tiistai 27. joulukuuta 2016

Uusi arki

Meidän marraskuun haaveilusta tuli vihdoin totta, kun aivan joulun kynnyksellä kannettiin tavarat sisään uuteen kotiimme. Entisen 50 neliöisen kaksion tilalle tuli yli sadan neliön omakotitalo, puolen hehtaarin rantatontilla. Vuokra ei noussut paljoakaan, ainoastaan sähkölaskut tulee olemaan suurempi meno erä. Talo sijaitsee n. 10 km keskustasta ja 5km lähimmästä kauppakeskuksesta. Ympäristö on ihan äärimmäisen rauhallinen ja maisema kuin maalaiskylästä. Naapureita ei omasta pihasta näy, vain vieressä oleva kesämökki, joka sekin on pienen pusikon takana. Rantaviivaa löytyy n. 70 metriä. Pieni söpö järvi, muutamia mökkejä näkyy rannalla. Tällaiselle ennen niin maalaiselle, 5 vuotta kaupungissa asuneelle ihan unelma. Jokseenkin kaupungissakin asumiseen tottui, mutta kyllähän oma piha ja rauha on sitä jotain!

Edellisestä kämpästä hinku muuttaa pois voimistui, kun kesällä ja syksyllä saimme Joonatanin ja Jesperin. Kaksio tuntuin kutistuvan ja oma rauha tuntui katoavan täysin. Pojathan asusti siis hyvin pitkälti koko kämpässä. Häkissä olivat työ/koulupäivän, sekä yön jonkinlaisen unen saannin takaamiseksi. Kämppä oli kuitenkin kaiken kaikkiaan näätien. Mihin vain pääsivät, sinne myös menivät.

Noh, nyt muuttuu sitten sekin. Eli me saimme ihan oman huoneen, makuuhuoneen. Jossa todennäköisesti ainakin aluksi on vähemmän näätäkansalaisia. (Lipsumme tästä varmasti jossain vaiheessa, joten en edes ala lupaamaan mitään) Eli vaatehuone kodintekstiileineen ja meidän vaatekaapit tuoksunevat hieman vähemmän näädälle jatkossa. Myös unen saannin kannalta on ihanaa, että voimme vain sulkea oven ja nukkua. Edellisessä asunnossa ei voinut ovea pitää kokonaan kiinni, koska ilma ei kiertänyt yhtään. Niimpä kaikki yöt ja aamuyöt sai kuunnella nääppien touhuja. Toisekseen, olen tunnollisesti herännyt joka ikinen aamu kesäkuusta lähtien kuuden jälkeen, eli heti kun pojat on ilmaissu että heräävät ja tarvii päästä liikkeelle. Nyt on helppoa, kun heillä on huone, eikä tarvitse siis stressata liian pitkästä häkissä olo ajasta, vaan saavat aamun ensi loikkansa hyppiä siellä ja kun itse herään, päästän koko taloon aamuralleille.

"Häkittämisestä" ollaan montaa mieltä. Se on jopa sellainen aihe, josta voi saada hyvinkin kiivaan keskustelun aikaan. Itse toki olen näätähuoneen/näädille vapaan talon kannalla, mutta jos sitä ei ole mahdollisuutta tarjota, on tilava ja freteille sopiva häkki ihan hyvä vaihtoehto. Tämä toki edellyttää sitä, että ne pääsee riittävästi käyttämään energiaansa. Meillä se tarkoitti, että joka aamu ennen lähtöä, pojat sai olla hereillä 1,5-2 tuntia. Eli yksinkertaisesti jos minä lähdin kouluun 7.30, heräsi mies 5.30 niin että pojat pääs touhuilemaan ja minä jatkoin hänen lähdettyään töihin, aina omaan lähtööni asti. Lisäksi töistä/koulusta suoraan kotiin, jossa tarjottii jälleen tunnin parin riehumishetki. Sama juttu illalla ennen nukkumaan menoa: 2 tunnin iltarallit. Päivän kulku siis ajottui täysin nääppäläisten mukaan, mutta niinhän sen pitääkin mennä, jos ei ole kuin häkki vaihtoehto. Irti ei poikia olis voinu pitää, kun asunto ei täysin näätä varma ollut. Joten kaikki toiminta valvovan silmän alla.

