tiistai 28. heinäkuuta 2015

Ketkä, mitä, miksi ?

Seuraavaksi aion hieman kertoi mitä tarkoittaa "me" ja miksi päädyimme juuri tähän lemmikkiin.

Me:
Käsittää 2 henkilöä. Mieheni, joka on 24 vuotias talonrakentaja, sekä minut, 22 vuotiaan naisen, jonka ammattina on lähihoitaja. Minä olen kotoisin maalta, niin maalta, että isällä on maatila ja lähimpään kauppaan on ollut kymmeniä kilometrejä. Mieheni on samasta maalaiskaupungista, mutta hieman lähempää keskustaa (n. 5km). Maalla yleensä matka keskustaan kertoo paljon siitä, miten siellä eletään.


Mieheni...
on nuorempana harrastanut jääkiekkoa ja konsolipelien pelaamista, sittemmin vuorossa olivat musiikki (omistaa rumpusetin ja niitä välillä soittelee) sekä erilaiset musiikkitapahtumat. Nykyään aika kuluu pelailun lisäksi eri bändien keikoilla käyden. Toisinaan hän innostuu mukaani lenkille ja toisinaan saan innostettua (pakotettua..) hänet mukaan moneen muuhunkin askareeseen. Työkseen hän tekee rakennushommia, sekä toisinaan metsänhoitoa, kuten raivaamista ja istuttamista. Hänellä on 1 sisko, jolla on 2 koiraa, jotka varmasti tulevat blogin myötä tutuiksi. Hänen vanhempansa tykkäävät, kun käymme kylässä, joten vierailemme anoppilassa harvakseltaan.


Minä...
olen nuorena opiskelemaan muuttanut maalaistyttö, joka sittemmin on kaupunkilaistunut uhkaavasti. Kouluni kävin pienessä kyläkoulussa (n. 30 hlöä 1-6lk:lla), kun mieheni kävi vastaavasti keskustan isompaa koulua. Suuri muutos tuli, kun muutin isompaan kaupunkiin ammattia opiskelemaan. Mieheni tuli perässä, aluksi vain luonani vieraillen (lähes asuen..) ja puolen vuoden päästä muutimme yhteiseen asuntoon. Kotikaupunkiin jäivät minulta sisko, veli, äiti ja isä. Heitäkin näemme säännöllisesti.

Lisäksi...
 olen aina pärjännyt paremmin poikien kanssa ja minusta muotoutuikin aikamoinen poikatyttö. Vasta viime vuosina olen päässyt mukaan naisten kotkotuksiin, kuten kynsien ja ripsien laittoon. Toki vain hetkeksi, sillä kokeilun halu loppuu, kun käytännöllisyys näiden lisäkkeiden kanssa on sula mahdottomuus. Nuorempana harrastin vähän kaikkea: pesäpalloa, ratsastusta, kuvaamataitoa, lukemista, lenkkeilyä. Lisäksi mukaan kuului kaikki kylän lapsien kanssa touhuilut, kuten jääkiekko, jalkapallo, yhteisleikit ja pelit. Olen ollut myös paljon mukana maatalon töissä. Harrastuksista minulle ovat jääneet lähinnä liikunta eri muodoissa, sekä lukeminen.

Nykytilanne: 
Asumme vuokra-asunnossa, kaksiossa kerrostalossa. Mieheni käy töissä raksalla. Minä opiskelen aikuisopistolla koulunkäynnin ohjaajaksi, käyden samalla töissä. Syksyllä minulla alkaa myös AMK, jossa koulutusohjelmana kuntoutuksen ohjaaja. Kun käyn töissä, olen yleensä lastensuojelun parissa. Lisäksi vanhustenhoito/kotihoito, mielenterveys- ja päihdetyö, sekä eritavalla vammautuneiden kanssa työskentely on tuttua. Lastensuojelu kuitenkin se itselle tärkein ja mieluisin.

Yhdessä on koettu mm. vanhojen tanssit, 
mun lakkiaiset sekä thaimaan reissu

Yhteistä meillä on...
mm. samankaltainen huumorin taju, osittain kohtaava musiikkimaku ja rakkaus eläimiin. Tälläisena reippaana rääväsuuna istun hyvin mieheni kaveriporukkaan, omani koostuen samanlaisista vipeltäjistä kuin itse. Mieskään ei jää sanattomaksi, vaan hassuttelee ja vitsailee jatkuvasti. Yhteiselomme on välillä hyvin tasaisen tappan tylsää ja välillä asunnostamme puuttuu vain kuiskaajan koppi, elämämme ollessa yhtä komedia/draama näytelmää. Olemme kuitenkin viihtyneet yhdessä kohta 4 vuotta, joten päätimme, että olisi aika hankkia perheen lisäystä lemmikin muodossa.

