keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Viski kylässä

Tänään vieraaksemme saapui Asser Hunter's Simeoni, eli Viski




Omistajana Tiia, jonka tapasin viime syksynä, kun hän kävi tutustumassa "frettitalouteen" ennen oman hankintaa. Siitä asti ollaan viestitelty ja nyt on hälläkin näätäkansalainen.

On aina ihanaa huomata, kun hommat sujuu heti alusta alkaen hyvin ja molemmat nauttivat toisistaan :)

Ollaan vaihdeltu kuulumisia ja vinkkejä puolin ja toisin! Viimeisimpänä innottajana oli Tiian postaus lelujen tekemisestä. Tähän mennessä olen kokeillut vain muutaman riipparin ja pedin, mutta voisipa kokeilla muutaman lelunkin väsätä!

Tiia kirjoittelee blogissa: Tiiarebecca. Sieltä löytii Viskin kuulumiset ja muuta arjen pyörittämiseen liittyvää, kun lemmikkinä on fretti!





Tästä tapaamisesta sovittiin jo kesäkuussa. Sen verran odoteltiin että kaikki sai rokotukset ja et löydettiin sopiva aika kummallekin. Aamulla sitten kaarsin hakemaan Tiian ja Viskin kyytiin. Ensin treffattiin ulkona "ei kenenkää maalla" nii että suurimmilta reviiritappeluilta säästyttäis heti alkuun. Sitten kun ulkonakin alko mennä painiksi, nii todettiin että voidaan mennä jatkamaan sisälle. Siitähän se riemu repes.



Pienet pojat juos kauheeta kyytiä ympyrää. Minä naureskelin Viskille, joka putputti ihan älyttömästi! Kotkotus kuului mennessä ja palatessa, juostessa ja painiessa ja ja! Joonatanin tasaisen matala kotkotus kajahteli ilmoille silloin tällöin, kun Viski katosi näköpiiristä ja ehti tulla
huoli, että mihinkäs se nyt joutui.




Kovat oli pojilla otteet, kun pennun riemulla käytiin painiin. Moneen otteeseen sai tunkea väliin, että nyt riittää. Jäähylläkin käytiin, jonka jälkeen leikki edes hetken pysyi maltillisempana.



 Kasperi oli tuttuun tapaansa rauhallinen, vastaanottavainen. Viski tarrasi kiinni kovastikin, mutta Kasperi on niin tottunut Joonatanin retuuttamiseen, ettei paljoa välittänyt. Antoi kyllä takaisinkin.

Kasperissa ihanaa on se, että se ei käytä hampaitaan painiessa. Painii kyllä kovasti ja pyörii ku mikäki hyrrä, mutta hampaiden käyttö on vähäisempää. Saattaa ottaa hetkeksi kiinni, mutta päästää nopeasti irti.


Eri asia on toki kun hermo menee ja on pakko antaa takas, et nyt muuten riittää tää leikki, mutta niinku ylipäänsä. Niimpä me sitten vaa irroteltiin Viskiä Kasperin poski- ja niskanahoista irti.

Hieman reilu tunti kului kauhealla ryminällä, sen jälkeen alkoi vähän vauhti hiipua. Ihan parhaaksi leikiksi osottautui vessassa oleva vesiastia, jossa Joonatan ja Viski rellesti kilpaa. Ei poikia tuntunut vesi haittaavan! Vesi lenti ympäriinsä ja turkki kastui välillä litimäräksi. Kuivaamisesta sai vaan lisää vauhtia käpäliin.

Kasperin ja Viskin välillä leikki oli enemmän toinen edellä- toinen perässä. Kasperi muutenkiin tykkää enemmän jahtaamis leikeistä. Tätä siis pyrki leikkimään Viskinkin kanssa. Myös putki oli ahkerassa käytössä. Viskiä aluksi jännitti mennä ja pakitti kauhealla vauhdilla takaisin, mutta kerran läpi mentyään syöksyili sisään niinkuin meidänkin pojat.