No sen lisäks että pojilla on oman huoneen lisäks meidän läsnäolessa aivan hurjasti tilaa juosta, on meillä nyt ihan erilainen mahdollisuus ulkoilutukseen. Oma piha, jossa metsää, nurmea, järven rantaa, puroa. On pojilla siinä tutkimista! Lisäksi jonkinlainen ulkotarha olisi tarkoitus rakentaa, jolloin pojat pääsis viettämään ulkona enemmänkin aikaa. Pitää vain kehitellä ideoita kevyemmästä, myöhemmin siirrettävästä versiosta. Emme nimittäin vielä tiedä, tulemmeko asumaan tässä "lopun ikäämme" jolloin ei viitsi kaivaa maahan verkkoa ym. Vaan joku kevyempi, siistimpi, vuokra-asunnon pihaan sopivampi on meidän haaveemme. Tutullamme on häkki toteutettu vanhaan kasvihuoneen runkoon. Eli lasien tilalle verkko. Ei mahdottoman iso, mutta ihan riittävästi touhuttavaa muutamalle näädälle!

Arki on nyt tosissaan erilaista, kun on vihdoin koti mitä laittaa. Nytkin jouluksi viitsi tehdä hieman koristeluita ja järjestelyitä, kun on asunto mikä tuntuu kodilta. Vaikka onhan jokainen asunto omalla tavallaan ollut "koti", mutta nyt tuntuu jotenkin erilaiselta. Pitempi aikaisemmalta. Sellaiselta, mihin voi rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja elämää! Pojatkin ovat nauttineet aivan älyttömästi. Näimpä haaveilusta, jota on kestänyt reilusti yli puoli vuotta, tuli totta.

Kuvia poikien huoneesta laittelen, kun saan loputkin tavarat sinne. Vielä pitää ainakin ikeasta hakea hyllystö. Sopivan kokoiset/kokoinen mattokin pitää löytää. Mutta eiköhän se viimeistään vuoden alussa oo kunnossa :)

Ei olla vielä tänne uuteen asuntoon saatu kunnon nettiä, eikä puhelimesta jaettavalla saa ladattua kuvia, niin tämä postaus nyt siis ihan kuvattomana eteenpäin! Josko ens vuodeks saatais nettikin pelittämään !

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Haaveilua

Jesper, Kasperi ja Joonatan


Elo poikien kanssa on tasaantunut. Pikku jätkät painiskelee edelleen, nii että niskoja saa hoidella tämän tästä, mutta sanotaanko että pahin olisi ohi. Toisaalta, Joonatanilla alkaa vihdoin tulla kiiman merkkejä, joten saa nähdä kuinka kauan tilanne säilyy rauhallisempana. Ensi viikolla käydäänkin laittamassa sille lantti, kun vihdoin poika pullautti kassinsa ulos!

JOONATAN







Muuten syksy on kulunu oikeastaan pelkästään arjen pyörittelyssä. Muutaman frettipäivät on ollu ja eilenkin piti olla, mutta tulin itse kipeäksi enkä päässyt paikalle. Noh, niitä onneksi riittää tulevaisuudessakin.

Kasperi on kasvattanu hienosti talviturkin, Joonatanillakin loppu silaus on tullut viime päivinä. Jesper sen sijaan ei ole kasvattanut talvikarvan talvikarvaa. Se näyttää oikeastaan jopa vähän mmm.. kaljulta? Sillä on kyllä siis karvaa, mutta se on niin onnettoman ohutta. Enkä näe, että sitä edes ihan heti olisi tulossa. Ulkonakin ollaan kyllä käyty, että pieni sysäys karvan kasvatukselle ois voinu tulla jo, mut ei. Täytynee huolestua jos ei vielä jouluks kuulu karvoja! Heti ens viikollahan ne kuitenki pöllähtää paikallee ku ensin vähän pistää mut miettimään.

