perjantai 20. toukokuuta 2016

Liisa viikonloppu hoidossa

Perjantai 13. päivä vastaanotimme pikkuruisen, pari vuotiaan tyttönääpän, Liisan. Liisa on kodinvaihtaja ja asustelee nykyään lapsiperheessä, 3 kissan kanssa. Liisa on hyvin vikkelä, hiljainen ja touhukas. Liisa on kova piilottelemaan tavaroita ja erityisen rakkaita sille ovat vinkulelut. Liisan olen tavannut 2 kertaa aikasemmin, niistä olenkin täällä blogissa jo aiemmin kertonut. Myös Kasperi tapasi Liisan aiemmin keväällä. Näin varmistettiin, että nääpät tulee toimeen ja voidaan hoitopaikkaa tarjota tarpeen tullen.


Liisalla on ollut uudessa kodissa purukoulutus käynnissä. On ollut sielä vasta muutaman kuukauden ja oli välillä kovempikin näykkäilijä. Hieman jännitettiin, että kuinka paljon hammasta saadaan, mutta yllätyttiin täysin. Kokonaista 3 puremista minulle ja 1 miehelle. Minun tilanteet olisi voinut tarpeeksi nopealla reagoinnilla välttää kokonaan, miestä sen sijaan nappasi ohi mennen sohvalla, joten ei ehtinyt paljoa ennakoida. Eli todella hyvin on nyt koulutettu, verrattuna siihen kun Kasperin kanssa kävin kylässä ja hyökkäsi ihan tosissaan varpaisiin kiinni!Tokihan osattiin varautua ja reagoitiin heti puremis enteisiin ja muutama nappaus jäi senkin vuoksi saamatta. Mahtavaa kuitenkin huomata, että arasta pikku tytöstä on alkanut pikku hiljaa muovautua luottavaisempi.


Meillä Liisa aluksi toki ihmetteli hieman paikkoja. Viipotteli huoneesta toiseen äänettömästi. On huvittavaa huomata jopa tällaisia eroja. Kassu kun kulkee, niin kuuluu kovakin ääni, Liisasta vain hyvin harvoin pieni sipsutus. 
Kasperi teki tuttavuutta todella reippaasti, eli tunki ihan koko ajan luokse ja haisteli häpeilemättä. Samaa teki toki Liisakin, mutta pienen kokonsa vuoksi piti Kasperia hieman hillitä. Tehtiin Liisan kantokoppaankin pienennetty kulkuaukko, että pääsee tarvittaessa omaan rauhaan Kasperilta. Muutaman tunnin Liisa sitä ahkerasti käyttikin, pakoillen sekä Kasperia, että meitä.



Iltaa kohden alkoi kuitenkin koppa käymään turhaksi, kun Liisa itse hakeutui Kasperin kanssa samoihin paikkoihin. Jos kuului joku kovempi ääni tai käveltiin heidän nukkumapaikan ohi, kipitti Liisa käymään kopassaan. Hetken päästä sipsutteli takaisin Kasperin viereen. Pian kuitenkin huomasi, ettei meistä ole vaaraa ja uskaltautui myös jäämään nukkumapaikalle meidän häärätessäkin.



Kasperin ja Liisan yhteiselo oli yhtä lempeä. Liisalla on ilmeisesti hieman kiiman rippeitä jäljellä, kun todella ahkerasti tekee pesää, kantaa leluja sinne piiloon ja yrittipä Kasperiakin raahata sinne. Hieman oli huvittava näky kun tuollainen 600 grammainen tyttö yritti kiskoa Kasperi 2,5 kiloista niskavilloista mukaansa. Kasperi sitten hetken kiskomisen jälkeen köpötteli Liisan perässä pesään. Kun Kasperi oli raahattu pesään tai muuten löydetty köllöttelemästä, alkoi armoton peseminen. Voin kertoa, että Kasperin niska ei oo koskaan ollu niin puhdas.. Pusu hoitoa oli tarjolla 24/7.


Pusuja sateli jatkuvasti


Kukkuu! Kiva vaatekappi teillä!

Viikonloppu sujui lopulta mukavasti. Kasperi ja Liisa viipottivat edes takas kämppää.  Kasperi putputteli tasaiseen tahtiin ja Liisa meni milloin edellä, milloin perässä. Kasperi yritti aina välillä painia Liisan kanssa, mutta Liisaa ei paljoa homma kiinnostanut. Lopulta Kasperikin luovutti ja tyytyi ees taas touhuiluun!

