Suurentunut perna ja pernan poisto

Meille kun sattuu ja tapahtuu, niin osuipa kohdalle suurentunut pernakin. Koska aiheesta on tullut lueskeltua, etsittyä tietoa ja nyt on vielä omakohtainen kokemuskin, niin pistetääs sekin jakoon. Tämä kaikki siis mun omaa pähkäilyä ja tiedon etsinnästä peräisin. Jos jollakin on muuta tietoa niin mielelläni otan vastaan ja kirjailen vaikka tännekin ylös! 

 Mikä se perna edes oikeastaan on ja mitä se tekee? 

Pernan päätehtävänä on suodattaa ja varastoida verta. Se ikäänkuin siivilöi verestä bakteereja, viruksia ja pieneliöitä. Se myös poistaa vanhoja punasoluja. Suurentunutta pernaa tavataan myös esimerkiksi ihmisillä ja sen virallinen termi on Splenomegalia. Englanniksi tietoa asiasta löytyy esimerkiksi hakemalla "Ferret splenomegaly".

Pernan suurentuminen on aina oire. Se ei ole siis sinällään itsessään sairaus, vaan seurausta jostain. Syitä pernan suurenemiselle voivat olla erilaiset tulehdustilat, kasvaimet (esimerkiksi munaisissa = Insulinooma), sydänsairaudet, syöpä tai kasvain itse pernassa. Myös hyperplenismiä on epäilty aiheuttajaksi, joka on hieman haastavampi käännettävä, mutta liittyy pernan liian tehokkaaseen toimintaan, jolloin veren solujen (puna- ja valkosolujen) määrät muuttuvat haitalliseen suuntaan. Etsiessäni lisätietoa asiasta, törmäsin myös lähteeseen, jossa eläinlääketieteen patologi on ottanut kantaa mahdollisiin syihin. Niistä yhdeksi ja todennäköisemmäksi hän nimeään pitkään jatkuneen suolistotulehduksen ja etenkin Helicobakteerin. Itse pidän myös hyvin todennäköisenä, että pitkään jatkunut tulehdustila kehossa voi aiheuttaa pernan suurentumista. Ylipäätään krooniset tulehdukset kurittavat kehoa voimakkaasti, joten pernan suurentuminen ei kuulosta siihen nähden yhtään mahdottomalta ajatukselta. Etenkin kun ottaa huomioon kuinka paljon vatsatauteja freteilläkin tavataan.

Perna voi suurentua joko väliaikaisesti, esimerkiksi tulehduksen myötä, tai pysyvästi. Koska perna reagoi eri terveydentiloihin, on sen kokoa hyvä tarkkailla säännöllisesti. Perna sijaitsee fretin vasemman kyljen kohdalla, juuri kylkiluiden alla. Sen reunan voi tuntea pehmeänä "möykkynä".

Erittäin hyvän kuvapankin anatomiasta olen löytänyt Ferretsbook.com sivulta

Perna (spleen) merkattu punaisella 

Koska perna voi suurentua esimerkiksi tulehduksen seurauksena, voi se myös pienentyä tulehduksen laannuttua. Sen vuoksi pernan kokoa on hyvä tarkkailla, jos se suurenee; alkaako se pienentyä takaisin normaalikokoonsa, pysyykö se samanlaisena vai suureneeko se edelleen. Pernan suureneminen on myös hyvä varoitusmerkki omistajalle; onko fretin voinnissa jokin muuttunut?

Mikäli perna suurenee tai fretin voinnissa tapahtuu muutoksia, on syytä käydä eläinlääkärissä.  Veriarvoilla voi saada viitteitä missä vika saattaisia piileä. Itse pernan tutkimiseen ultraaminen on hyvä keino tarkastaa pernan koko ja tila. Ultrassa voi näkyä esimerkiksi muutoksia koostumuksessa, jotka voivat olla esimerkiksi kasvaimia. Ultralla näkee myös esimerkiksi munuaisten ja sydämen tilanteen, joiden tarkastaminen on muutoinkin järkevää. Joissakin tapauksissa ohutneulanäytteen/koepalan ottaminen tai kuvantaminen voi tulla kyseeseen.

