tiistai 27. joulukuuta 2016

Uusi arki

Meidän marraskuun haaveilusta tuli vihdoin totta, kun aivan joulun kynnyksellä kannettiin tavarat sisään uuteen kotiimme. Entisen 50 neliöisen kaksion tilalle tuli yli sadan neliön omakotitalo, puolen hehtaarin rantatontilla. Vuokra ei noussut paljoakaan, ainoastaan sähkölaskut tulee olemaan suurempi meno erä. Talo sijaitsee n. 10 km keskustasta ja 5km lähimmästä kauppakeskuksesta. Ympäristö on ihan äärimmäisen rauhallinen ja maisema kuin maalaiskylästä. Naapureita ei omasta pihasta näy, vain vieressä oleva kesämökki, joka sekin on pienen pusikon takana. Rantaviivaa löytyy n. 70 metriä. Pieni söpö järvi, muutamia mökkejä näkyy rannalla. Tällaiselle ennen niin maalaiselle, 5 vuotta kaupungissa asuneelle ihan unelma. Jokseenkin kaupungissakin asumiseen tottui, mutta kyllähän oma piha ja rauha on sitä jotain!

Edellisestä kämpästä hinku muuttaa pois voimistui, kun kesällä ja syksyllä saimme Joonatanin ja Jesperin. Kaksio tuntuin kutistuvan ja oma rauha tuntui katoavan täysin. Pojathan asusti siis hyvin pitkälti koko kämpässä. Häkissä olivat työ/koulupäivän, sekä yön jonkinlaisen unen saannin takaamiseksi. Kämppä oli kuitenkin kaiken kaikkiaan näätien. Mihin vain pääsivät, sinne myös menivät.

Noh, nyt muuttuu sitten sekin. Eli me saimme ihan oman huoneen, makuuhuoneen. Jossa todennäköisesti ainakin aluksi on vähemmän näätäkansalaisia. (Lipsumme tästä varmasti jossain vaiheessa, joten en edes ala lupaamaan mitään) Eli vaatehuone kodintekstiileineen ja meidän vaatekaapit tuoksunevat hieman vähemmän näädälle jatkossa. Myös unen saannin kannalta on ihanaa, että voimme vain sulkea oven ja nukkua. Edellisessä asunnossa ei voinut ovea pitää kokonaan kiinni, koska ilma ei kiertänyt yhtään. Niimpä kaikki yöt ja aamuyöt sai kuunnella nääppien touhuja. Toisekseen, olen tunnollisesti herännyt joka ikinen aamu kesäkuusta lähtien kuuden jälkeen, eli heti kun pojat on ilmaissu että heräävät ja tarvii päästä liikkeelle. Nyt on helppoa, kun heillä on huone, eikä tarvitse siis stressata liian pitkästä häkissä olo ajasta, vaan saavat aamun ensi loikkansa hyppiä siellä ja kun itse herään, päästän koko taloon aamuralleille.

"Häkittämisestä" ollaan montaa mieltä. Se on jopa sellainen aihe, josta voi saada hyvinkin kiivaan keskustelun aikaan. Itse toki olen näätähuoneen/näädille vapaan talon kannalla, mutta jos sitä ei ole mahdollisuutta tarjota, on tilava ja freteille sopiva häkki ihan hyvä vaihtoehto. Tämä toki edellyttää sitä, että ne pääsee riittävästi käyttämään energiaansa. Meillä se tarkoitti, että joka aamu ennen lähtöä, pojat sai olla hereillä 1,5-2 tuntia. Eli yksinkertaisesti jos minä lähdin kouluun 7.30, heräsi mies 5.30 niin että pojat pääs touhuilemaan ja minä jatkoin hänen lähdettyään töihin, aina omaan lähtööni asti. Lisäksi töistä/koulusta suoraan kotiin, jossa tarjottii jälleen tunnin parin riehumishetki. Sama juttu illalla ennen nukkumaan menoa: 2 tunnin iltarallit. Päivän kulku siis ajottui täysin nääppäläisten mukaan, mutta niinhän sen pitääkin mennä, jos ei ole kuin häkki vaihtoehto. Irti ei poikia olis voinu pitää, kun asunto ei täysin näätä varma ollut. Joten kaikki toiminta valvovan silmän alla.

No sen lisäks että pojilla on oman huoneen lisäks meidän läsnäolessa aivan hurjasti tilaa juosta, on meillä nyt ihan erilainen mahdollisuus ulkoilutukseen. Oma piha, jossa metsää, nurmea, järven rantaa, puroa. On pojilla siinä tutkimista! Lisäksi jonkinlainen ulkotarha olisi tarkoitus rakentaa, jolloin pojat pääsis viettämään ulkona enemmänkin aikaa. Pitää vain kehitellä ideoita kevyemmästä, myöhemmin siirrettävästä versiosta. Emme nimittäin vielä tiedä, tulemmeko asumaan tässä "lopun ikäämme" jolloin ei viitsi kaivaa maahan verkkoa ym. Vaan joku kevyempi, siistimpi, vuokra-asunnon pihaan sopivampi on meidän haaveemme. Tutullamme on häkki toteutettu vanhaan kasvihuoneen runkoon. Eli lasien tilalle verkko. Ei mahdottoman iso, mutta ihan riittävästi touhuttavaa muutamalle näädälle!

Arki on nyt tosissaan erilaista, kun on vihdoin koti mitä laittaa. Nytkin jouluksi viitsi tehdä hieman koristeluita ja järjestelyitä, kun on asunto mikä tuntuu kodilta. Vaikka onhan jokainen asunto omalla tavallaan ollut "koti", mutta nyt tuntuu jotenkin erilaiselta. Pitempi aikaisemmalta. Sellaiselta, mihin voi rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja elämää! Pojatkin ovat nauttineet aivan älyttömästi. Näimpä haaveilusta, jota on kestänyt reilusti yli puoli vuotta, tuli totta.

Kuvia poikien huoneesta laittelen, kun saan loputkin tavarat sinne. Vielä pitää ainakin ikeasta hakea hyllystö. Sopivan kokoiset/kokoinen mattokin pitää löytää. Mutta eiköhän se viimeistään vuoden alussa oo kunnossa :)

Ei olla vielä tänne uuteen asuntoon saatu kunnon nettiä, eikä puhelimesta jaettavalla saa ladattua kuvia, niin tämä postaus nyt siis ihan kuvattomana eteenpäin! Josko ens vuodeks saatais nettikin pelittämään !