JESPER


hörökorva murunen 😍





Ulkoiltiin tosi ahkerasti muutaman viikon ajan. Otettii oikein ulkoilu kuuri. Ajankäytöllisestikin se oli mahdollista paljon paremmin kuin nyt. Nyt on mennyt varmaan jo viikko kun ei olla käyty ulkona. Tokihan siellä on nyt taas ollut märkääkin lumien sulettua, mutta osa on ollut ihan kiirettä ja väsymystä. Noh, jospa ensi viikolla taas takaisin kiinni rutiineihin ja jätkätkin pääsis ulos.

KASPERI





Sitten se HAAVEILU

Olemme n. vuoden ajan vilkuilleet asunto tarjotaa ja puoli vuotta tosissaan haettu asuntoa. Nyt vihdoinkin näyttäisi siltä, että olemme löytäneet sopivan. Ensi viikolla kirjataan asia mustaa valkoisella, jonka jälkeen voi oikeasti huokaista helpotuksesta. Uudessa asunnossa jätkät saa oman näätähuoneen, tuplasti tilaa liikkua valvotusti, sekä iiiison pihan ulkoiluun. Ulkotarhaakin sinne haaveillaan. On ihanaa, että vihdoin jätkät saa kunnon tilat! Eikä tarvitse asfaltilla lenkkeillä, kun pääsevät kunnolla luontoon. Eikä joka lenkillä tarvitse pitää laji esittelyä, vaikka toisaalta onkin ollut ihan mukava rupatella ihmisten kanssa näistä veitikoista.
Tokihan uusi asunto tarkoittaa myös meille perheenä ja pariskuntana isoa asiaa. Asunto olisi nimittäin vihdoin sellainen, jossa mahdumme asumaan pidemmän aikaa. Jospa siitä tulisi se meidän koti, jota ollaan jo useampi vuosi odotettu ♥



Rakastan niin paljon näitä murusia ♥

maanantai 7. marraskuuta 2016

Frettipäivä, Palokan Kodin Terra

 Palokan KodinTerran lemmikinomistajien päivillä oltiin sunnuntaina 30.10

Lauantaina paikalla olivat olleet Nappi, Buda, Alvin, Amy ja Immu.
Sunnuntaina oli meidän pojat Kasperi, Jesper, Joonatan ja Viski


Jesper jaksoi touhottaa monta tuntia.
Hyppi hiekkalaatikon päältä häkin reunoille ja uloskin
Jouduttiin sitten ottamaan se pois välillä, kun ei muuta tehnytkään!
Meidän energiapakkaus ♥


Tiian Viski oli myös paikalla!
Kävi myös meidän puolella vierailemassa,
mutta homma meni nopeasti pelkäks painiks.





Kasperi nukkui pitkälti koko ajan, nuoremmat pojat jaksoivat pari tuntia
Nostelin sitten poikia nukkumaan syliin.
Hyvin antoivat silitellä.

Jesperin kanssa sai olla hieman varovaisempi, mutta sekin oli todella nätisti!


Rakkaat tappelupukarit, vierekkäin pitää silti nukkua ♥


Kasperi torkahti putkeen, eikä herännyt edes syliin nostaessa.
Oli kuin vauva kapalossa. Murunen :)


Kovin montaa kuvaa ei tullut otettua, sillä porukkaa riitti todella paljon.
Montaa hetkeä ei ehtinyt hiljaa seisoskella, kun ihmiset tuli ihmettelemään ja kyselemään.
Paikalla oli paljon muitakin eläimiä; hiiriä, rottia, chinchilloja. Lisäksi Terran tiloissa järjestettiin MatchShow koirille. Muutama koirakin kävi ihmettelemässä lähempää.

Todella mukava ja nopeasti kulunut päivä. Illalla oltiin kaikki ihan poikki!

Seuraavan kerran frettipäivää vietetään 19.11 Jyväskylässä, Seppälän Mustissa ja Mirrissä :)

tiistai 18. lokakuuta 2016

Finnish Ferret Festival 2016

Lauantaina suunnattiin Siilinjärvelle frettinäyttelyyn. Edellinen ilta venähti, kun tekemistä oli paljon. Olisi pitänyt aloittaa valmistelut aikasemmin ja varata päivään enemmän aikaa niihin. Noh, kaikesta selvittiin ja muutaman tunnin yöunilla startattiin aamuyöstä yhden näätäkaverin kera matkaan. Matka sujui yllättävän nopeasti. Oli mukavaa, että matkaa oli pari tuntia vähemmän kuin eteläisemmän Suomen näyttelyihin. Paikalle löysi helposti navigaattorilla ja pihassa oli mukavasti tilaa parkkeerata. Sisätilat oli hieman niukat, mutta sovittelemalla pääs kaikki sisään.