Muusikki makumme kohtaavat osittain,
joten keikoille käymme paljon yhdessä.
Kuva Apulanan Espoon Barona- areenalta.


Lemmikki vaihtoehdot
Olemme pohtineet lemmikin hankitaa jo muutaman vuoden, aina viime aikoihin lisääntyvissä määrin. Pois suljimme vaihtoehtoja, jotka eivät kohdanneet tavoitteidemme kanssa. Lemmikistä haluamme eniten seuraa. Tekemistä, touhuamista, leikkimistä, ulkoilutusta. Lemmikin pitää kuitenkin sopia miehen siskon koirien kanssa yhteen. Sen pitää pystyä matkustelemaan viikonloppuisin, pystyä olemaan toisinaan yksin ja se tulisi olla helppo pitää kerrostaloasunnossa.

Miehen edesmennyt koira Tipsu

 Meidän lapsuuden kodin kissa Vikke

Minä en ole halunnut koiraa, eikä mieskään sen suuremmin. Olen kuitenkin aina halunnut kissan, mutta miehen allergia on ollut jarruna, sekä uskomus, että sen yhteen sopivuus koirien kanssa olisi pieni. Lisäksi ainainen sisäkissa/ulkokissa ongelma ilmenisi anoppilaan mennessä, jolloin kissa olisi mahdollisuuksien mukaan ulkona, mutta kerrostaloasuntoon takaisin tultua pitäisi tyytyä takaisin sisälle. Näin ollen myös kissa suljettiin pois. Kävimme myös paljon häkki/terraario eläin vaihtoehtoja, sulkien ne kuitenkin pian pois. Haluamme aktiivisen eläimen. Ei mitään häkissä törröttävää, muutaman vuoden pyörässä ympyrää juoksevaa hamsteria. (sorry hamsteri fanit!).

Kokemus jyrsijöistä: 
10 vuotta vanhaksi elänyt Luppe- kani

Olen jo vuosia etsinyt tietoa mm. chinchilloista ja freteistä. Chinchillat karsiutuivat yöelämänsä takia, joten jäljelle jäi fretti. Vuosittain selailin tietoa ja pohdin frettiä lemmikkinä. Pelottelut pahalta haisevasta, paikkoja rikkovasta ja sotkevasta eläimestä kuitenkin tainnuttivat innon. Nyt kun otimme uudestaan vaihtoehdot esille ja otimme asioista selvää, totesimme, että juurikin tämä

"Mustela putorius furo; Näätien heimoon kuuluva pahalta haiseva varas" 

olisi se meidän lemmikki. Homma lähti lapasesta kun kävimme eläinkaupan fretti esittelyssä katsomassa näitä veijareita. Aloimme tosissamme selvitellä, kuinka fretin hankinta Suomessa onnistuu. Kävimme läpi Suomen frettiliiton kasvattajat ja sivustot, perehtyen tarkkaan kyseiseen eläimeen. Myös eläinkaupassa esiteltävien frettien omistajat kertoivat paljon käytännön asioista. Ja mehän innoistuimme.

kuva lainattu www.faunatar.fi/fretti
sivulla pieni yhteen veto fretistä


Kaikesta saamastamme tiedosta huolimatta ja juuri sen vuoksi,
olemme vastaanottamassa 14.8 frettipennun. Poika on kotoisin virolaiselta kasvattajalta, joka on virolaisen frettiliiton hyväksymä, sekä monille suomalaisille tuttu. Kyselimme etukäteen paljon tietoa kyseisestä kasvattajasta, koska pidämme erittäin tärkeänä, että pennun lähtö kohdat ovat kunnolliset. Kasvattaja on kuitenkin selvittejymme perusteella luotettava, joten sovimme pennun ostamisesta. Kasvattaja tuo sen Suomeen, jolloin teemme eläimestä kauppakirjan ja samalla omistajan vaihdoksen.