Siihen väsähti Viski syliin,
suloista ♥






Tapaaminen oli siis hyvä, vaikka hammasta tuli puolin ja toisin. Tämä kuitenkin leikin tiimellyksessä, eikä vihoissaan. Jatkossakin on tarkoitus tavata, niin että Viski saa seuraa ja Joonatan ikäistään leikkikaveria painiin. On myös hyvä, että meidänkin nääpät tottuu muihin, niin että "kaikkien kanssa tulis toimeen", niin helpottaa aina uuden näädän tulemista ja hoitopaikkojen järjestelyä ym. Vaikka jokainen onkin yksilö ja kaikista hyvistä kokemuksista huolimatta voi lyödä täysin liinat kiinni just sen kanssa, jonka kanssa ois pakko tulla toimeen.

Leikkisä ja iloinen aamu, tarkoittaa päivän ajan väsyneitä näätiä. Muutenkin kuuma keli verottaa ja leikit on vain aamuisin ja iltaisin. Meillä kuuman helpotukseen parhaimmaks on osottautunu jääpullot, jotka kääritään pyyhkeeseen. NE kestää yllättävän pitkään kylmänä ja näädät tykkää niiden vieressä köllötellä. "Viilennysalusta" joka ostettii Hankkijalta jonkin aikaa sitten, ei ole oikein nääppäläisiä houkutellut. Ei sitä siis ole niinkään edes tarjottu.


Siinä teille pikkunäädän suloinen pylly ♥ ;)

Muutoin arki sujuu mukavasti. Kasperin niska tosin on saanut iskua jonkin verran. Pari viikkoa sitten huomattiin että nyt on tullu isompaa jälkeä, kun oli erittänyt ja kerännyt rupea. Putsailtiin eka viikko vedellä ja sitte haettiin haavavoidetta. Nyt on jo selkeästi parempi, kun eritettä ei niinkään kerry. Ei ole koko aikana ollut tulehtuneen oloinen (ei punoitusta, turvotusta, on leikkisä, syö ja juo) On vain huono menemään umpeen, kun jatkuvasti on leikkiä Joonatanin kanssa. Ylttää myös itse raapimaan sitä. Peitettyä sitä ei saa, kun eipä noilla mikään pysy päällä.
Pitäisin kuitenkin erittämättömyyttä hyvänä ja kyllä ne haavat näyttääkin paremmilta. Jatketaan siis samaan malliin: vesipesu, jonka jälkeen voide. Voiteena on Manuka Lind. Hunajapohjainen voide, vastaava kuin Vertamil. Jos nyt vielä ensi viikolla näyttää ettei lähde enempää paranemaan niin täytyy käyttää lääkärissä.

Sen kummempia suunnitelmia ei oo vielä tulossa syksylle. Näyttelyt on loka- ja marraskuussa. Tällaisia kaveri nääppien miittinkejä toivon tapahtuman lähiaikoina lisää. Mukava kun saavat muutaki seuraa kuin toisensa! Jotaki minilomaa tässä miehen kanssa harkitaan, joten hoitopaikoista pitää kysellä, milloin onnistuisi ottaa vai onnistuuko. Asuntoautoon en kyllä näiden kanssa lähde!

torstai 7. heinäkuuta 2016

Kahden fretin arki

Ootteko te vielä siellä?

Häveten katson päivitelleeni tänne viimeksi kesäkuun puolessa välissä. Mihin nämä viikot katoavat? Instagramiin tulee päiviteltyä n. joka toinen päivä, joten tuntuu, että onhan sitä tullut kerrottua mitä viikot ovat pitäneet sisällään. Instgramissa löydytään muuten @rosvokopla nimellä!


Mitäs sitten on tapahtunut? Toisaalta tuntuu että ei mitään, näinhän tämä on aina ollutkin! Vaikka kyllähän se elämän kahden fretin kanssa on hieman erilaista kuin yhden. Etenkin kun Joonatan on omanlaisensa persoona.

