keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Uusi koti

Saimme uuden asunnon toukokuussa. Koko tämä vuosi on ollut aikalailla yhtä myllytystä, joten päivittelyt ovat jääneet. Mutta pikku hiljaa yritän purkaa tapahtumia tännekin.


Ollaan siis jo hyvin asettauduttu uuteen kämppään. Asunto on kerrostalo kolmio. Väliaikaiseksi tämäkin tarkoitettu. Suuntana kun olisi kuitenkin se ihan oikea oma koti. Tämä kuitenkin kelpaa siihen saakka, että saadaan asiat etenemään. Kämppä on 77 neliötä, eli ahtaalla ei jouduta olemaan. Pojilla on oma huone ja meilläkin oma makuuhuone. Kämpässä lasitettu kuisti (en voi sanoa parveke, kun ollaan maantasossa). Asunto on itseasiassa todella sopivan kokoinen, kun kaikki tarpeellinen tavara mahtui sisään. Aika paljon sitä oppi karsimaan käyttö tavaroista, kun jokaisen kohdalla piti harkita joko puhdistamisen yrittämistä tai pois hävittämistä.

Poikien huone valikoitui jo pelkästään kaapiston vuoksi. Sen lisäksi että siinä oli täydellinen väli häkille, niin tarvitsimme omille vaatteille koko seinän mittaisen kaapiston. Poikien tavaroille on sopivasti tilaa, sillä kaappiin mahtuu oikeastaan kaikki niitte tavarat pyyhkeistä ja vilteistä lähtien.

Se mikä ei mahdu kaappiin, meneekin sitten mustan hyllykön laatikoihin. 

Uutena juttuna meille on kissan kiipeilypuu. Saimme sen eräältä tutulta puoli ilmatteeks, joten tottakai haluttiin tarjota pojille jotain uutta ja kivaa. Noh, eivätpä ne ole tuosta kiinnostuneet. Ruuvailin vielä tasoja eri kohtiin ja mahdollisimman "turvalliseksi". Alimmasta pussukasta löytyy joskus Joonatan nukkumasta, muuten se onkin ollut käyttämätön.

Uutena juttuna pojille on ollut koko kämppä ja esimerkiksi hiekkalaatikot. Todella vähällä ollaan kuitenkin päästy hutikakkojen kanssa. Nyt enää ulko-oven edusta on sellainen, joka kerta toisensa jälkeen houkuttelee. Ehkäpä oven alta käyvä tuulevire hivelee mukavasti takapuolta, samalla kun tuuttaa meidän kuramattoon tavaraa..



Pientä tavaroidenkin asettelua ollaan saatu jo harrastaa. Mustahylly oli aluksi kuten kuvassa näkyy, mutta tajusimme, että sieltä voi tippua korkeimmalta kohdalta seinän ja patterin väliin, joten se käännettiin sitten ympäri, kissanpuuta vasten. Hieman hämmennyin kun kiipeilijä olikin Joonatan, eikä esimerkiksi Jesper. Joonatanilla kun nuo akrobatia taidot eivät ole kovin huippuunsa hiottuja.. Silti se kampeaa itsensä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin!


Kuistilla pojat käy jonkun verran. Siellä on kankainen leikkiputki, sekä pätkä muovista sahanpuruletkua. Myös musta/vaaleanpunainen teltta päätyi ulos. Kuisti ei kuitenkaan samalla tavalla innosta, kuin mitä esimerkiksi äidin asunnolla. Ehkä raahaan vielä joku kerta kissanpuun sinne, josko se sitten alkaisi poikiakin kiinnostamaan!

Muuten asunnossa tuntui ekan kuukauden vallitsevan olohuoneessakin "fretti tavaraton" alue, mutta kummasti sinnekin on valunut lelukopat, pari petiä ja pieni kissanpuu. Vaikkei niillä mitään oikein tehtäisikään.

Kylpyhuoneessa ollaan päädytty pitämään painavaa vesiastiaa kaivon päällä, jotta herra viemärirotta (Jesper) ei olisi siellä aina tonkimassa. Vesiastia onkin tuntunut olevan kiva juttu ja siellä käydään välillä läträämässä.

Pojat on viihtynyt ihan hyvin. Joonatan on asettunu helpoiten, kun nukkuu melkein missä vaan eteisen matosta lähtien. Muut pojat vielä jokseenkin arkailee ja hakeutuvat vain omaan huoneeseen nukkumaan. Toki eipä meillä kovin paljoa muitakaan nukkumapaikkoja ole tarjolla.



Muutenkin asunto on osoittautunut ihan kivaksi. Toki kerrostalo elämän on kovin erilaista, kuin omakotitalossa. Talossa on vieläkin (muutosta asti ollut) piharemonttia meneillään. Sen takia poikia ei ole tehnyt mieli niinkään käyttää ulkona, kun kaikki paikat on kaivettu auki ja pelkkää hiekkaa joka paikka täynnä. Sen sijaan pihan parkkipaikalta lähtee tosi kiva polku pienen pusikon läpi. Se on riittänyt pojille hyvin näin alkuun. Lähistöllä on myös pieni lampi, jonne pääsee pienen tienpätkän ja lenkkipolun kautta. Eli lenkkeilypaikkojakin on lähellä. Ja kuhan tuo pihakin tuosta asettuu, nii pääsee vaikka kiertämään ihan talon ympäri! Takapihallakin kun on puita ja pusikkoa ennen seuraavaa taloa, joten tutkittavaa riittää.


Piha ei houkuttele poikien kanssa ulos..

Arkea on muutoin helpottanut, kun miehen työmatka lyheni niin että sen voi kävellä. Meillä on siis tällä hetkellä yksi auto käytössä. Itse sain kesätöitä yhdeltä asumisyksikön osastola, joka sattui olemaan tuossa kilometrin päässä, joten työmatkaa ei itsellekään paljoa kerry. Päivät eivät siis veny ainakaan matkojen takia, mikä on pojille kivempi. Myös kuluja on vähemmän, kun bensaan ei mene niin paljoa. Vaikka kuluja on kyllä sitten muutoin riittänytkin. Niistäkin yritän edelleen pitää ees jonkinlaista kirjaa, vaikka aika mahdotonta se on kaiken muuttamisen keskellä ollutkin!

Ehkäpä tämä arki tästä pikku hiljaa tasaantuu ja asettuu kohdilleen. Ainakin tavaroilla alkaa olemaan omat paikkansa ja sitä myöten kaikki tekeminen on paljon helpompaa! Odotellaan kuitenkin aika innokkaasti tietoa tulevasta kodista, josko tässä parin vuoden sisällä päästäis takaisin omakotitaloon, tällä kertaa ihan omaan. Siellä tulee sitten olemaan pojillekin kunnon tilat niin sisällä, kuin ulkonakin! Tai ehkä tulevaisuudessa meidänkin laumassa on muitakin kuin poikia ;)