tiistai 18. lokakuuta 2016

Finnish Ferret Festival 2016

Lauantaina suunnattiin Siilinjärvelle frettinäyttelyyn. Edellinen ilta venähti, kun tekemistä oli paljon. Olisi pitänyt aloittaa valmistelut aikasemmin ja varata päivään enemmän aikaa niihin. Noh, kaikesta selvittiin ja muutaman tunnin yöunilla startattiin aamuyöstä yhden näätäkaverin kera matkaan. Matka sujui yllättävän nopeasti. Oli mukavaa, että matkaa oli pari tuntia vähemmän kuin eteläisemmän Suomen näyttelyihin. Paikalle löysi helposti navigaattorilla ja pihassa oli mukavasti tilaa parkkeerata. Sisätilat oli hieman niukat, mutta sovittelemalla pääs kaikki sisään.

Näyttelyssä oli hienot palkinnot!



Edellisenä iltana sen lisäks et laitettii peruskamat kasaan, nii pestii näädät. Lähinnä siis niskat, et saadaa vanhat ruvet liuotettua ja putsattua. Kassu huuhtastiin semmosen antiseptisen shampoon (duoxo pyo) kera, ku se on nyt auttanu karvan vaihdon kutinaan ja oranssihtavaan "ihottumaan" mitä sillä on nyt ollu pidemmän aikaa. Ei enää pahemmin rapsuttele ihteään ja karvaki on jo parempi :)

Lisäks sit vääntäsin meidän näätäporukan innoittamana uuden kantokassin Playpenille. Kaikki jotka kantaa sitä ikean sinisessä kassissa, tietää sen tuskan ku se ei mahdu sinne kokonaan. Noh eri ideoiden myötä päätin kokeilla ommella kaks kestokassia yhteen. Siitä tuli täydellinen! Sinne mahtuu matto ja oikeastaan kaikki muutki tavarat. Yksi iso kassi, minkä saa tarvittaessa kannettua vaikka kahdestaan, mutta onnistuu ihan hyvin yksinkin. Siihen loppu pakkaamisen ja kuljettamisen tuska!

Oon kyllä ylpee tästä!

Pikkuhiljaa opin ompelun saloihin ja saan tehtyä ite kaikkea sitä, 
mikä kaupassa maksais ihan liikaa! Esim:

2. kerroksinen riippari 


Itse näyttelypäivä oli todella mukava. Tunnelma oli aika rento. Paljon oli uusia ihmisiä, mutta myös vanhoja tuttuja. Oli mukava jutustella iha uusien ihmisten kaa ja nähdä jopa meidän poikien sukulaisia!
Pojatki selvis aika hyvin päivän. Ajattelin, että etenkin Jesper ois kiehunu aitauksessa, kun ei pääse liikkelle niin kun kotona. Mutta sen verran tais olla uutta ja ihmeellistä, että väsytti pikku tehonäädänkin. Ja käytiin me kaikkien kaa ulkonaki ihan pari minuuttia haukkaa happea. Tekee hyvää ku joutuvat muutoin olee sisätiloissa. Hyvä oli myös huomata, että kantokoppa playpenissä on väärä valinta. Sieltäpä pikku hyppyrinäätä loikkas kaverin playpeniä kohti, josta hän onneks otti kopin! Saa nähdä kauanko menee, että keksii loikata playpenistä reunoja pitkin yli.. Tää nyt oli toinen kerta Jesperillä playpenissä, nii pikku hiljaa hahmottuu et mihinkäs kaikkeen pikku kaveri kykeneekään..

Tehopakkaus Jesper, 
jolla virtaa ja pomppua riittää!

Poikien luokat oli iltapäivän puolella, joten aamu meni jutustellessa ja syödessä eväitä. Iltapäivä sit menikin astetta nopeemmin kun jännäili, miten eka kertalaiset Joonatan ja Jesper pärjää tuomarin käsissä.
Joonatan oli oma itsensä löllykkä makkara. Tuomari sai hyvin käsitellä ja pyöritellä. Nutriplussakin maistui ihan kohtuudella.
Jesper oli myös oma itsensä ja sillä ois ollu huomattavasti parempaa tekemistä kuin pönöttää pöydällä puristeltava. Nutriplus ei Jesperiä kiinnosta kotonakaan, joten ei ollut ihme ettei se kelvannut nytkään. Niimpä arvostelu lappuun tuli ihan oikeutetusti "levoton". Sellainen on meidän Jesper! Kasperi veti kahden kokemuksen rikkaampana ja oli oma käsiteltävä itsensä.