Mm. Joonatanin elämän rytmi on omansa. Kasperi muokkautuu tosi hyvin meidän rytmeihin ja jos joskus aamulla nukuttaa pitempään, niin se ei ole Kasperille ongelma. Sitten vain heräillään hieman myöhemmin. Joonatanille sellainen ei sen sijaan sovi. Yleensä pääsevät häkistä aamulla heti 6lta ja temuavat lähes kahdeksaan asti. Joskus häkki alkaa kolisemaan Joonatanin touhuillessa jo 5ltä, sitten puoli 6 ja hieman ennen 6... Voin kertoa, etten koko kesäkuun aamuvapaillani nukkunut yli 6den. Sinänsä hieman rasitti, kun unillekin pääsi usein vasta klo 23..





Missä meidän vauva? 16.6 1100g 















Myös aamutoimet on näädillä erilaiset. Siinä missä Kasperi heräilee hitaasti ja rauhallisesti, on Joonatan heti valmis. Kasperi tutkailee ja laahustelee, kun Joonatan juoksee täysillä ohi. Joonatan myös heräilee useammin. Vapaa päivinä Kasperi ei nouse edes ennen klo 16, vaikka olen kotona ja mahdollisuus olisi. Joonatan sen sijaan nousee sillä välin jo kahdesti: tutkimaan ja riehumaan. Ja sitten klo 16 voidaan taas nousta juoksemaan, täysiä. Iltaisin Kasperi jo rauhoittuu nukkumaan klo 22 jälkeen, Joonatan päästelee klo 23 asti. Muistankohan vaan väärin, mutta tuntui ettei Kasperi ikinä ollut yhtä tehokas. Sille on riittänyt aamuinen tunnin toisinaan rauhallinen, toisinaan riehakas leikkihetki ja seuraavan kerran kun tullaa töistä ja illalla uudestaan pitemmäksi aikaa. Joonatanilla tuntuu loputon virta jatkuvan koko vuorokauden ympäri. Ehkä aika kultaa muistot ja Kasperikin on iän myötä vain rauhoittunut.


   ♥




Siinä missä ennen piti miettiä, että mitähän tänään tarjoaisi, jotta arvon näädälle ruoka maistuu, ei ole enää ongelmaa. Löi kuppiin jauhelihaa tai lihaisia luita, kaikki uppoaa. Ja vauhdilla. On siinä Kasperillakin ollut opettelua, että syötävä on jos aikoo ehtiä annokselle! Toki laitetaan sitten lisää, jos nyt kesken loppuu, mutta entinen jemmailu ja kupissa seisottaminen ei enää ole ajankohtaista.


6.7. 1430g/ 14 viikkoa
Positiivista on, että ruokien jemmailu alku viikkoihin nähden on vähentynyt huomattavasti. Annetaan ruoat häkkiin, josta ne sitten hyvin suoraan syödään ikuisen piilottelun sijaan. Myös vierekkäin syöminen onnistuu nykyään, niin ettei tarvitse vaihtaa kerrosta syömisen ajaksi. Herkuista voidaan sähistä ja hyökkiä toisen päälle. Niitä tosin saavat niin harvoin, että eipä haittaa. Ruoka siis maistuu, se näkyy mm. Joonatanin hurjassa kasvussa!


Pissalaatikkoa käytetään, koska se on jatkuvasti täynnä pissiä ja kakkaa. Eteisen matollekin pissitään aina heti kun se on pesty. Nyt ollaan pidetty sitä pois, ettei Joonatan oppisi eteiseen oven eteen tekemään, mutta oli aika väli millainen tahansa, ilmestyy matolle pissi heti kun se siihen laitetaan. Katsotaan mitä tähän keksitään. Nurkan wclootaan ku ei voi siirtää kesken pissin, siitä Joonatan saa kovan "äkkiä karkuun!!" hepulin. Ohi pissejä on silti aina vaan vähemmän. (Toki keittiön nurkka saa osansa aina kun mahdollista, mutta sielläpä käy meidän niin sisäsiisti isompi näätäherrakin kiukku pissailee...)


