perjantai 20. huhtikuuta 2018

Väliaikainen koti

Jouduimme muuttamaan helmikuun ensimmäisinä päivinä evakkoon. Talostamme löytyi rakenneavauksien yhteydessä mikrobivaurio. Se selittää hyvin yksioikoisesti kaikki oirehtimiset, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että pääsimme sieltä pois. Asuntoa ei kuitenkaan päivässä tai kahdessa järjestetä, joten muutimme evakkoon alustavasti äitini (rivitalo kolmio) asuntoon toiselle paikkakunnalle. Matkaa töihin/kouluun/ym. kertyy päivässä 150km, joka on myös arjessa näkynyt, mutta toistaiseksi ollaan pärjätty näin.

Karvan vaihdot on onneksi vihdoin suoritettu

Koska asunnossa oli mikrobivaurio, tarkoittaa se sitä, että mukaamme otimme vain muutaman kassillisen tavaraa, jolla pärjäämme toistaiseksi. Kaikki täytyy joko pesettää pesulan kautta tai yrittää itse puhdistaa ja tuulettaa. Kaikki huonekalumme ovat ulkovarastossa isäni tiluksilla ja kodin pientavarat anoppilan parvekkeella. Tämä tarkoittaa myös poikien osalta sitä, että kaikki mikä ei ole puhdistettavissa on hävitettävä. Onneksemme pesulan tehopesu on auttanut pyykkeihin ja tekstiileihin, eikä niistä ole tullut oireita ja ne tuoksuvat puhtailta. Niimpä poikien viltit, pyyhkeet ym. on saatu pestyä. (Voin tässä vaiheessa vain kirota, kuinka monta jätesäkillistä ihmisellä voikaa olla erilaisia tekstiilejä..)

Poikien huone 
Onnea on myös äidin asunto, jossa jo aiemmin olimme poikien kanssa yöpyneet ja sen myötä se oli niille tuttu ja sieltä löytyi tarvikkeet valmiina ruokakupeista lähtien. Aiemmin käytössä oli vain playpen olohuoneessa, jonka sisällä 1 kerros ferretnation häkkiä. Nyt siirsimme pojat yhteen makuuhuoneista, jotta ne saavat riittävästi tilaa myös silloin kun emme ole kotona. Aiemmin olemme joutuneet pitämään poikia häkissä (kerrostalo kaksio), mutta se ei enää ole vaihtoehto. Fretit turhautuvat häkissä kohtuullisesti, vaikka pääasiassa siellä ollessaan nukkuisivatkin. Paljon vaikuttaa myös se, että pojat ovat nyt tottuneet olemaan kokonaisessa huoneessa, joten häkkiin ahtaminen päiväksi tuntuisi ihan kamalalta. Niimpä yksihuoneista on pojille. Toinen makuuhuone meille ja loppu asunto on yhteisessä käytössä poikien kanssa kun ollaan kotona.

Koiraportti poikien huoneeseen
Suurempia virityksiä emme onneksi joutuneet tekemään asuntoon, sillä jo aiemmin olimme siitä tehneet frettiturvallisen käydessämme yökylässä. Kiinteitä portteja emme ole asentaneet, mutta siirrettävä "koiraportti" poikien huoneen ovelle ja pleksin palanen kylpyhuoneen ovelle on jouduttu virittelemään arkea helpottamaan.


Asunto on rivitalo ja siitä löytyy niin etukuisti, kuin takapiha. Aiemman talon pihaan rakensimme ulkotarhan, joten oli vähintäänkin helpotus, kun pojat pystyy täälläkin päästämään huoletta etukuistille. Rakensimme jonkin aikaa sitten äidin toiveesta kuistille portin, jotta irrallaan kulkevat kissan eivät kävisi kusiskelemassa kuistille. Tämä portti onkin ollut pelastus, sillä sen myötä pojat voi rauhassa päästää kuistille riehumaan.