Näyttelyssä oli hienot palkinnot!



Edellisenä iltana sen lisäks et laitettii peruskamat kasaan, nii pestii näädät. Lähinnä siis niskat, et saadaa vanhat ruvet liuotettua ja putsattua. Kassu huuhtastiin semmosen antiseptisen shampoon (duoxo pyo) kera, ku se on nyt auttanu karvan vaihdon kutinaan ja oranssihtavaan "ihottumaan" mitä sillä on nyt ollu pidemmän aikaa. Ei enää pahemmin rapsuttele ihteään ja karvaki on jo parempi :)

Lisäks sit vääntäsin meidän näätäporukan innoittamana uuden kantokassin Playpenille. Kaikki jotka kantaa sitä ikean sinisessä kassissa, tietää sen tuskan ku se ei mahdu sinne kokonaan. Noh eri ideoiden myötä päätin kokeilla ommella kaks kestokassia yhteen. Siitä tuli täydellinen! Sinne mahtuu matto ja oikeastaan kaikki muutki tavarat. Yksi iso kassi, minkä saa tarvittaessa kannettua vaikka kahdestaan, mutta onnistuu ihan hyvin yksinkin. Siihen loppu pakkaamisen ja kuljettamisen tuska!

Oon kyllä ylpee tästä!

Pikkuhiljaa opin ompelun saloihin ja saan tehtyä ite kaikkea sitä, 
mikä kaupassa maksais ihan liikaa! Esim:

2. kerroksinen riippari 


Itse näyttelypäivä oli todella mukava. Tunnelma oli aika rento. Paljon oli uusia ihmisiä, mutta myös vanhoja tuttuja. Oli mukava jutustella iha uusien ihmisten kaa ja nähdä jopa meidän poikien sukulaisia!
Pojatki selvis aika hyvin päivän. Ajattelin, että etenkin Jesper ois kiehunu aitauksessa, kun ei pääse liikkelle niin kun kotona. Mutta sen verran tais olla uutta ja ihmeellistä, että väsytti pikku tehonäädänkin. Ja käytiin me kaikkien kaa ulkonaki ihan pari minuuttia haukkaa happea. Tekee hyvää ku joutuvat muutoin olee sisätiloissa. Hyvä oli myös huomata, että kantokoppa playpenissä on väärä valinta. Sieltäpä pikku hyppyrinäätä loikkas kaverin playpeniä kohti, josta hän onneks otti kopin! Saa nähdä kauanko menee, että keksii loikata playpenistä reunoja pitkin yli.. Tää nyt oli toinen kerta Jesperillä playpenissä, nii pikku hiljaa hahmottuu et mihinkäs kaikkeen pikku kaveri kykeneekään..

Tehopakkaus Jesper, 
jolla virtaa ja pomppua riittää!

Poikien luokat oli iltapäivän puolella, joten aamu meni jutustellessa ja syödessä eväitä. Iltapäivä sit menikin astetta nopeemmin kun jännäili, miten eka kertalaiset Joonatan ja Jesper pärjää tuomarin käsissä.
Joonatan oli oma itsensä löllykkä makkara. Tuomari sai hyvin käsitellä ja pyöritellä. Nutriplussakin maistui ihan kohtuudella.
Jesper oli myös oma itsensä ja sillä ois ollu huomattavasti parempaa tekemistä kuin pönöttää pöydällä puristeltava. Nutriplus ei Jesperiä kiinnosta kotonakaan, joten ei ollut ihme ettei se kelvannut nytkään. Niimpä arvostelu lappuun tuli ihan oikeutetusti "levoton". Sellainen on meidän Jesper! Kasperi veti kahden kokemuksen rikkaampana ja oli oma käsiteltävä itsensä.




