lauantai 23. tammikuuta 2016

Frettipäivä: Palokan Musti ja Mirri

Kasperi kertoo Napille kuulumisia "Et arvaa mitä kävi yks päivä..!"


Aina ei ehdi kääntää kameraa oikeinpäin
 ku nääppä jo pyörähtää!




Kasperi ja Amy
Iso uros ja pienen pieni naaras!


Esitteillä oli myös kääpiösiilejä!


Suloisia tuhisijoita 


Mikä sä oot? No mut mikä sää oot?!
 Siili ja Nappi


Harry


Harry herätteli Kasperia


Niskahieronta..


Rohkea Amy krokotiilin suussa!

Kasperi sai nukkumakaverin


Sitten pötköteltiin jo ihan vierekkäin


Uni maittoikin hyvin pitkän päivän jälkeen!


Näiden kuvien myötä en toivo mitään niin paljon,
kuin et saataisiin keväällä Kasperille kaveri ♥

tiistai 19. tammikuuta 2016

Fantastic Ferret 2016

Päivä alkoi aaaaikasin aamulla. N. klo 04.15 herättiin
Tarvikkeet oli pakattu edellisenä iltana ja aamulla vaan kannettiin autoon
Ihan kaikkea ei muistettu ottaa, mm. järjestelmäkamera jäi,
mutta se ei nyt ollut olennainen osa päivän kulun kannalta.


 Vastaanotto oli mukava ja oli kiva kun oli kantajia 
nii että saatiin tavarat nopeasti sisälle pakkasesta
ja meille katsottiin valmiiksi häkin paikkakin. 
Häkki saatiin pystyyn nopeasti. 


Sitten alkoi odottelu. Meidän luokka oli 19, joten välillä tuntui
että odottamista on ikäisyyksiin asti..


Kassu viihtyi yllättävän hyvin aitauksessa. 
Ajattelin, että se repisi häkkiä enemmän.
Se ei ole koskaan ollut playpenissä noin pitkää aikaa yhteen putkeen.
Kassu otti kuitenkin päivän nukkumisen ja pienen touhottamisen kannalta.


Kasperi ei tykkää mistään pedeistä, joten jätettiin kantokoppa playpeniin
Siellä se sitten nukkuikin suurimman osan ajasta.
Aluksi toki nuukahteli vain sylissä, kun taisi toista hieman jännittää,
mutta lopulta kiipesi koppaan ja malttoin siellä pötkötellä itsekseen.


Näyttelypaikka oli laitettu tosi hienoks. Käytii aiemmin syksyllä FFF:ssä 
ja siihen verratuna vaivaa oli nähty todella paljon. Myös palkinnot olivat hyviä 
ja hupikilpailut toivat mukavaa tekemistä odotteluun. Tokihan ei niihin osallistuttu, 
mutta oli silti mukavaa kun oli ns. välietappeja seurattavana päivän aikana.


Syömässä käytiin puolen päivän aikaan. 
Tuttavat jäi kahtomaan Kasperia sen verran 
että jos kovin yrittää muka playpenistä loikkia 
nii ottavat kopin. (sehän siis nukkui vaan)


Sitten se aika jotenkin kummasti kului ja alkoi oma luokka lähestyä.
Jännitti jonkun verran ja meidän vuoron tullessa meninkin ihan seuraamaan
tuomarointia ja kurkistelemaan miten Kasperi siellä käyttäytyy.


Me ei Kasperia käsitellä oikein koskaan pöydällä, 
vaan tuttavallisesti sylissä, yleensä jopa selällään, 
joten oli Kasperillekin ihan uusi tilanne.


Tosi rauhallisesti se tuomaroinnin otti.
Antoi pyöritellä ja katsoa. 
Valitettavasti se oli löysä ku keitetty spagetti
ja naureskelin kun tuomari joutui 
kauhomaan sitä pöydältä tuon tuosta.


Sitten se olikin jo ohi. Sitten vain odoteltiin ja odoteltiin.
Voin kertoa että recall:ien ja tulosten odottelu oli kaikista tylsintä.
Jotenkin, kun mitään ei tapahtunut, eikä ollut mitään muuta odotettavaa 
niin tuntui että se kesti tosi kauan.

Kassuki ois jo varmaan ollu valmis lähtee kotiin jo aikasemmin
"Äiti, tuu mun kaa tänne, jooko?"


Tulokset tuli ja sekunnin sadasosan harmitti kun ei voitettu mitään. Ja oikeasti sekunnin sadasosan, koska meidän Kassulla ei tällä hetkellä pokaaleja kanneta kotiin.

Eniten odotettu olikin siis tuomarin arviointilomake. Joka vastasi pääosin kaikkia ennakko odotuksiamme. Saimme yhteensä 86,5 pistettä, joka sinänsä on hyvin. Joissakin luokissa sillä pistemäärällä oli päässyt palkintosijoille. Meidän luokassa vaan oli tosi kovat kilpailijatkin, ettei ees pientä mahdollisuutta ollut. 

tänään testailin kameraa uusilla asetuksilla 
kun kävin Nikonin kurssilla. 
Johan alkaa tarkennusta löytymään!

Miinus pisteet saimme: 
-1,5 lyhyt nenä
-2,5 pitäisi olla kompaktimpi koko keholtaan
-1,5 lihakset (ei siis ole tarpeeksi)
-1,5 hieman liikaa rasvaa (a bit fat)
-1 korvat isot ja sulkeutuneet ('big and closed')
-1,5 hieman kuiva karva
-1 hieman valkoista leuan alla
-0,5 valkoinen täplä jalka pohjassa
-2,5 liian iso, liian paljon ylimääräistä ihoa 
(too massive, too much extra skin)

Näistä kuitenkin "korjattavissa" olevia: 1,5p lihaksissa, 1,5p rasvassa, 1,5 karvassa ja 2,5 iso koko ja löysä nahka. Elikkäs tästä ku Kasperi vähän alkaa keräämään lihasta ja alkaa tuo pentumainen lössykkämäisyys katoamaan, nii pisteitä vois tulla jopa 7 enemmän. Sitten toki nuo merkit ja muodot (korvat tms.) ovat enemmän tuomari kohtaisia. Toki standardit on, mutta se kuinka kukakin sen milläkin kerralla arvioi on sitten oma juttunsa. Yllätyksenä tuli tuo valkoinen läntti jalkapohjassa, kun ollaan se kyllä huomattu, mutta ei edes muistettu koko asiaa! Mulla ei myöskään sen kummemmin ole käsitystä korvien koosta tai nenän pituudesta. Sopivat ne on meille ja jos niillä ei palkintoja kahmita nii so what!

Isot karhun käpälät

Hampaissa ei moittimista, 
vaikka toisesta kulmahampaasta
 irronnut ihan pieni pala päästä 
Kynnet ja korvatkin oltiin osattu 
laittaa oikein kun niistä ei ollut mainittavaa

Elikkäs ekaks näyttelykokemukseks omalla tavallaa positiivinen. Iso miinus oli pitkä päivä. Oltiin joskus puol kymmenen aikaan kotona, joten ihan ei kellon ympäri matkattu, mutta ihan tarpeeksi. Monet myös kyselivät parin kuukauden päässä oleviin näyttelyihin, mutta en koe tarpeelliseksi, kun eipä tuo Kassu tuosta hetkessä muutu ja niin suuri näyttelykärpänen ei vielä purrut, että vasiten lähtisin  kymmeneks tunniks istuu, ku tiedän "ettei palkintoja tuu" ja arvio nyky tilanteesta on jo. Sen sijaan ajateltiin että kesällä voisi käydä seuraavan kerran. Olisi Kasperikin sitten jo kesäturkissa ja muodossa ja katotaa sitten miltä se vaikuttaa muiden silmiin.

Kivaahan oli toki tavata muita näätäkansalaisia, sekä frettejä, että ihmisiä. Muutamat tavattiin jo syksyllä FFF:ssä, mutta nyt oli jotenkin ehkä helpompi tervehtiä (kun ainakin kuvitteli muistavansa nimen..) Näädät sen sijaan muistuu paremmin mieleen, niitten avulla sitten kaivellaa omistajienkin nimet muistista. 
Mukava oli myös nähdä erilaisia frettejä. Isoja, pieniä, eri värisiä, muotoisia. Suurimman vaikutuksen teki eräs Bullbergilainen (samalta kasvattajalta kuin Kasperi) albiino uros. Se oli niin iso ja jotenkin niin miehekäs että het silmät kirkastu ku sen näki. Todella nätti. Se myös voitti olikohan luokkansa tms, joten kyllä oli ihailulla ihan aihettakin. Samoin eräät pienemmät tummat soopelit, jotka olivat niin samannäköisiä kuin olla ja voi! Leikkivät villistä ja vaikuttivat jotenkin niin pirteiltä ja iloisilta. 

"Haluisko joku mut syliin?"