Mikäli syy turpoamiselle löytyy, on siihen tietenkin aloitettava hoito. Mikäli syytä ei löydy (kuten meillä esimerkiksi) jatketaan tilannetta usein tarkkailulla. Tässä vaiheessa on hyvä huomioda, että freteillä tavataan paljon suurentuneita pernoja. Monilla vanhemmilla freteillä todetaan suurentunut perna normaalin terveystarkastuksen yhteydessä. Fretti voikin elää suurentuneen pernan kanssa, mikäli se ei aiheuta ongelmia, kuten esimerkiksi paina muita sisäelimiä. Pernan poisto on iso ja vaativa leikkaus, eikä useinkaan ensisijainen vaihtoehto. Olennaista olisi selvittää pernan turpoamisen syy ja mikäli se ei aiheuta haastetta normaali arkeen, ei sitä edes tarvitse poistaa.

Milloin pernan poisto sitten tulee kyseeseen?
Mikäli perna jatkaa suurentumista. Se voi alkaa painamaan sisäelimiä tai aiheuttaa esimerkiksi kipua. Pernalla on myös rajansa ja suurennettuaan liikaa, nousee riski pernan repeämiseen. Mikäli perna repeää, on edessä erittäin voimakas ja kuolettava sisäinen verenvuoto. 
Pernan poisto on vaativa ja iso leikkaus, joten sitä tulee harkita tarkkaan. Fretin kunto, sekä ikä voi vaikuttaa pernan poiston suositeltavuuteen; liian vanhalla iso leikkaus voi olla kohtalokas. On myös tärkeää harkita, kuinka paljon hyötyä leikkauksesta olisi ja verrattava sitä leikkauksen tuomiin haasteisiin. Huonokuntoisen fretin leikkaamiseen liittyy aina riskejä, toki kuten jokaiseen anestesiaan tai suureen leikkaukseen ylipäätään. Ainahan on olemassa komplikaatioiden riski. Riskien minimoimiseksi onkin tärkeää, että fretin leikkaa lääkäri, jolla on kokemusta freteistä. Myös jälkihoitoon tulee olla valmistautunut. Suuren leikkauksen jälkeen on tärkeää pystyä valvomaan fretin tilaa useita vuorokausia hyvin tiiviisti. Pelkästään fretin kuivuminen voi vaurioittaa esimerkiksi munuaisia. Tukihoito tulee siis olla hallussa. Myös nesteytykseen pääsy tulee olla turvattu; joskus frettiä voi joutua nesteyttämään ihon alle, jolloin sille pistetään nestettä neulalla. Ihonalta neste imeytyy huomattavasti nopeammin kuin ruoansulatuksen kautta, eli juotuna.

Ensimmäisen rauhottavan piikin jälkeen uni tuli vajaassa minuutissa.
Joonatan on erittäin nopea nukahtamaan!

Meidän tapaus, Joonatan

Meillä Joonatanin perna alkoi suurentua jo n. vuosi sitten. Aloin ihmetellä vasempaan kylkeen ilmestynyttä möykkyä. Koska se ei ollut kovinkaan iso ja useamman luotettavan sekä kokeneemman sitä käpälöityä jäimme seurantalinjalle. Olihan Joonatanilla ollut useampaa vaivaa eikä esimerkiksi halvaukselle ole löytynyt varmaa syytä. Rakennevikaa lantiosta löytyy, sekä lonkkien löysyyttä, mutta samoja vaivoja ei ole yhtälailla halvaantuneella velipojalla. Joonatanilla oli myös jouduttu poistamaan hampaita aiemmin ja oli ollut turvonnutta kurkkua ja vaikka mitä vaivaa. Syitä mahdolliselle turpoamiselle siis riitti. Sellaisena se myös pysyi pitkään.