Meidän pikku Kelbiino Joonatan :')

Palkintojen jaossa ei ollut ihme, että meidän poikia ei eteen kutsuttu. Meille tää oli lähinnä kokemusta ja uusien ihmisten/nääppien tapaamista. Pojat on siinä kunnossa ettei palkintoja tarvi odotella hetkeen. Kasperin kroppa on yhtä löysää löllykkää, vaikkakaan tällä kertaa ei tullut miinusta rasvamassasta, mutta lihaksen puutteesta kyllä. Joonatan sai molemmista, Jesper lihaksistosta. Eli kaikille pitäis saada lihasmassaa lisää. Myös turkin kunto oli karhea ja poikien niskaruvet sai erittäin oikeutetusti miinuspisteitä.
Oli tosi kurjaa, että pari viikkoa ennen näyttelyä tuli kunnon haavat ja sitä myötä ruvet, joita ei sitten saatu hoidettua ennen näyttelyä. Kurjinta ei ollu se et saa huonot arviot, vaa se et esim. Jesperin niska on niin pahassa kunnossa. On kurjaa et se on varmaan kipeeki, eikä olla saatu sitä nii hyvin etene ku ollaa haluttu. Paikan päällä saatiin kuitenkin monta vinkkiä mitä seuraavaks lähdetään kokeilee ja parin päivän kokemuksella vinkit on toiminu. Katotaa kuinka pitkälle niillä päästään! Poikia on kuitenkin vaikea pitää täysin erillään. Ollaan kovasti haettu toisenlaista asuntoa, nii et saatas jätkille oma huone ja ulkotarhaa yms. Sais pojille tarpeeks virikettä ja tilaa touhuta, nii ei tarvis toisiinsa purkaa. Se ei oo kuitenkaa mitenkää helppoa, mut vielä joskus me se saadaan!

Kasperi ♥


Tuomari oli tosi nopea ja tehokas. Mun mielestä arviot oli rehellisiä ja oikeudenmukaisia. Kaikkien tulosten tultua, oltiin aika innoissaa, kun Jesper oli sitten kuitenkin ollut luokkansa 3. pisteillä 87/100. Eli ei ollenkaa huonosti! Joonatanki pärjäs hyvin, 82/100p. Eli hyvin ylpeä olen pikkupojista! Kasperinkin tulos 80/100 ei oo huonoimmasta päästä. Kasperi on kuitenkin vaan Kasperi. Ja me ei olla ihan niin tulosten perään. On toki kivaa saada arvioo kunnosta. Eniten mulle kuitenkin antaa keskustelut muiden kaa. Ja ei me frettiä hankkiessa koskaa aateltu, et mitä standardimpi, sen parempi. Ehei. Kyllä se luonne on joka ikistä arviota tärkeämpi. Me ei viilailla kynsiä tai kaiveta aivoja myöten korvia pumpulipuikoilla puhtaaks. Jos näädän kynnessä on vähän likaa, niin sitä on. Se on kuitenkin eläin.
Tuttujakin oli paikalla:

Putte ja Possu

Viski

Joonatan valkoisena versiona = Alvin

Päivä päätty aikasemmin ku mitä odotettiin. Oli aivan ihanaa päästä kotiin jo illaks. Iha huikeeta suorastaan. Kun aamuyöllä kuitenkin lähdetään ajaa, on aika puuduttavaa jos näyttely saadaa pakettiin vasta 15 tunnin päästä heräämisestä ja sitten on vielä se kotimatka. Mut tästä insipiroituneena jos omia näyttelyitä aikoo järjestellä, tähtäis lyhyempään aikatauluun :)

Päivä oli siis kaikin puolin kiva ja onnistunut. Parin viikon päästä on PreWinter, johon lähdetään vähän enemmän jännittäen. Jotenkin sitä niin toivois et saatas esim. noi niskat kuntoon, et osattais tehdä oikein. Ois kiva näyttää sit niille ketä tuol näyttelyssä oli, että miten hoito on toiminu! Ja oisha se tottakai kiva voittaakin jotain. Vaikka ylpeä saa nääpistä aina olla ku ne on vaa niin ihania!