Kasperi sai osakseen jonkun verran huomiota, enemmänkin aikaisemmin "tutuilta" (fbssä keskustelu/blogin seuraaminen=tuttu). Olikin mukava antaa sitä pyöriteltäväksi. Ja sellainen pehmeä löllykkähän se on, joten eihän siitä voitu ku tykätä. On myös mukavaa, kun voi "huoletta" antaa käsiteltäväksi, kun puremis todennäköisyys on niin pieni. 

Hiiioop!

Ai oho... En mä täs mitää 
sohvatyynyjä ollu menossa kaivelee..


Nyt sit arki on pyöriny mukavasti.
Toki heti lauantaina mennään frettipäivää pitämään 
Palokan Mustiin ja Mirriin, mutta muutaman tunnin esittely ei paljoa arjessa tunnu

Niin ja Kasperi on nyt sittenki päättäny tyhjentää meidän ison kukan ruukusta mullat. Oon jo muutaman kerran kiskonu sen sieltä kaivuutyömaalta ja se on pistäny kunnon machoilut pystyy, pörhistelly karvoja ja hyökkiny muka kohti. Sen jälkee riehunu kunnolla säntäilemällä pitkiinsä ja hakemalla mua leikkiin mukaan. Hohhoijaa. Täytynee kehitellä jotain näätä pitävää estettä tässä lähi päivinä..

maanantai 4. tammikuuta 2016

Valmistautumista näyttelyyn

Fantastic Ferrettiin ilmottiin syksyllä, vaikka Kasperi ei ollutkaan vielä kotona. Nyt sitten pitäisi pikku hiljaa alkaa valmistautumaan näyttelyyn ja sitten vaan toivoa sormet ristissä että erittäin erittäin kaunis talvikarvan vaihto, joka vei karvat masusta ja etukäpälistä ja hyvin pyöreähkö ulkomuoto soisi muitakin kommentteja, kuin korjaus osioon mainintoja!

Vanha huippuotos:
otin kuvaa Kassun hieman 
karvattomista etukäpälistä,
ilme kertoo kaiken

Tokikaan, emme näyttelyyn ole menossa kauneuskilpailu hengessä, vaan lähinnä se että lähdetään ihka oikeasti tuon jo pienimuotoisesti netistä tutuksi tulleen näädän kanssa ihmisten ilmoille. Se, että rakkaat lukijat, jos satutte paikalla olemaan, saatatte saada tuon suloisen karhun pennun syliin. Saatte ihmetellä ja pyöritellä sen valtavia tassuja ja ihan saa ääneen ihmetellä, että ompa se iso. Ku sehän on. Näin tässä nyt ekana talvena kävi. Vaikka omaan silmään tuntuu et on ulkomuoto jo vähän sutjaantunu, mut eipä se tuossa määrässä paljoa auta! Ehkäpä ensi talvena otamme iisimmin. Paino huitelee 2700g molemmin puolin.

Pituutta Kasperilla on häntä 
mukaan lukien n. 60cm


(Pakko mainita tähän väliin, että meinaa pieni hymy aina irrota, kun Kasperi nukkuu työpöydän alla ja kutkun yllättäessä lähes aina kolistelee pitkin pöydän reunoja äkki herätyksestään, jonka jälkeen syöksyy kutinapallona lattialle... Ei vaan pysty pitää pokkaa ku tän jälkeen jätkän ilme on kuta kuinkin "mitä siinä toljotat, tuli vaa pikku kutku!!" Ku se ite näyttää iha puusta tippuneelta hölmöine ilmeineen)


Toisekseen toivon että jätkän macho-hiirenviettelys vietti hieman laimenee, koska jos Kasperi päättää jyystää hiirityttöystäväänsä koko päivän näyttelyhäkissä, voi hymy hyytyä pari tunnin jälkeen. Sillä on nyt siis tosissaan kiima puskemassa päällä ja siis, no, mistä sen nyt sit tietää ku se varsinaisesti "on". Kyllä tuo siltä vaikuttaa. Kuskaa siis Ikean valkoista rottaa ympäriinsä ja rynkyttää menemään. joskus tunnin, joskus melkein kaks. On myös tullut hieman rohkeammaksi ja pelkät "ei" kiellot ei oikein tunnu menevän korvista sisään... Toistaseks ollaan edelleen pärjätty näin. Ei kuseksi ympäriinsä ja normaalitki jätteet menee laatikkoon.