Miksi fretti?
Tätä on vaikea kuvailla sanoiksi. Ensimmäisenä tulee mieleen hauska, ympäriinsä vilistävä karvapallo, jonka tiimellystä olisi mukava seurata. Sen seurallisuus ja halu leikkiä, ovat yksi tärkeimpiä lemmikin ominaisuuksia. Se on kuin kissan ja koiran väliltä. Tokihan yksilöstä riippuen, mutta toivomme, että se tulisi luokse ja olisi innokas leikkimään kuten koirat. Toisekseen se on sen verran itsenäinen että viihdyttää myös itse itseään ja pärjää itsekseen pitemmän aikaa kuten kissakin. Tämä on tärkeää arjessa, johon kuluu sekä työskentelyä, että opiskelua.
Fretti tulee useimmiten myös toimeen muiden (peto-)eläinten kanssa, joten yhteen sopivuus koirien kanssa on todennäköistä. Myös anoppilan vierailut onnistuvat, kun fretin oleskelu on helppo rajoittaa yhteen huoneeseen ja sen lisäksi pentuaitauksella valvottuna myös muihin tiloihin. Se on helppo ja pieni kuljetettava. Raakaruokinnan suhteenkaan ei ole ongelmaa, sillä olemme valmiita siihenkin. Ruokien pakastettavuus on plussaa, jolloin ruokaa ei tarvitse kantaa edes takaisin.


kuva: www.petfinder.com


Fretti ei ole helpoimmasta päästä 
Se ei ehkä koskaan opi sisäsiistiksi, sille voi tulla paljon äkillisiä eläinlääkäri kuluja (hoito ei onnistu joka paikassa ja se on kallista) tai se ei ehkä opi puremattomuuteen. Näin voi tapahtua kuitenkin ihan niiden perinteisten kissojen ja koirienkin kanssa. Kauhistelun aiheena ovat olleet myös kulut. Valitettavasti jokaisen lemmikin hankinnan yhteydessä rahaa menee satoja euroja, etenkin jos kaikki pitää hankkia alusta asti. Hankinnat riippuvat paljon asunnon käytön mahdollisuudesta. Meillä ei ole ylimääräistä huonetta fretille, joten se saa olla asunnossamme vapaana, mutta valvotusti. Tämän vuoksi hankimme suuren häkin (kunnollinen häkki on kallis), jolloin sen ollessa häkissä sillä olisi tarpeeksi tilaa. Fretti ei ole häkkieläin, joten pyrimme pitämään sitä mahdollisimman paljon vapaana.

Luotan, että kuhan sisäsiisteys uppoaa edes jotenkin ja hampaatkaan eivät enää uppoa montaa kertaa sormiin ja varpaisiin, voimme huokaista helpotuksesta ja nauttia veijarin keksimistä ilakoinneista ja jekuista. Pentuvaihe kun voi olla haastava. Lopulta uskon sen kuitenkin tuottavan enemmän iloa, kuin harmia. 

Meidän pentu 5 vkoa vanhana

Pentukuume
Tiedon varmistuttuamme olemme vain odottaneet lapsemme saapumista. Olemme järjestelleet asuntoa, sekä tehneet tarvittavia hankintoja. Olemme budjetoineet ja arvioineet tulevat kulut. Olemme valmistelleen jokseenkin vanhoillisia vanhempiamme näätä eläimen tuloon. Nyt hekin ovat alkaneet pikku hiljaa asiaa sulattelemaan. Olemme myös yrittäneet vakuuttaa, että me pystymme tähän. Haluamme tätä todella ja toivomme ystäviltämme tukea ja kannustusta asian suhteen. Olemme vihdoin vuosien pohdinnan jälkeen päättäneet ottaa lemmikin, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin. Lapsia emme ole hankkimassa lähitulevaisuudessa, joten tämä on juuri sopiva lisä meidän perheeseemme. Nyt mekin voimme laittaa joulukortin kuvan muodossa, päivittää tiloihimme lemmikin omistajan arjen iloja ja suruja, sekä nauttia lemmikin tuomasta ilosta.

Mitä?
Blogiin on tarkoitus päivitellä nyt, jo ennen fretin tuloa, hankintaan liittyviä juttuja sekä mietteitä siitä. Fretin tultua pyrimme päivittelemään blogia säännöllisesti kertoen näätäeläimen arjesta, sekä fretin, että omistajien näkökulmasta. Pohdimme varmasti monia haasteita ja kerromme miten olemme tilanteessa toimineet. Tulemme varmasti purkamaan fretin mukana tuomat hämmennykset, suuttumukset ja naurun aiheet tänne teidän luettavaksenne.

Pennun kotiutumista odotellen,
Eveliina ja Timo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti