maanantai 13. kesäkuuta 2016

Joonatanin eka ulkoilu


 Pikku Joonatan,
Valmiina ulkoilee?


Ensin kevyet painit Ikean kassissa!


Nyt me voitas kyllä jo tulla täältä!


Kato Joonatan,
näin tästä mennään!



Eka ulkoilu

ppst. Joonatanin ihanat punaiset valjaat ♥
Onneks tuttavamme Hanna osaa tehdä valjaita,
saadaan Kasperillekin sitten uudet :)


Ompas täällä paljon tutkittavaa..
Pitää säntäillä ees taas ja yrittää joka puskaan!


Pakollinen yhteiskuva:
Äkkiä nyt sitten, niin päästään taas haistelee!


Mutta väsy tulikin pian ja sitten malttoi hetken olla sylissäkin


Meinaa uni tulla jo..


Mua ei väsytä yhtään!
Jatketaan, kiitos! 


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Joonatan


Joonatan haettiin kotiin melkein viikko sitten lauantaina. Lähdettiin ajelemaan jo hyvissä ajoin aamulla. Ennen puolta päivää oltiinkin jo perillä. Vastassa oli kasa pieniä vauvoja. Omamme tunnistettiin ihan hyvin.




Sieltä sitten playpenistä syliin ja vastassa oli hyvin touhukas pikku tirppa! Hampaita käytettii ahkeraan joka suuntaan, mutta ei kovasti. Kiire oli touhuamaan. Asunnossa otettiin kunnon sekopää ravit. Ihasteltii ja päiviteltiin. Täyteltiin papereita ja taas ihasteltiin. Jätkä touhus koko sen ajan ku oltiin siellä aika ahkeraan. Hetkeksi kävi jo unessa ja taas jaksoi ryntäillä ees taas!

Useampi tunti vierähti nopeasti ja oli sitten aika pakata näätä mukaan. Mukaan otettiin käyttämätön kuljetusboksi, johon oli viritelty yks mun tekemistä riippareista. Mukaan saatiin tutulta tuoksuva viltti. Sinne se pikkuinen sitten kiipes ja nukahti. Ja oikeastaan nukkuikin koko yli 3 tunnin matkan. Kerran kävi pissillä paperille ja sitten kiipesi takaisin.
Koko porukka uuvahti telmimisen jälkeen


Kotona sitten olikin ihmettelemistä. Hyvin pelottomasti Joonatan kyllä tutustui. Kasperi havahtui hetken kuluttua kauneusuniltaan, että joku liikkuu täällä. Sitten alkoi armoton haistelu ja tutkiskelu. Joonatan edellä, Kasperi perässä. Kontaktiakin otettiin. 

Päivä sujui varsin nopeasti touhuilua seuratessa ja uusia tavaroita paikalleen viritellessä. Hieman Joonatania itketti ja hakeutui tutun viltin luokse. Paljon myös viihtyi kantokopassa, jossa oli tullut. Annettiinkin ihan rauhassa köllötellä siellä. Kasperi välillä ihmetteli itkua, meni luokse ja hoito, mutta välillä taas oli niin kuin mitään ei kuulisikaan. Käytiin sitten välillä itkua lohduttelemassa silitellen. Sitten pystyi taas nukkumaan hyvillä mielin. Vierekkäinkin nukuttiin jo illasta.


Yö meni rauhallisesti. Lyötiin molemmat häkkiin ja Kasperi meni kohteliaasti pikkuisen viereen. Yöllä heräsin katsomaan rapistelua, mutta eipä siellä muuta kuin vaihdettua asentoa. Hiekkalaatikollakin oltiin osattu käydä. Aamulla herättiin pirteänä touhuamaan.


Sunnuntaina

Itku vaihtuikin sitten Kasperin perään. Pikkuinen kun ei millään pysy Kasperin vauhdissa, niin alkoi kunnon märinä kun toinen katosi näköpiiristä. Pianhan se kaveri aina löytyi. Touhu oli aika pitkälti samanlaista seurailua kuin edellisenä päivänä. Leluille annettiin kyllä jo ahkerasti kyytiä ja samaan tahtiin niitä kannettiin piiloonkin. Sunnuntaina appivanhemmat kävi moikkaamassa tulokasta. Pieniä hampaita kokeili varovasti heidän sukkiinsa, mutta suurilta traumoilta vältyttiin. Voisin vannoa nähneeni pientä ihastelua ja innostusta ilmeissä.


Jalkojen juureen nukahdettiin, kun meinasi itkettää, 
ja kun tarjosin silittelyjä nii uni tulikin nopeasti.

Muutoin ollaankin viihdytty Kasperin vieressä, tai ainakin lähellä.

Maanantaina

Alkoi sitten jo kunnon temuaminen. Pieni painiskelu alkoi muuttui totisemmaksi. Pikkujääkarhu antaa kyllä kunnon vastuksen Kasperille. Vaikka koko ero onkin hurja. Aluks puututtiin herkemmin kovempiin otteisiin ja tilanteet rauhoittuikin, mut illasta sai jo tosissaan miettiä et onko tuo nyt liikaa vai ei. Joonatan märis aina välillä ja luultiin että sattuu tai haluaa pois, mut kun se sit märis vaikka ite oli niskan päällä hampaat Kasperin nahassa. Et annettiin sit aika pitkälle ollakin. 



Eikä siinä mitenkää käyny. Kummankaa niskassa ei näy jälkiä. Kummatki lähtee yhtä hanakasti uudelleen painimaan. Semmoinen leikkisä sävy siinä on nähtävissä. Käytettii me niitä häkissä ja kantokopassa rauhottuu, kummatki omalla tahollaan, jonka jälkeen volyymi selkeesti laski. Yökshän kuitenkin mentiin vierekkäin, täydessä sovussa.


Sitten nää päivät onkin ollu painin täyteisiä. Yhdessä leikitään, ryntäillään pitkin asuntoa ja piilotellaan leluja. Kummatkin piilottaa ruokia, jotka toinen käy syömässä. 


Yhdessä nukutaan kantokopassa, häkissä, riippumatossa, pyyhemytyssä. Välillä Kasperi hakeutuu omaan rauhaan, mut tosi harvoin. Jos Joonatan nostetaan häkkiin nukkumaan, kapuaa se kantokopan riipparista Joonatanin viereen. Jos Kasperi kiipeää häkin ylemmälle tasolle nukkumaan, tulee Joonatan perässä. Söppänät.

Minkälainen on Joonatan?

Joonatan on reipas ja touhukas.

Kun se herää, niin alkaa samantien tapahtua. Jos Kasperi ei oo jaksanu nousta, niin sitten menee itekseen. Asuntoa tutkitaan uusista näkökulmista ja omia voimia mitellään erinäisten haasteiden kanssa, kuten sohvalle nousu- ja häkin päälle kiipeämis- yrityksellä. Sohvalle ei nousta vielä, häkinkään päälle ei oo päästy.

Makaroonilaatikkoon juostaan täysillä hypyn kera, mutta yritykseksi jää. Nyt on muutaman kerran ketkutellut itsensä sinne reunalta roikkuen ja myös sieltä pois. Nopeasti kehittyy taidot. 


Hurja peto

Lelut saa armotonta myllytystä, jonka jälkeen ne kiikutetaan piiloon työpöydän alle tai olkkarin nurkkaan nukkupussiin. Kantoboksikin kelpaa.