Kasperi ja Neitihiiri

Implanttia mietittiin heti alussa, että sehän se on hommattava. Loppu vuodesta mietittiin, että miksi. Että jos me nyt tuon kanssa pärjätään, kiima ku nyt on luonnollinen asia ja jos se siitä edestä pissii ja rettelöi, nii eikö se oo vähän voi voi? Että eihän se ikuisesti kestä ja mattoja voi aina pestä.. Sama hommana se on sit aina pennunki kanssa edessä. Jonkin aikaa tulee kakat ja pissit väärään paikkaan, kenties loppu elämän. Muutama ahkerampi viikko tuskin muuttaa mitään. Toki jos se nyt meitä käy pahemmin uhmaamaan ja alkaa hampaat uppoaa tiukasta käsiin ja jalkoihin, nii pitäähän sitä sitten harkita. Mutta kun en vaa jaksa uskoa.

Eteisen hiekkalaatikko,
osuma tarkkuus edelleen
n. 80-90%


Karvaton massu ja toinen kassi jo hieman esillä

No sittenpä tuli tämä Kasperin kassit. Toinen kives on siis laskeutunut jo viikkoja sitten. Yks kaks pullahti. Toinen uupuu edelleen. Se on kyllä jo selkeästi laskeutunu vatsasta niille sijoille kuin pitäisi, mutta ei ole tullut ulos. Näin ollen odotamme niin pitkään kuin mahd. lantitusta, jotta kives tulisi. Siis jos nyt lantitamme ollenkaan. Sitten vain pitää pohtia, että onko lantitus vai lantittamattomuus parempi kivessyövän riskiä tarkastellessa. Se riski kun nousee, jos kives jää sisään. Ei toki pennulla ole niin paha kuin sitten vuosien saatossa, mutta kuitenkin.

Pyykkikorissa riehuminen on extra kivaa!

Noh, jospa selviämme näyttelystä kiiman, mahdollisesti poissa olollaan loistavan kassin, sekä eri näköisten karvanvaihto versioiden kanssa, nii sitten pitäisi osata ottaa oikeanlaista tavaraa mukaan. Hyvänä harjoituksena toimi frettipäivä, johon piti jo sitten usemman tunnin vuoksi raahata mukaan jos jonkinmoista.

Alustava tämän hetken lista:
kantokoppa
Playpen + matto
vilttejä, petejä, leluja
ruokakuppi, vesipullo, ruokaa
hiekkalaatikko, talouspaperia, putsaus välineitä, roskapussi jätöksille
käsidesi, ehkä korvien putsaus välineistöä
valjaat ja talutin varmuuden vuoksi

Kynnet pitää muistata leikata etukäteen, jotta eivät näytä juuri leikatuilta, mutta eivät myöskään kasva liikaa. Korvien putsauksen hoitaisin myös mielelläni jo kotona perusteellisesti. Näyttelyssä sitten voi kuopsauttaa jos jotaki sinne on ehtiny muka ilmestyä. Sitten voisi harkita sitä shampoo pesua. Itse pohdin josko pelkkä huuhtelu jälleen riittäisi, mutta ehkäpä jätkän turkkikin näyttäisi puhtaammalta, kun on kerran elämässä ees pesty.

Kassu varmasti avittaa pakkaamisessa, utelias ku on..

Emme ole valmistautuneet näyttelyssä oleviin kilpailuihin sen kummemmin. Meiltä ei vielä löydy armotonta kasaa petejä tai hienompia varusteita. Kaikki on IKEA, halvin mahdollinen, jos nyt tuo otettais- tyyppisiä hankintoja.


Kasperin kahdella jalalla seisomisen taidot ei ole kummemmat. Kyllähän se hetken kurkottaa herkkuun (joka vihdoin ja viimein löydettiin! Kiitos, Brit Care:n Let's Bite! kanansiivut!), mutta ei siinä itsekseen kauaa pysy. Tai varmaan pysyisi jos huvittaisi!

Nääpän taidonnäyte: 
pyydystä lentävä hiiri
Käpälät on ku karhulla..

Emme myöskään ole laitelleet mitään kuvia kuvaus kilpailuun. En ole vielä oikein päässyt niin hyvään yhteisymmärrykseen kameran kanssa kuin toivoin. Ja kohteen kuvaus on kaikille nääppäihmisille tuttu: kun ei pysy paikallaan, nii ei pysy. Mutta ehkä me jossain vaiheessa reipastutaan senkin asian kanssa!

Nyt vaan sitten muutama viikko jännittämään karvan kasvua ja kasailemaan pikku hiljaa tavaroita!