perjantai 25. joulukuuta 2015

Joulun aika


Jouluksi matkattiin anoppilaan sukuloimaan. Käytiin myös mun äidillä aatto aamuna ja tänään joulupäivänä kierrellään vanhempi sukupolvi läpi.

Meidän Keskisuomen frettiläisissä on muutaman pikku hiljaa kiimaan kääntyvä poika fretti ja tasaisesti kyselläänkin, että onko alkanut jo näkymään. Aluksi oltiin aika varmoja, että mitään merkkejä ei näy, mutta nyt kun ajattelee ja etenkin toisessa ympäristössä, eri ihmisten kanssa, kahtelee tuota Kasperin menoa, nii pieniä viitteitä jo on.

Ainakin Kasperista on tullut ns. riehakkaampi. Lähtee vähän reippaammin leikkiin mukaan tai tulee jopa pyytämään mukaan, hyppäämällä jalkaa vasten. Leikit kestää vähän pitempään ja ne sisältää paljon sinkoilua paikasta toiseen ja lelujen kanssa painimista. Myös jonkun verran on uskallettu kokeilla sukkaan tarraamista. Ihan vain yhtäkkiä "oho hups" leikin lomassa. Pidetää kuitenkin edelleen linjaa et leikki loppuu jos meidän jalat on uhrina.

Mm. tänä aamuna syöksyili vähän väliä milloin kenenkin jalkoihin kiinni, kähinällä säestettynä, kun villiintyi niin täysin!


Toisena on nyt tullut tää väärään paikkaan pissiminen. Toki ympäristö on eri, mutta vaikka varta vasten kannetaan, hetki ennen pissille alkamista väärästä paikasta laatikkoon, nii sieltä rynnätään täysiä sähisten ulos ja eikun takasi väärään nurkkaan häntä pystyssä.

Ja jos jotain väärää tehdään ja sieltä yritetään napata kiinni, on vastassa karvat pystyssä kähisevä peto, joka ryntäilee innoissaan karkuun kuin viimeistä päivää. Aikaisemmin reaktio on ollut lähinnä paikalleen lässähtänyt kulmien alta mulkoileva veijari.

Näin ollen tällaisia machoilun merkkejä pikku hiljaa hiipii arkeen ja meno menee välillä tosi rajuksi.

Toinen mitä saimme eilen ihmetellä, oli Kasperin hereillä olo aika. 5 tuntia. Tämä näätälapsi ei ole muistaakseni kertaakaan ollut yhtä pitkää aikaa hereillä putkeen. Ensin piti ottaa aamurallit anoppilassa. Sisällä tutkittiin ja hutkittii, jonka jälkeen pääs vielä ulos. Ulkoilu hieman väsytti, mutta 5 minuutin päiväunet mamman sylissä toi virtaa ja sitten taas tutkittiin innolla mun äidin luona paikkoja.
Neljännen tunnin kohdalla pyöriteltii jo silmiä, mutta viidennen koittaessa alkoi vauhti hyytyä ja kannettiin sitten playpeniä kohti vilttien alle nukkumaan. Muutaman kerran sieltä nousi haahuilemaan, mut ku vietiin takas nii lopulta nukahti. No sittenhä oli edessä lähes vuorokauden unet..


Pienen twistin toi meidän nukkumisjärjestelyt. Meidän piti majottautua näätähuoneen lattialle patjoille. Jätettiin häkin ovi auki ja toivottiin et yö menee hyvin. Puol kolmeen asti oli hiljaista, sitten kuului rapina hiekkalaatikolta, vesikupilta, ruokakupilta.. sitten alkoi rapina lähestyä patjaa ja pian viereen kömpi Kasperi. Asettui kainaloon, nuoli käsivartta ku silittelin. Huokaisi ja nukahti. Tässä vaiheessa mies alkoi tottakai pyöriä sängyssä ja Kasperi heräs ja alkoi sekin sitten vaeltaa.