Varsinaista murrosikää en Joonatanissa voi sanoa huomanneeni. Kasperihan aloitti jonkin ajan kuluttua uudestaan puremis testailun ja oli muutenkin ihan vöyhkä ja teki etenkin kaikkea mikä oli kielletty. Joonatan on toki vössö ja vetää kunnon kiukkuhepulit kommennuksen jälkeen, mutta ei sen kummempaa. (Kiukkuhepuli: paikallaan hyppimistä karvat pystyssä, ilmeellä: äläs sinä minua komentele, näytän sulle kuulee! Ja sitten rynnätään villinä pitkin asuntoa) Katsotaan josko se murkku ikäkin kohta tulisi.
Joonatanin ainoat huonot tavat on kenkien pureskelu (virhe: ei ollut kenkiä lattialla kun tuli, joten ei päästy heti alusta asti opettamaan) ja ihmeellinen tapa raapia mattoja. Niitä revitään ja nypitään, eikä tarkoituksena ole edes päästä niiden alle. Vaan ihan vaa rapsutetaan päältä. Ja minä parun, että ei mun Vallilaa! Vaikka johan mä tiedän että ne on tuhoon tuomittuja jo ostohetkellä!


Tässä haisee joku outo, nyt pitää pörhistellä!




On myös opeteltava Joonatanin sylittömyyteen. Siis se ei malta olla sylissä. Kun koko ajan pitäisi jotain. Kassu sen sijaan saattaa köllötellä sykyssä ja suukotella. Tokihan sitä pentuna pidettiin enemmän sylissä ja jatkuvasti paijjailtiin. Joonatania ei oo samalla tavalla voinu, ku on aina toisen perässä juoksemassa. Eikä se samalla tavalla nuku syvää unta, vaan herää joka kerta kun yrittää siirtää vaikka toiseen kohtaan nukkumaan. Sitten ollaan taas sekunnissa valmiita, ai kuka täh joo mä tuun!
Eikä se sillai oo niin paljon harmittanu ku mitä aattelin. Tottakai vastaan tulee nääppyläinen, joka ei oo tommonen sylinallukka ku Kasperi. Mut kyllähä sitä ajattelee, että jos se vaikka jossain vaiheessa tulee Joonatanillekkin. Etenkin kun tulee tilanteita missä se syli onkin turvallisin paikka. Kuten frettien esittelypäivät tai vieraat paikat. Ja eipä se Kasperikaan alussa sylissä viihtynyt. Siihen meni kuukausia.

Kuraisen ulkoilun loppu tulos..
Kun mietin mikä muu on erilailla, niin en voi olla mainitsematta ulkoilua. Eihän siitä tule mitään kahden kanssa. Kasperi kyllä kulkisi fiksusti (välillä vähemmän fiksusti) mukana, mutta tää pikku pölhö päästelee miten sattuu. Onhan se kokemuksen puutetta ja enemmän vaa pitäis ulkoillakkin. Mut jotenkin sitä ei oo tullut täällä kaupungissa käytyä. Anoppilassa sitten, kun on tilaa ja omaa rauhaa. Lupailinkin erääseen toiseen näätäblogiin kirjoitella kaupungissa ulkoilusta. Täytyy yrittää se tämän kuun aikana työstää. Jos vaikka tulis parempia ulkoilua kelejäkin. Ei nuo vesisateet oikein innosta, kun on näädätki iha kurassa ja joutuu pesun kautta sisälle.

Toisaalta kahden fretin arki on helppoa. On niin mukavaa seurata, kun Kasperi villiintyy leikkimään Joonatanin kanssa. Se pääsee vihdoin vetämään kunnon rallit ja painit omankaltaisensa kanssa. Vaikka onkin ihana huomata, että välillä se käy pyytämässä meitä leikkimään. (mm. kerran tuli keittiöön pomppimaan ja hyppimään, eikä lopettanu ennen ku lähdin sen kanssa kurvailemaan pitkin asuntoa!) Toisinaan käy myös niin, ettei Joonatanin leikki kelpaa ollenkaan, vaan ihan parasta on jahdata meitä. Vaikka pääasiassa painii ja hippaleikkii Joonatanin kaa.