Hiekkalaatikollakin tämä tyttö kävi ahkerasti. Vaikkakin yhdestä nurkasta olohuoneessa kehittyikin toinen vessa, annettiin asian olla. Sanomalehteä vaan alle. Suurimmaksi osaksi kun kävi laatikolla ja muutama pissi nurkkaan paperille, niin ei voi olla kuin tyytyväinen.

Oli muuten tosi kiva päästä käsittelemään pientä frettiä. 
Aivan erilainen kokemus kuin tuo kahden kilon löllykkä. 



Lisäks vierailulla sununtaina kävi Buda





ja Nappi



Kasperi ja Buda
Buda on kirinyt koossa kiinni ihan muutamassa kuukaudessa..





Koko konkkaronkka!


Sunnuntaina illasta sitten Liisa haettiin. Kasperi hetken pyörähteli ympyrää oven sulkeuduttua, mutta ilmeisemmin pian ymmärsi, että kopassa kyytiläisenä ollut Liisa oli häipynyt. Sitten Kasperi pistikin kunnon rallin pystyyn, kun ei ollut koko viikonloppuna oikein kunnolla riehaantunut. Pisteli ees taas asuntoa ja syöksyili lelujen kimppuun. Sen jälkeen uni maittoi pari päivää melkein kellon ympäri! 

Nyt sitten ollaan jatkettu arkea niin kuin aina ennenkin. Toisen näädän läsnäolo oli ihan mukava kokemus, etenkin kun meille pitäisi uusi perheenjäsen muuttaa tässä seuraavan kuukauden aikana. Suurempia puutteita ei asunnosta löytynyt edes Liisan kokoiselle nääpälle. Keittiön kaapin ovia Liisa kävi välillä kokeilemassa, mutta ei onneksi saanut niitä auki. Toivoa sopii tätä myös uuden tulokkaan kanssa. 


Liisa myös ehkä jonkun verran avarti omaa näkemystä siitä tulevaisuuden unelmien nääpästä. Olen itse aina jotenkin ajatellut, että isommat ovat ehdottomasti mieleen, mutta kyllähän se Liisan suloisuus hurmasi omalla tavallaan. Eli ei nyt ole pois suljettua mininääpät. Vaikka eihä sitä koskaan tiedän, että minkä kokoinen näätämys siitä pienestä karvanakista kasvaa. Kasperistakaan kun ei osattu noin isoa odottaa! Pojissa kylläkin ollaan edelleen pitäytymässä. Katsotaan josko sitten joskus tulevaisuudessa jokunen tyttö meillekin eksyisi. 


Niin ja tosiaan, kaverihan Kasperille on tulossa, todennäköisesti vielä lähi viikkojen aikana, viimeistään ennen juhannusta. Kaveriksi on valikoitunut erinäisten tapahtumien (pentueiden epäonnistumista ym.) myötä albiino. Albiinoa ei alunperin oltu ajateltu, kun kaveria alettiin miettimään. Voin ihan suoraan sanoa, että ne eivät ole silmää miellyttäneet. Myös kokemus ainoasta albiinosta, jota on nähnyt, on hieman negatiivinen. Se puree todella hanakkaasti vieraita ihmisiä ja suoraan sanottuna haisi aivan kamalalle kiimassa. Sitähän ei nyt väri määritä, mutta minkäs siitä syntyneelle mielikuvalle mahtaa. No anyway! Tammikuun Fantastic ferret showssa nähtyäni muutaman erittäin komean alpparipojan (Terkkuja Unolle ja Nikelle!), hieman jo ihastuin niihin. Alkoi itää ajatus, että eipäs ne nyt niin mahdottomia olekaan. 

Keväällä kun alkoi pentuja putkahdella (kellä tuli, kellä ei..) niin syntyi mahdollisuus varata albiinopoika. Alustava varaus jäi voimaan ja jäätiin odottelemaan että kuinka kevät etenee. Niimpä siitä alustavasta varauksesta sitten kehittyi meille todellinen vaihtoehto! Nyt sitten odotellaan pikkunakkien kasvamista ja katsellaan että mikäs alpparipojista meille muuttaa asumaan :)
Kuvassa ovat vasta 5 viikon ikäisiä
Ensi viikolla täyttävät 8 viikkoa, joten luovutus lähestyy
Pentuja oli paljon, joten kaikki eivät ole ihan yhtä tasaisesti kasvaneet, 
joten pentu muuttaa meille, kuhan on kasvanut riittävästi :)