Laitettii sitten loppu yöks häkkii ku alko kolistelee vähän joka nurkasssa. Loppyöstä ei oikein havaintoja, eli kaikki ollaan nukuttu. Iha hauska kokemus sinänsä ja olisi ollut hauskaa, jos Kasperi ois nukkunu kainalossa. Nii hauskaa ei kuitenkaa ollu, että ens yötä lattialla nukuttais vaa päästään takasin sänkyyn nukkumaan.

Nyt on aamurallit otettu, näätä väsytetty ja lähdetään kiertää sitä vanhempaa sukupolvea. Illalla otetaan varmaan taas kunnot irroittelut.


maanantai 21. joulukuuta 2015

Kasperi ja koirat

Kaksi viikkoa takaperin oltiin anoppilassa
ja niin oli koiratkin

Nyt päästiin sitten testaamaan playpen,
joka saatiin vihdoin ja viimein!


Lyötiin sitten häkki lattialle ja näätä sisään. Koirat tulivat, kuten ennenkin, uteliaina katsomaan ja ihmettelemään. Nuppu, eli ylemmässä kuvassa vasemmalla, on hieman pelokkaampi näätää kohtaan. Se seurasi näätää oikeastaan koko sen ajan kun se oli playpenissä. Ei kuitenkaan annettu sen "kytätä" tai "vaania" vaan aina keskeytettiin jos alkoi jännittymään. Muutamassa tunnissa koira sitten rauhoittuikin ja lähinnä seuraili näädän menoa. Toisinaan uteliaisuuden voittaessa, mentyään lähemmäs haistelemaan ja näädän lähestyttyä piti syöksyä karkuun. Kahdesti taisi jopa enemmänkin hyökätä kohti, josta sai heti palautetta. Tämän kokemuksen myötä en usko että tulemme koskaan päästämään näitä vapaana samaan tilaan. Eikä siihen sinänsä ole tarvettakaan, olisi vain ollut helpompaa jos olisivat tulleet hyvin toimeen. 

Milli kävi ihan näädän luona häkissä (häkin ovi auki ja Nuppu ulkona) ja antoi Kasperin haistella. Milli siis muutenkin tullut paremmin toimeen. Ja kasperikin malttoi olla nätisti ku vahdin silmäkovana ettei näykkäse..

Ainoa että Millin liikuttua läheisellä tuolilla olevan herkun luo ja näädän lähdettyä perään, en ehtinyt kunnolla väliin vaan Kasperi oli sukeltamassa Millin mahan alle,nii nappasin kiinni ja nostin pois päin, nii Kasperi yritti napata Milliä ja ehti varmaa muutaman karvan saada suuhunsa, josta Milli säikähti ja rähähti. Ei kuitenkaan poistunut vaan katseli lähinnä loukkaantuneena ja näätäki jäi makaamaan syliin.

Ehkä tästä pikkuhiljaa yhteisessä tilassa oleminen rentoutuu. Ja toivon et Millin ja Kassun tutustuminen jatkuu, koska Milli kuitenkin aina haluaa Kasperin luo tulla ja mielellään ees vaa istuu samassa huoneessa sen kanssa, vaikka sitten sängyllä turvassa. Ja pidetään Kasperia alakerrassa playpenissä vain jos on pakko. Eli jos se muussa tapauksessa joutuisi koko päivän olemaan yksin yläkerran huoneessa. Onneksi sillä on kuitenkin koko huone käytettävissä siellä, eikä ole siis suurta hätää sen pärjäämisestä kun saa vapaasti liikkua.



Sitten taas ulkoiltiin!



Tutkittavia puskia riittää


Valkea maa ja valkea näätä!




Yllättäen takapihalla kaivosta kuulunut liplatus
kiinnitti huomion ja pitihän asia tarkistaa!


Siinä sitten Kassuki heltyi ja antaa muiskautti suukkoja!