Pointti on kuitenkin se, että kaikki tehdään täysiä. Kaikkialle juostaan täysiä, kaikkea päin hypätään täysillä. Vaikkei lopputulokseen oo mitään mahdollisuutta. Yritystä on paljon. Jos ei ekalla kerralla onnistu, nii vielä voi yrittää kymmenen kertaa. Häkin ramppeja ei osata aina käyttää, nii sitten tullaan tasoilta suoraa päätä hypyllä alas. Alas meinataan tulla koko häkistäkin hypyllä. Siinä yleensä juostaan vauhdilla ottamaan koppia, ettei ole nurin niskoin lattialla. Joonatania ei muutamat muksahdukset haittaa. 

Mitään ei pelätä. Uteliaana tutkitaan imurit ja hiustenkuivaajat, tehosekoitinta ei säikytä vaikka se raivoaa täydellä teholla metrin yläpuolella. Vaikka eilen kyllä pelastin pikkuisen, kun karmiva tulostin alkoi raksuttaa. Pörhäytti hännän tötterölle ja ryntäs kämpän lattialla ku nappasin syliin. Siinä sitten silmät pullollaan tuijotti karmeaa naksuvaa ja raksuvaa konetta. Mut onneks uuden mamma syliin pystyi rauhottuu ja annettiin jopa muutaman pusu. Peto oli selätetty. Meinasipa siihen jo ihan nukahtaa, mutta pitihän sitä Kasperin viereen päästä.


Hiekkalaatikolle ei nyt oikein olla osuttu. Toki jo yritystä on havaittavissa ja eteisen laatikossa on ainakin kerran käynyt todistetusti itse, ja pylly vielä laatikon sisällä! Ollaan kuitenkin palkittu, jos menee niinkin lähelle, kuin parin sentin päähän. Ompahan laatikkoon päin. Nyt antaa myös siirtää itsensä kunnolla laatikkoon, kun aiemmin keskeytti hommat ja juos pissivanan kanssa karkuun. Huti pissejä on muutama tullut, mutta eipä niitäkään hirveästi. Yleensä ehditään aika hyvin siirtämään oikeaan osoitteeseen. 

Niin suloinen pikkukäärö ♥

Sylissä maltetaan pikku hiljaa olla lyhyitä aikoja pitempään ja pitempään. Jalkoja käydään nenän päällä tökkimässä ja muutenkin hakeudutaan välillä luokse. Purra ei muuta kuin silloin tällöin kokeilu mielessä. Pitkä "Shhhh" kuitenkin riittää.

Kaikki ruoka maistuu. Parhainta on Kasperin suupielestä varastettu. Kaiken kaikkiaan suloinen ja hellyyttävä tapaus. Sitä energiaa mitä ollaankin jo tänne kaivattu. Kasperin painikaveri, meidän ilostuttaja. 

 Kasperi ei osaa ikinä käyttäytyä yhteiskuvissa..


Meidän hönöt ♥


torstai 2. kesäkuuta 2016

Korvatulehdus

Fretin korvatulehdus. Miten tässä näin kävi?

Kasperilta alkoi varsinaisen karvanlähdön jälkeen jälleen häipymään etutassuista karvat. Sitten alkoi harvenemaan jalkoväli. Muutama viikko sitten tuttavan luona kyläillessä hän huomasi pientä ihottumaa. Pian sitä oli läntti siellä täällä. Alettiin pohtimaan eri vaihtoehtoja. Aluksi ajateltiin, että on samanlaista "Kiima ihottumaa" mistä oli frettiliiton fb sivuilla ollut kuva. Vaan kun ei ihottuma sitten alkanut häipymään, karvat sen sijaan kyllä, alettiin kyselemään että mitäs nyt.

Ollaan annettu öljyt ja kananmunan keltuaiset. Ruokavalio ei ole muuttunut. Nääpän käytös on vain hieman väsähtänyt. Kuuma keli kenties? Vai iän tuoma rauhoittuminen. Hieman kuitenkin vaivasi, kun hereillä oloa oli lähinnä aamuisin tunnin verran ja illalla vaihtelevasti tunnista pariin. Lopulta päädyttiin sitten, että on sitä käytettävä lääkärissä, kun ei kukaan osannut paremmin sanoa mistä mahtaisi olla kyse.