Murupullat pyykkikopassa unilla ♥


Muita kuulumisia: Pojat tulee päivä päivältä paremmin toimeen. Kukkoilu ja voimien näyttely on jäänyt vähemmälle. Painia on aina, mutta se on sävyltään erilaista. Vaik niskat kärsiiki, ei se tule riitelystä, vaa siitä et haavat ei oo parantunu ja aukeavat herkästi. Kuulostaa tosi pahalta, ku sanoo haava, mut kyl ne haavoja kuitenkin on. Ei nyt mitää pahoja, vaan pinnallisia haavoja, mut kyl ne rupea kehittää ja on inhottavan näkösiä. Mut anyway parempaan suuntaan. Katsotaan mitä Joonantanin pikku hiljaa esiin tuleva kiima tuo tullessaan!

Sit suurin ylpeyden aihe! Hiekkalaatikon käyttö! Ai että mä olen niin ylpee näistä pojista. Päivä päivältä vähemmän saa siivota ohi pissejä. Laatikolle juostaa säännöllisesti heräämisen jälkeen ja toisinaan maltetaa kesken leikinkin pujahtaa lootaan. Vieraissa paikoissa esimerkiksi äidin luona, hiekkalaatikolla käydään täydellisesti. Ihan mahtavaa, et pahin vaihe alkaa olla ohi. En yhtään epäile, etteikö se jossain vaiheessa notkahtais takas, mut nyt ollaan vaa tyytyväisiä tästä.

Joonatanin tortun väännön malliesimerkki!

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Lauma

Kuvat Jesperin ekalta ulkoilulta!

Viime kirjoituksesta on nyt kolmisen viikkoa. Ne viikot ovat olleet yllättävän pitkiä. Se johtuu siitä, että kovin mukavasti sujunut alku, vaihtui nuorten jätkien rajuksi painiksi pikku hiljaa. Nykyään tuntuu ettei meillä muuta tehdäkkään. Myös muita kivoja lievi ilmiöitä on ilmaantunut, kuten kakkaa ja pissiä siellä täällä.


Koska hereillä olo aika on pitkälti pelkkää painia, on myös nuorten jätkien niskat sen näköisiä. Pientä haavaa ja rupea löytyy molempien niskasta. Enemmän iskua on saanut Joonatan, mutta hyvänä kakkosena tulee Jesper. Kasperi on yllättäen välttynyt iskuilta ja niska vain punoittaa joskus painin jäljiltä. Näimpä meillä on jälleen aloitettu niskan hoito, jota aikasemmin toteuttettiin Kasperille. Vedellä huuhtelu niin että pahin rupi ja muu kuona lähtee irti ja sitten Manuka Lind- hunajavoidetta. Ei näytä kirvelevän ja toimi ainakin Kasperilla hyvin.

Hiekkalaatikot on melkein pelkkiä vitsejä. Pissiä lirahtelee vähän joka huoneeseen, mihin kohtaan vaa. Kasperi kyllä käy tunnollisesti joka kerta laatikolla, mutta nää tän kesän pojat.. Hoh hoijaa. Huippuhetkiämme oli kun köllöteltii vielä itse sängyssä ja Jesper sipsutteli sängyn alta. Nappasin sen syliin kun matolle jäi märkä läntti ja ajattelin että yrittääkö se pissiä siihen. No ei se mitää yrittäny ku oli jo lirauttanu sängyn alle ja mulla olikin kädessäni edellen kusta valuva näätälapsi. Kusta oli sitten sängyn alunen ees taas tepsuteltuna, kuin myös matto ja vieläpä sänky. Ihanaa.


Pitää olla nopea jos haluaa edes jonkinlaisen kuvan..

Täältä tullaan!


Nooh, ei olla ite oltu niin tarkkana vaa on esim. päästetty häkistä nukkumasta ilman et on käyny hiekkalaatikon kautta ja eihän siinä mee ku minuutti nii pissa on väärässä paikassa. Voi myös olla, et meillon Jesperin tarpeisiin nähden liian vähän laatikoita. Luotan kuitenkin siihen, että laatikot alkaa löytymään eikä niitä tarvii alkaa lisäämään. Pitää nyt vaa ite olla tarkempi ja kuskailla ahkerasti laatikolle joka välissä.