Rakkaus ♥


Ps. Eteiseen asetettu "hiekkalaatikko" on jopa toiminut. Kasperi yrittää ainakin n. puolet kerroista peruuttaa laatikkoon ja puolet kerroista pyllistää sen suuntaan. Tää on vähentäny siivoamista n. 80% ku ehditään joko avustaa se lootaan asti tai se on sit siellä ite kokonaan. Aivan mahtavaa!

2. mainitsemisen arvoinen asia on vielä se, että kiima alkaa lähestyä. Kasperille on ilmestyny toinen kiveksistä. Niin, toinen. Ja toistahan ei näy. Odotellaan josko tulisi ja katellaa mitä sitten jos ei tuu, tarviiko tehdä kummempia. Mitää erikoista käytöstä ei oo vielä tullut. Katsotaan sitten kevään puolella kun kiima iskee kunnolla päälle!

lauantai 5. joulukuuta 2015

Frettipäivä Mustissa ja Mirrissä

Frettipäivä sujui tosi mukavasti
Porukkaa kävi sopivissa määrin

Kassu oli jälleen kovin mallikas näätä 
ja sai paljon silityksiäja ihastelua osakseen. 

Tässä haaveilee varmaan kanankauloista.. 

Immu

Osmo

 Nappi ja Immu

Amy ja Immu

Kasan päältä alas Kasperi, Nappi, Osmo


Pesän päällä Osmo, takana Kasperi ja Nappi


Immu ja Amy testaili uutta pesää


Kasperi paini Napin kanssa


Immu lounastaa kanankaulaa


Immu ja Amy


Kasperi


Nappi


Seuraava frettipäivä 
sitten tammikuussa 
Palokan Mustissa ja Mirrissä :)

perjantai 4. joulukuuta 2015

Käytöstavat muuttuvat kasvun myötä

Täällä blogin puolella elellään vielä hetki hiljaiseloa.
Koulu hommat alkaa pikku hiljaa olemaan paketissa 
ja alkaa löytymään aikaa kirjoitteluunkin

Näätä noudettiin maanantaina yökylästä. Hyvillä mielin se myös sinne jätettiin, vaikka aluksi mietitytti, että saattaisi tulla surupuseroon. Kasperi oli kuitenkin niin tyytyväisen ja tottuneen oloinen ku pääs tuttuun paikkaan Napin kanssa leikkimään et loppu siitäki huoli hetkessä. Kaikki oli sujunu mukavasti ja kaverukset oli jopa nukkunu vierekkäin! Kasperikaan ei ole sen erikoisempi ollut pitemmän yökyläilyn myötä, joten jatkossakin voidaan suunnitella reissuja. 

Nappi suukottelee Kasperia!
Kovin olis ollu hoitamisen tarve, mut Kasperi ei oikein välittäny 
ja vaihto vaa paremman asennon unille!

Näädän omistajan iloja:

Eteiseen on alettu jälleen pissiä. Tasaiseen tahtiin Kasperi käy pyllistää matolle ja harvemmin ollaan tarpeeksi nopeita et ehdittäis viemään hiekkalaatikolle. Eikä sekään aina auta, kun sieltä kopasta juostaan täysiä kunnon kähkätyksen kanssa ulos. Nyt viriteltiin eteiseenkin hiekkalaatikko, joka on kooltaan kyllä ihan surkea, mutta jos edes sinne ehtisi pyllyn pyöräyttää ennen pissiä ja Kassulle alkaisi jonnekkin tunne näätämielen syövereihin upota, että matolle ei tehdä. 

 Kasperia ei eteiseen pissiminen stressaa

Ylpeyden aiheita onkin sitten paljon. Ensinnäkin Kasperi on niin hyvin käsiteltävä,
et toivon sen toimivan yhtä hyvin myös tammikuun näyttelyssä tuomarinki käsissä!
Korvien putsaus sujuu tosi nätisti. Toki on hetkiä ku ei voi vähempää kiinnostaa, mutta pian tajuaa jutun juonen ja makoilee nätisti paikoillaan. Myös kynsien leikkuu onnistuu. Ei kummemmin tarvitse suunnata mielenkiintoa muualle. Antaa ne hoitaa ku nopsasti napsauttelee.