kuva ensimmäisiltä päiviltä
Vierekkäin ja päällekkäin meillä ei nukuta. Siis ihan kiinni toisissaan. Mutta lähekkäin. Hakeudutaan samaan nurkkaan tai samaan kerrokseen häkissä. Jonkun verran pestään toisten korvia. Että pientä hellimistä jo. Tokihan odotan innolla, että jossain vaiheessa pötköttelisivät surutta ihan vieretysten suukotellen, kuten silloin ku Joonatan oli vasta tullut. Mutta olen myös totutellut ajatukseen, että niin ei ehkä koskaan käy. Kumpikin tuntuvat arvostavan omaa tilaa nukkumisen ajan. Kuljetusboksissakin Kasperi nukkuu riipparissa ja Joonatan sen alapuolella. Pitemmille matkoille siirrytään käyttämään isompaa koppaa, johon saa kenties tupla riipparin tehtyä, niin että josko Joonatankin pääsisi sellaiseen pötköttelemään. Vaikka lempparipaikkoja tuntuuki olevan ihan vaa lattia tai enintää viltin tai pyyhkeen päällä.







Huhu, siinäpä sitten tiivistetysti paljon asiaa! Ei voi muuta kuin todeta, että toisen fretin ottaminen oli ihan älyttömän hyvä päätös. Joonatan on niin häslä ja elämän iloinen toope, että se kyllä saa aina hymyn huulille. Kasperi nauttii laji seurastaan ja silti on säilynyt ihanana pussailevana sylivauvana. Sittenpä tässä saakin alkaa odottelemaan kolmannen rosvokoplalaisen kotiutumista (johon on puuduttavat 2 kuukautta) ja jännittää, että mitenkäs se kolmas tähän laumaan oikein sopeutuu!


Kasperin parhaan ystävän kotona on ollut haastetta, kun toisena tullut fretti ei suoriltaa hyväksynytkään uutta. Nyt totuttelevat pikkuhiljaa ja uskon että muutamassa kuukaudessa tilanne helpottaa! On tosi hyvä nähdä tuollainen läheltä, nii että osataan itsekin oikeasti varautua siihen. On ihan eri asia kuulla, että hyväksyminen on kestänyt, sen sijaan että oikeasti näkee kuinka haastavaa se on.




Pidetään kuitenkin kaikki peukut pystyssä, että heillä alkaa sujumaan ja että syksyllä kotiutuva vaavi pääsee meidän remmiin mukaan! Vaikka hyvältä se vaikutti kun saimme alkuviikosta yökylään Alvinin, joka tuli hyvin toimeen molempien kanssa. Vaikka paini välillä äityikin Joonatanin ja Alvinin välillä märinäksi asti, ei siinä ollut vihamielisyyttä tai uhmaa mukana. Se tuo hieman toivoa, että kolmaskin voidaan meille hyväksyä.

Alvin ja Joonatan

ps. ei millään maltettais oottaa sitä paria kuukautta!

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Tammerferret

Tammerferretissä käytiin puolessa välissä kesäkuuta, päivitys vaan jäi tekemättä!


Matkaan lähdettiin armollisesti vasta aamulla 6 jälkeen.
Matkaan meni kuitenkin odotettua kauemmin kun keli oli huono ja liikennettä jonkun verran 
ja ehdittiin paikalle hädin tuskin ilmottautumiseen mennessä.

Viimeisenä iltana väänsin vielä pedin, jotta olis häkkiin edes jotain pientä kivaa. 
Pakkaaminen jäi viime tinkaan, mutta lopulta kaikki tarvittava oli mukana.

Kun ilmot oli ohi, alkoi häkin kasaaminen ja muu touhotus. Ruokaa oltii varattu tällä kertaa fiksummin mukaan. Syötii myös paikalla tarjottua, joka oli tosi hyvää. Myös tekemistä oltiin varattu mukaan, vaikka itsellä kuluikin aika oikeastaan kierrellessä ja jutellessa.

Kukkuu!

Kasperi röhnöttää!
Minun pikku possu ♥


Ja aina ollaan kieliposkella!


Una Reinsonen töitä oli myynnissä 
ja päädyttiin ottamaan jääkaappi magneetti, 
joka oli tosi paljon Kasperin näköinen!