Innokas lääkärissä kävijä..
Maanantaina soitin sitten heti aamusta lääkäriin ja saatiin aika samalle päivälle. Kasperista toimisto oli kiva ja joka paikkaan piti päästä, tottakai. Lääkärikin oli ihan ok. Vaikka hieman tonki korvia ja nyppikarvoja. Ja sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja kun oltiin jo kymmeneen kertaan yritetty kaivaa kissanruokapussit hyllystä tuli lääkäri tulosten kanssa.

Korvissa lievää tulehdusta ja kokkibakteereja. Karvat on katkenneet, eli nuoltu tai purtu poikki. Syyksi arveli korvien kutinan, joka yleensä aiheuttaa häiriökäyttäytymistä: kun ei korvia pääse raapimaan, niin keskitytään muualle kroppaan. Mutta eihän se Kasperi ole korviaan niin raapinut? Ei ole pudistellut päätään tai kummemmin hangannut sitä mihinkään. Ainakaan meidän silmiin nähden normaalia enemmän. Noh, tulehdus oli alkava, joten ehkä sekin on syynä. Hoidoksi korvatipat (2 krt/päivä, 10 päivän ajan) ja korvahuuhde (2-3 vrk välein).


Syy?
Korvien "putsaaminen". Kuten monien olen nähnyt ja kuullut tekevän, olemme mekin putsanneet Kasperin korvia pumpulipuikoilla. Lääkäri kertoi miksi se on väärin: se aiheuttaa vaikun työntymisen syvemmälle korvaan, jonka korvaputki on L mallinen. Tämä aiheuttaa sen, että mönjä ei pääse ulos ja alkaa keräämään bakteereja. Kehon reaktio? No tuottaa lisää vaikkua, edellisen ulos työntämiseksi. Päästään kierteeseen, jossa korvat jatkuvasti "likaantuvat" eli kroppa pyrkii puhdistamaan korvaan juuttunutta likaa. Mieleen jäi lause "korvaan ei tulisi laittaa mitään kyynärpäätä pienempää".

Meidän pumpulipuikkojen käyttö loppui siltä seisomalta. Miksi? Ensinnäkin riski korvatulehdukseen, joka jo itsessään on tuskallinen vaiva näädälle. Mutta vielä vakavemman tilanteen välttämiseksi: kun vaikkua ajautuu liian syvälle ja liian paljon, on sen huuhtelu ell mukaan lähes mahdotonta edes nukutuksessa. EI kiitos!



Mitenkäs ne korvat sitten pitäisi putsata?

Korville on tarjolla erilaisia huuhteluaineita. Me saatiin nyt lekurista mukaan Otoact:ia, mutta aikasemmin ollaan ostettu MaXim sarjaa. (Hienosti oli oikeat aineet ostettuna, kun olisi sitten vielä tullut käytettyä. Miksi ei käytetty? Kun tuli puheeksi, niin joku tuumasi että eipä sitä ainetta tarvii laittaa, että senkun putsaa pumpulipuikolla välillä..)
Huuhde laitetaan korvaan, jonka jälkeen sitä hierotaan. Tämän jälkeen fretin annetaan ravistella, jotta aine tulee ulos. Tämä varmistaa, että vaikku tulee ulos koko korvasta, ei vain näkyvästä osasta. Se ei myöskään aiheuta vaikun ajautumista syvemmälle korvakäytävään, vaan päin vastoin putsaa sen.



Korvien putsaaminen ylipäänsä?
Ei kai pitäisi olla kovin tarpeen, mikäli korva on kunnossa. Sen tulisi itsekseen työntää vaikku ulos, jos ei, niin huuhtelu. Tarvetta pumpulipuikolla rassaamiselle ei pitäisi olla. Näkyvää korvan osaa voi pyyhkiä kostealla liinalla.