Mursunpoikanen :3

Muuten onkin sitten ollut ihan kivaa. Nääppyläiset kuitenkin nukkuu vierekkäin ja päällekkäin. Toisten korvia ja niskaa pestään, tai ainaki yritetään kunnes toisella menee tunteisiin. Jesper on edelleen villi vieteriukko: hyppii ja loikkii innoissaan kutkuttaen aamusta iltaan. Joonatan on saanu kaipaamansa painikaverin. Kasperikin pääsee osaksi rientoja ja juoksuttaa välillä molempia pikkupoikia perässään.



Meidän lauma. Vaikka se toistaiseksi hieman painin täyteinen onkin. Odoteltava Joonatanin kiiman alkuun, että saadaan laittaa sille implantti, niin Joonatan ainakin rauhottuu ku on niin kovin herkkä ärsyyntymään nyt. Jesperillä tulee sitten jälkijunassa, kun on myöhemmin syntyny ja muiden täytyy vaa kestää se, kunnes saadaan sillekin implantti. Kaikki on kuitenkin ihania murusia. Kaikesta pissistä, kakasta ja nenän hampaiden väliin nappailusta huolimatta!

maanantai 5. syyskuuta 2016

Jesper


Aiemmassa postauksessa pohdin blogin nimeä. Voin vihdoin iloisena todeta, että Rosvokoplamme on kasassa. Viimeinen tai noh "viimeinen" (on hyvin riskiä sanoa, että tämä tähän loppuisi, kun se näätäpiireissä on muodostunut melkein yleiseksi vitsiksi. Eli ehkä totean, että toistaiseksi lauman viimeinen) jäsen saapui viikko sitten.

Yhteiskuvien ottaminen on niin kivaa :) :)

Tätä pentua odotimme jo keväällä, mutta luonto päätti toisin ja astutus ei onnistunut. Tässä vaiheessahan meidän toivo hieman hiipui ja jäi pelko, että niinköhän pentuja tulee ollenkaan täks kesäks. Sittenhän saimme mahdollisuuden Joonataniin, siitä olen kertonut erikseen. Kaipuu kolmanteen kuitenkin jäi. Onneksemme kesä puolessa välissä tuli viestiä, että emo on kantava ja pennut syntyivät 27.6. Sitten vain odottelemaan. Elokuussa sitten alkoi varmistua, että siellä toden totta on pentu meille.

c) Lisa Hyöky

27.8 sitten haettiin pentu kotiin. Koska "mutkia matkaan" mahtuu, niin haettiin vielä eri pentu, kuin mitä oltiin aikaisemmin ajateltu ja puhuttu kasvattajan kanssa. Jotenkin musta kuitenkin tuntuu, että se oli vain hyvä juttu. Jesper on aivan ihana. Ja rasittava, koska se on pentu ja se tekee just niinku pennut tekee!
c) Lisa Hyöky

Kuluneen viikon aikana on ollut ihana seurata sen kotiutumista ja kehittymistä. Viikossa on tullot painoaki n. 100g lisää. Vaikka aivan minihän tuo on noiden meidän kahden kilon pötköjen ohella!

On myös aika jännä seurata pennun asettumista, verrattuna Joonatanin tuloon. Joonatan itkeskeli muutamana päivänä ja kulki hyvin tiiviisti Kasperin kanssa. Itki heti, jos se eksyi näköpiiristä. Se myös paini jo hyvin raivokkaasti alusta alkaen Kasperin kanssa.
Sen sijaan Jesper itki ensimmäisenä päivänä hieman, toisena muutaman kerran pillahti hätä itku ja kolmantena ei mitään. Jotenkin tuntuu, että se on kaiken kaikkiaan itkenyt tosi vähän. (Kasperi ei btw. itkenyt ollenkaan).