Lisäks oli tosi kiva jutella Unan kaa, 
ku kävi ilmi et Kasperin isä on ollut Unalla ihan pentuna jonkin aikaa. 
Oli niin hauska kuulla, kuinka Kasperi on ihan isänsä näköinen ja oloinen. 
Pehmoinen iso syli löllykkämme :)


 Päivä ei tuntunut niin pitkältä kuin esimerkiksi tammikuun näyttely.
Kyydissä meillä oli yksi Jyväskylän näätä tutuista, joten juttu seuraa oli aina.
Myös muita Jyväskylän tuttuja oli paikalla, niin päivä kului seurustellessa.


Toki tällä kertaa tuli käytyä juttelemassa useammallekin "tutulle", 
kun tammikuussa ei vielä oikein tuntenut ketään. 

Myös kasvattajan kanssa oli kiva jutustella. 
Meillähän ei oo tän vuoden odotus ees vielä ohi, 
vaan kyllä sitä kolmatta vielä meille kaipaillaan!



Kasperi nukkuin käytännössä koko päivän!


Kassu heräs hieman ennen kuin palkintojen jako alkoi. 
Näytti ihan "mitä, onko täällä joku näyttely? Onko täällä muitakin näätiä?!"

Päästettii Kassu sit touhuilemaan Napin ja Budan kanssa.


Hetken pyörittyään porukka päätti asettautua kaikki samaan riippariin


Siellä oltiin sitte milloin kukakin päällä ja alla

Kasperi ja Buda


Kasperi ja Nappi


Buda etualalla, loput perällä!



Meillä ei ollut onnea matkassa palkintojen suhteen. Arpajaisista toki saatiin pientä kivaa mukaan. 
Olin lähinnä tosi onnellinen, että Kasperi oli paljon paremmassa kunnossa ku tammikuussa. Sen valtava massa on alkanut häviämään ja edes hieman lihaksia tullut tilalle. Sen turkkikin on jo parempi. 

On myös kiva katsoa, miten hyvin se antaa tuomarin käsitellä. Hieman omaan silmään pisti, kun tuomari otti tiukan niskaotteen, josta Kasperi selkeästi hämmentyi, kun meillä ei sitä oo koskaan käytetty. Alkoi sitten rimpuilla ja näytti muutenkin tosi ahdistuneelta. Onneks se oli arvostelun loppu puolella ja pääs pian mamman turvalliseen syliin!

Buda


Mielestäni antoisinta oli, kun mukana olleiden tuttujen näädät voitti! Olin niin iloinen ja hihkuin hulluna aplodien kera jokaisesta. On niin kiva ku saa iloita muiden puolesta! :) Etenkin kun mun mielestä Buda on aivan älyttömän hieno ja hyvän näköinen! Se voitti parhaan suklaan ja oli luokkansa toinen, Hyvä Buda! Lisäks meidän kyydissä olleen Marian Amy (luokan 1.) ja Immu (Järjestäjän suosikki) sai palkinnot, mikä oli tosi kiva. Amy on tosi tosi pieni tyttö näätä, mut silti tosi hurmaava! 

Seuraavat näyttelyt meillä onkin sitten PreWinter ja FFF. Nämä siitä syystä, että ajomatkaa ei kerry kuin pari tuntia. Tuntuu todella turhauttavalta ajaa neljä tuntia suuntaansa, kun itse näyttely päiväkin on niin pitkä! Ensi vuodelle osallistutaan varmaan Fantastic Ferrettiin ja sitten ehkä taas kesällä Tammeriin. Älyttömän kovaa näyttely intoa meihin ei ole vielä iskenyt. Katsotaan miten se ajan kanssa kehittyy. Syksyllä tilanne onkin ihan eri, kun arvosteltavaks pääsee myös Joonatan! Sitä odotan aika innolla. On niin kiva saada eka arvio!

Jaa tiedä sitten jos syksyllä lauma kasvaa yhdellä, niin pääsisikö pikkuinen mukaan vai ehtiikö saada rokotuksia. Se jää kuitenkin nähtäväksi ja toistaiseksi eletään tyytyväistä kahden nääpän omistajan elämää! :)