Jos olisin tämän tiennyt, olisi ensinnäkin säästynyt toista sataa euroa (toki se on vain rahaa ja siihen ollaan varauduttu, mutta kuitenkin!) Sen sijaan Kasperin olemus on jo muutamassa päivässä muuttunu pirteään, iloiseen ja leikkisään. Eli jokin asteista tuskaa on ollut, kun on alkanut jo karvojaan nyppimään. Toki on aloittelijan virhe, että ei huomaa käytöksen muutosta ajoissa. Mutta kun joka päivä näkee näätänsä, niin eipä pikku hiljaa eteneviä oireita huomaa. Ja kun eipä kukaan oikein osannut antaa aihetta huoleen, niin odoteltiin turhan pitkään. Noh, ensi kerralla viisaammin!


Ja tätä vältellään sitten ihan tosissaan, koska voin kertoa, että tippojen ja huuhteen laitto ei oo Kassun, eikä mun lempipuuhaa. On inhottavaa tunkea nestettä toisen korvaan, kun tietää että se tuntuu inhottavalta. Tänään onneks Timo on auttanu ja nutriplussalla homma on sujunut huomattavasti helpommin. Itsekseen sen anto samaan aikaan tippojen kanssa on suhteellisen mahdotonta.. Onneks tipat on auttanu nopeasti ja selänkin ihottuma on jo oikeastaan hävinnyt!


Näimpä meidän arki on palautumassa normaaliksi, ainakin muutamaksi päiväksi!

Neljä tuntia ku riehuu pitkästä aikaa, 
iskee väsy, joka ei katso aikaa eikä paikkaa!


Viime päivinä ollaan nimittäin touhuiltu uuden nääpän tuloa varten! Ollaan jo tuon korvatulehduksenkin vuoksi pesty pyyhkeet ja peti paikat. Ompahan puhtaita vehkeitä valmiina kun näätäpoju saapuu! Ikeassakin käytiin ostelemassa lisää tavaraa. Ihan muutama pehmolelukin tarttui mukaan.

Mä olen väsäillyt uusia isompia riippumattoja ja Timo on vääntänyt kokeiluksi yhden pellettivessan. Ollaan nimittäin kyllästytty Cat's best ökö plussan joka paikkaan kulkeutumiseen. Tähän mennessä Kasperi on vaan kaivellu laatikkoa, niinkuin kaivelee makaroonilootaansa, että ei kovin hyvä tulos. Katsotaan miten käy yön aikana kun on ainoana vessana.

Jospa ois tarpeeks iso uuteen koppaan,
useammalle näädälle!

Riippari myös halkiolla



Ja otettiin sitten fiksusti pussi olkipellettiä, ja pussin aukaisun myötä nenää kirvoittanut tuoksi muistutti, että niin, olenhan heinälle allerginen. Eli todennäköisesti kokeillaan tämä yksi vessalaatikollinen ja loppu lähtee vaikka lahjoituksena tuttavalle. Puupellettiä meille, kiitos!

Nyt ei sitten auttaisi kuin odottaa. Ja jännittää. Ja odottaa.

Lauantaina ajellaan poika hakemaan kotiin. Matkalta vielä napataan uusi isompi kantokoppa (Atlas 40), jonka ihanasti yks näätätuttu haki meidän puolesta myyjältä, kun haku ei ois lauantaina hänelle käyny. Nyt on vihdoin kuukausien kyttäys ohi. Kopat ku on aina ollut sen parin sadan kilsan päässä, nii ei iha kannata hakea ajamaan. Nyt oli matkan varrella ja vielä todella edullisesti!

Psst! Kuule possu, mulle tulee kuulemma kohta pikkuveli
En oikein oo varma mitä mieltä siitä olisin..


Ja jos sitä nyt vihdoin laittaisi kuvan siitä Joonatanista, 
meidän rosvokoplan toisesta jäsenestä!

(c) Pickpocket's Ferrets