Meidän pikku Kelbiino Joonatan :')

Palkintojen jaossa ei ollut ihme, että meidän poikia ei eteen kutsuttu. Meille tää oli lähinnä kokemusta ja uusien ihmisten/nääppien tapaamista. Pojat on siinä kunnossa ettei palkintoja tarvi odotella hetkeen. Kasperin kroppa on yhtä löysää löllykkää, vaikkakaan tällä kertaa ei tullut miinusta rasvamassasta, mutta lihaksen puutteesta kyllä. Joonatan sai molemmista, Jesper lihaksistosta. Eli kaikille pitäis saada lihasmassaa lisää. Myös turkin kunto oli karhea ja poikien niskaruvet sai erittäin oikeutetusti miinuspisteitä.
Oli tosi kurjaa, että pari viikkoa ennen näyttelyä tuli kunnon haavat ja sitä myötä ruvet, joita ei sitten saatu hoidettua ennen näyttelyä. Kurjinta ei ollu se et saa huonot arviot, vaa se et esim. Jesperin niska on niin pahassa kunnossa. On kurjaa et se on varmaan kipeeki, eikä olla saatu sitä nii hyvin etene ku ollaa haluttu. Paikan päällä saatiin kuitenkin monta vinkkiä mitä seuraavaks lähdetään kokeilee ja parin päivän kokemuksella vinkit on toiminu. Katotaa kuinka pitkälle niillä päästään! Poikia on kuitenkin vaikea pitää täysin erillään. Ollaan kovasti haettu toisenlaista asuntoa, nii et saatas jätkille oma huone ja ulkotarhaa yms. Sais pojille tarpeeks virikettä ja tilaa touhuta, nii ei tarvis toisiinsa purkaa. Se ei oo kuitenkaa mitenkää helppoa, mut vielä joskus me se saadaan!

Kasperi ♥


Tuomari oli tosi nopea ja tehokas. Mun mielestä arviot oli rehellisiä ja oikeudenmukaisia. Kaikkien tulosten tultua, oltiin aika innoissaa, kun Jesper oli sitten kuitenkin ollut luokkansa 3. pisteillä 87/100. Eli ei ollenkaa huonosti! Joonatanki pärjäs hyvin, 82/100p. Eli hyvin ylpeä olen pikkupojista! Kasperinkin tulos 80/100 ei oo huonoimmasta päästä. Kasperi on kuitenkin vaan Kasperi. Ja me ei olla ihan niin tulosten perään. On toki kivaa saada arvioo kunnosta. Eniten mulle kuitenkin antaa keskustelut muiden kaa. Ja ei me frettiä hankkiessa koskaa aateltu, et mitä standardimpi, sen parempi. Ehei. Kyllä se luonne on joka ikistä arviota tärkeämpi. Me ei viilailla kynsiä tai kaiveta aivoja myöten korvia pumpulipuikoilla puhtaaks. Jos näädän kynnessä on vähän likaa, niin sitä on. Se on kuitenkin eläin.
Tuttujakin oli paikalla:

Putte ja Possu

Viski

Joonatan valkoisena versiona = Alvin

Päivä päätty aikasemmin ku mitä odotettiin. Oli aivan ihanaa päästä kotiin jo illaks. Iha huikeeta suorastaan. Kun aamuyöllä kuitenkin lähdetään ajaa, on aika puuduttavaa jos näyttely saadaa pakettiin vasta 15 tunnin päästä heräämisestä ja sitten on vielä se kotimatka. Mut tästä insipiroituneena jos omia näyttelyitä aikoo järjestellä, tähtäis lyhyempään aikatauluun :)

Päivä oli siis kaikin puolin kiva ja onnistunut. Parin viikon päästä on PreWinter, johon lähdetään vähän enemmän jännittäen. Jotenkin sitä niin toivois et saatas esim. noi niskat kuntoon, et osattais tehdä oikein. Ois kiva näyttää sit niille ketä tuol näyttelyssä oli, että miten hoito on toiminu! Ja oisha se tottakai kiva voittaakin jotain. Vaikka ylpeä saa nääpistä aina olla ku ne on vaa niin ihania!

Murupullat pyykkikopassa unilla ♥


Muita kuulumisia: Pojat tulee päivä päivältä paremmin toimeen. Kukkoilu ja voimien näyttely on jäänyt vähemmälle. Painia on aina, mutta se on sävyltään erilaista. Vaik niskat kärsiiki, ei se tule riitelystä, vaa siitä et haavat ei oo parantunu ja aukeavat herkästi. Kuulostaa tosi pahalta, ku sanoo haava, mut kyl ne haavoja kuitenkin on. Ei nyt mitää pahoja, vaan pinnallisia haavoja, mut kyl ne rupea kehittää ja on inhottavan näkösiä. Mut anyway parempaan suuntaan. Katsotaan mitä Joonantanin pikku hiljaa esiin tuleva kiima tuo tullessaan!

Sit suurin ylpeyden aihe! Hiekkalaatikon käyttö! Ai että mä olen niin ylpee näistä pojista. Päivä päivältä vähemmän saa siivota ohi pissejä. Laatikolle juostaa säännöllisesti heräämisen jälkeen ja toisinaan maltetaa kesken leikinkin pujahtaa lootaan. Vieraissa paikoissa esimerkiksi äidin luona, hiekkalaatikolla käydään täydellisesti. Ihan mahtavaa, et pahin vaihe alkaa olla ohi. En yhtään epäile, etteikö se jossain vaiheessa notkahtais takas, mut nyt ollaan vaa tyytyväisiä tästä.

Joonatanin tortun väännön malliesimerkki!