Sit pesulla käynti. Ne ensimmäiset kerrat oli ihan hirveitä. Nyt ollaan jo totuttu, että silloin tällöin kastutaa kunnolla. Kasperikin tuntuu tajunneen, että mitä kauemmin malttaa olla paikoillaan, sen nopeammin on homma ohi. Shampoolla ei olla vielä pesty, ku ei oo tarvettakaa ollu. Nytki huuhdellaa vaa jos esim. kovasti haisee pissille. (Sitä se lattialle pissiminen teettää Kasperi rakas...) Katotaa sitte ennen näyttelyä jos pyöräytettäis sillä shampoolla.
Uskon et seki hoituu kohtuullisen siististi!

Kasperi onki ottaanu kaikin puolin iisisti. 
Leikkiny ahkerasti ja nukkunu kunnon unet päälle.
Täydellistä näädän elämää


Alemmassa kuvassa voisin kuvitella Kasperin antavan palautetta ruoasta
"Taasko sitä jauhelihaa, ettekö usko että minä en syö sitä!"

Tälläinen on siis tullut tässä lähiviikkoina muotiin.
Jauheliha ei oikein meinaa upota vaikka kuinka "seisottaa kupissa"
tai laittaa kananmunan keltuaista tai sekottaa toiseen jauhelihaan joka maistuu paremmin.
Kokeillaa nyt erilaisia vaihtoehtoja ja mietitää sit et mitä tilalle jos ei ala maistumaan!

Todellisuudessa Kasperi heräs haukottelemaan ku kokeilin uutta kameraani. 
Törkeää herättää pikkunäätä uniltaan jonkun kuvan takia!


Ja meidän pikkunäätä ei ole enää niinkään pikkunen.
Pojusta on kasvanu 2,6 kiloinen petoeläin

Karvanvaihdon aikana/jälkeen massuun jäänyt karvattomampi alue.
Kovasti odotellaan että lähtee kasvamaan takaisin ja jos ei, 
niin pitää kysellä että mitäs sitte tehdään!

Kasperi tulotilanne vs. nykytilanne

Meille tullessaan Kasperia pystyi vielä pitämään yhdellä kädellä
ympäri asti kiinni. Nyt siitä voi vain haaveilla.

Oon kuitenkin niin ylpeä Kasperista!
Mun mielestä siitä on kasvanu tosi komea iso näätä!
Ei sillä että isokokoisuudella sen suuremmin ois merkitystä,
mut Kasperi oli tullessa niin onnettoman heiveröinen pikkunäätä, 
että hieman hirvitti että niinköhän saa kerrytettyä painoa.

Nyt sitten painonnousu onkin tasaantunu. Eli nous sinne 2,6kg asti.
Oletettavasti ensi talvena paino ei ole näin hurja, vaa tää on Kassun ekan talven ylilyönti.
Mut mua ei haittaa kutistuuko Kassu vai ei, kuhan on terve ja koko ei aiheuta terveysongelmia!

Huomenna päästäänkin sitten ihan Kasperia esittelee, kun Jyväskylän näätäharrastajien kesken järkättiin frettipäivä Jyväskylän Seppälän Mustiin&Mirriin. Toinen päivä tulee tammikuussa Palokan Mustiin&Mirriin. Toivonkin kovasti että tältä seudulta löytyy aktiivisia harrastajia ja saadaan jatkossakin järjestettyä erilaisia tapahtumia! 

Lähdenkin tarkistamaan viimeiset tavarat huomista varten ja kantamaan näädän meidän makkarista paremmille nukkumapaikoille (lue: lähemmäs hiekkalaatikkoa jotta yöllä unisen näädän osuma tarkkuus ois parempi..)

Näädänpieruista viikonloppua rakkaat seuraajat!