Takapihalle tein "lumilinnan", jotta pojat pääsisivät ihan kunnolla lumeen touhuamaan. (Kuistille oli kertynyt koko talven lumet, joten toista tuntia lapion varressa ja sain kujan tehtyä) Lumilinna ei tietenkää ikuisesti kestä ja niimpä lumien sulettua on takakuisti jälleen pois käytöstä. Haaveena olisi siihen joku aitaviritelmä, mutta katsotaan..

Valtakunnassa kaikki hyvin

Tyytyväinen saa olla, että pojat ovat viihtyneet todella hyvin. Ne ensimmäiset kaksi kuukautta riehuivat aivan hulluna (kevät aurinko tekee talviunisille näädille ihmeitä!) Kuisteilla touhuilu tuo mukavaa lisäaktiviteettia ja auttaa, kun ei sisällä enää leikit innosta. Joonatan on innostunut kiipeilemään sohvilla (ja meidän sydäntä kylmää joka kerta, mikään ketteryyden huippu kun Joonatan ei ole..), Jesper on vetänyt aivan hillittömiä kotkotusralleja lumilinnassa ja Kasperi on nauttinut yltäkyllin tunneleiden kaivelemisesta. Nyt kun lumi on sulanut, on myös sisällä vietetty enemmän aikaa ja pojat ovat selkeästi tylsistyneempiä.

Söpöilemäänkin on ehditty ♥

Huonoja puolia ovat sitten pitkiksi venyneet päivät. Mies herää aamuisin töihin lähteäkseen 5 aikoihin ja palaa pääsääntöisesti 12h kuluttua. Itse olen pyrkinyt siihen, että vietän pari päivää pois, jotta loput viikosta voin olla kotona ja pojat pääsevät touhuamaan kunnolla. Yövyn siskoni luona yön tai kaksi, jolloin pojat jää miehen hoidettavaksi. Kotona ollessani ne ovatkin sitten lähes koko ajan irti ja leikitän niitä aamuin illoin parituntia. Etenkin tämän vuoksi on ehdotonta, että pojilla on käyttössään huone, kun olemme poissa. Jos aiemmin 8 tuntia häkissä tuntui pahalta, nii kyllä 12 tuntia huoneessa on vastaavasti jo aika maximi. Koska haluan, että pojat saavat tarpeeksi aktiviteettia ja voivat hyvin, niin ehtona on, että ne pääsevät touhuamaan ennen lähtöä ja heti kotiin tultua. Niimpä 15 tuntisiksi venyneinä päivinä, kun tulee itsekin jo ihan väsyneenä kotiin, tulee varata ennen nukkumaan menoa toista tuntia vielä poikien riehumiselle. Ei ole helppoa, mutta siitä en ala tinkimään.
Mihinkäs täältä pääsisi..
Olemme etsineet uutta asuntoa. Koska häkittämiseen en enää lähde, on etsinnässä kolmio. Niiden vuokrahinnat vain kiipeävät aika pilviin ja osaan ei saa ottaa lemmikkejä. On myös mietittävä, olemme valmiita palaamaan kerrostaloon, jossa ulkoilumahdollisuudet ovat lenkittämisen (paljon tylsempää poikien mielestä, kuin irti riehuminen) ja parvekkeen varassa. Etenkin kun parvekkeen tulisi olla lasitettu. Eikä lenkittäminenkää joka alueella ole itsestään selvyys.

Joten kevät jatkuu isojen pohdintojen ja valintojen parissa. Ja vaikka kyseessä olisi vain parin vuoden ratkaisu (tarkoitus saada se ihan ikioma koti jossain vaiheessa♥), niin se on esimerkiksi Kasperi 3v:n elämässä jo aika merkittävä aika. Sitä kun ei koskaan tiedä kuinka paljon yhteistä aikaa on jäljellä.

Toivotaan, että kevät aurinko jaksaa pitää mielen korkealla :)