Jesper myös selkeästi rekisteröi eri käytösmallit. Joonantan painii hampaiden kera ja vauhdilla ympäri pyörien. Kasperin hampaattomuus ja tönivä malli sen sijaan saa myös Jesperin toimimaan niin. Eli Joonatanin kanssa käyttää hampaitaan ja paini on kovempaa, kun Kasperin kanssa se on selkeästi pehmeämpi otteisempaa.
Pissalaatikolla jaksettiin käydä muutaman päivän ajan, sitten on alkanut hutipissejä tulemaa, siihe missä nyt sillä hetkellä sattuu olemaan. Pentuarki ♥


Kaikista eniten yllätyin kuitenkin poikien reaktiosta. Koska Joonatan oli mukana hakureissulla, kiintyi Jesper selkeästi enemmän siihen. Hakeutui kaksi ekaa päivää nukkumaan vain sen viereen. Sittemmin unikaveriksi on kelvannut molemmat. Päätettiin heti, että yritetään niitä vaan heti yhteen. Eka yö sujuikin häkin alaosassa yhdessä nukkuen. Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, ettei pojat muutoin nuku siinä. Olikin ihana nähdä, että ne tulivat pennun vuoksi nukkumaan alas. Useampi yö meni alatasolla nukkuen, kunnes kaikki siirtyivät ylätason pedille yhteen kasaan nukkumaan.

Ekat unet yhdessä ♥

Aluksi myös paini oli varovaisempaa ja rauhallisempaa, mutta loppu viikkoa kohden se pahentui. Oli pakko alkaa puuttumaan ja nyt ollaan jo mietitty et millä saadaan tilannetta tasattua. Suurin ongelma on Jesperin tapa ärsyttää ja härkkiä muita. Kasperi sietää sitä todella pitkälle, mutta Joonatanin kynnys on selvästi matalampi. Sitten kun Joonatan päättää antaa takaisin, alkaa huuto ja märinä ja Jesper pistää kaikkensa vastaan. Muutama hampaan jälki on Joonatanin niskassa, joten pahempaa repiminen ei kuitenkaan ole.
Nyt ollaan sitten otettu jäähyt käyttöön. Ne tuntuu toimivan kohtuullisesti. Leikki säilyy aina jonnin aikaa rauhallisena tai suuntautuu aivan muualle. Joonatanin ja Jesperin painia kun ei niin vaan keskeytetä kiinnittämällä huomiota äänellä tai tavaralla. Se on yksinkertaisesti irroitus toisistaan ja rauhoittumaan. Eilen ja tänään on kuitenkin näkynyt hienoista edistymistä, joten jatkamme toistaiseksi näin.


Jesper itsessään on hyvin itsepäinen. Se on omalla tavallaan tosi kiltti ja herttainen, mutta selkeästi koettelee enemmän kuin muut. Esimerkiksi kun innostuu leikkimään, siirtyvät sormet ja kädet leikkikaluiksi. Ei auta suhinat eikä kiellot, vaikka nekin pikku hiljaa alkavat upota. Ei myöskään usko toisten frettien varoituksia, vaan auttamatta syöksyy kimppuun, jääden hetkessä toiseksi.
Yllätyimme myös suuresti, kun ekan kerran löimme Jesperin häkkiin jäähylle. Se raivostui kunnolla. Märisi ja huuti, repi kaltereita, sähisi. Kiukkuisena pyöri ympäriinsä ja syöksyi jopa yläkerran ovea repimään. Vasta useamman minuutin jälkeen rauhottui. Samaa on myös tehnyt kopassa, jota on käytetty myös jäähypaikkana. Hillitön märinä ja mielenosoitus temppuilu alkaa kun joutuu jäähylle. Kyllä se sinne rauhoittuukin, mutta aikaa siinä menee huomattavasti paljon enemmän kuin muilla on mennyt.


Jesper on myös osottautunut huomattavasti ketterämmäksi kuin toiset. Nyt jo viikon jälkeen se hyppää meidän "makaroonilaatikkoon", joka on siis oikeasti aika korkea muovinen laatikko. Muilla on mennyt monta viikkoa sinne kiipeämiseen! Yllättävän hyvin se myös pystyy laittamaan vastaan isommille pojille painissa ja jokseenkin pysyy jo juosten niiden perässä. Energiaakin on jopa enemmän kuin Joonatanilla, joka tuntui aika touhukkaalta tyypiltä.

Näin ollen meille on kotiutunut astetta omatahtoisempi, 
mutta erittäin ihana ja suloinen näätäpoika,
Jesper