten tammikuu jatkuu pitkälti sen mukaan, kuinka kauan tän selättämisessä menee, jonka jälkeen pitää vielä levätä ainakin viikko ja toivoa ettei tule jälkitauteja. Instagramiin pyrin sentään lisäilemään kuvia ja lyhyitä otteita arjesta useamman kerran viikossa.

Kaiken kaikkiaan voin toivoa terveempää jatkoa tälle vuodelle. Niin itselleni, kuin muillekin, mutta etenkin kaikille nääppäläisille ♥