Nyt syksyllä se alkoi uudestaan tuntumaan isommalta. Käytimme Jesperin ja Joonatanin Eläinklinikka Oivassa elokuussa. Siitä voit lukea täältä. Lyhyesti pojat sai antibioottikuurit mahdollisen suolistossa muhivan tulehduksen vuoksi, jonka jälkeen ulosteiden koostumus muuttuinkin paremmaksi. Taas seurailtaisiin tilannetta. Perna oli suurentunut, mutta ei niin että siitä olisi vielä huolta. Joonatanin vointi aaltoili loppu vuodesta, niin että välillä sen kävely heikkeni, muuttuen taas hetkittäin paremmaksi. Lopulta se alkoi kuitenkin väsyä normaalia enemmän. Vaikka talvis aikaan fretit vähentävätkin aktiivisuuttaan, alkoi huoli nousta kun Joonatan ei enää aamuisin noussut piilottamaan lelujaan. Se on sille niin äärimmäisen tärkeää. Pari päivää murehdituamme huomasimme, että pernahan oli turvonnut entisestään. Nyt se tuntui vievän lähes puolet vatsasta ja sen tunsi selkeästi sormien välissä isona möykkynä.

Päädyin lopulta soittamaan Oivaan uudestaan, vaikka pohdinkin paikallisella asemalla verikokeiden ottamista ja ultraamista. Sitten vain tuli olo, että soitampa kuitenkin Oivaan, jos siinä onkin jotain isompaa. Saatii yllättäen peruutusaika samalle päivälle ja pakkasin itseasiassa 5 minuutissa nääpät autoon (Jesperistä otettiin kontrolliverikokeet ja ne oli ok) ja huristelin vajaa pari sataa kilsaa klinikalle. Klinikalla sitten tuli seinä vastaan. Pernan ultraus osoitti että isohan se oli. Oikeastaan aika valtava. Vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut. Verikokeissa ei aiemmin syksyllä ilmennyt mitään huolettavaa. Joonatan oli saanut jo yhden antibioottikuurin, eikä se ollut muuttanut tilannetta paremmaksi. Antibioottien satunnainen kokeilu johonkin tuntemattomaan syyhyn ei olisi järkevää. Niimpä soitin miehelle ja kerroin tilanteen. Päädyttiin leikkaukseen ja jälleen pitää kyllä kiittää Oivan henkilökuntaa. He olivat leikkaukseen valmistautuneet jo ennen meidän tuloa ja venyttivät työpäiväänsä, jotta saivat sen tehtyä.

Leikkauksen jälkeen heräilemässä.
Hieman olin herkässä tilassa ku tuo musta glitter teippiki näytti
jotenkin niin hellyyttävältä pikku reppanan käpälässä ♥

Perna pienenee hyvin voimakkaasti poiston jälkeen, joten todellista kokoa ei päästy näkemään.
Vaikka hurjan isohan tuokin on!

Perna tosiaan oli suuri. Se oli myös kiinnittynyt vatsalaukkuun, sekä haimaan. Se oli myös revennyt ja alkanut vuotamaan verta nostettaessa, joten oli todella hyvä että se poistettiin. Sen repeämiseen olisi saattanut riittää esimerkiksi hento jalalla tönäisy (Fretit kun tuppaavat juoksentelmaan jaloissa..) Se ei myöskään ollut tasainen, kuten sen pitäisi. Pernan pitäisi olla tasaisen värinen ja muotoinen. Joonatanin perna oli kirjavampi ja sen reunassa oli möykkyjä. Niimpä siitä lähti koepalat tarkastettavaksi.

Keskellä näkyvät poimut ovat siis poikkeavia.
Vaaleampi juova on kohta, jolla perna kiinnittyy vatsaonteloon.

Itse leikkaus sujui hyvin ja toipilas on viime päivinä alkanut jopa hieman touhuilemaan. Ruokahalua pojulla on  riittänyt, mutta etenkin ensimmäisinä päivinä juominen oli vähäistä. Ruoaksi tarjottiin jauhelihaa, joka oli sekotettu veteen. Nestettä meni siis ruoankin mukana, mutta silti Joonatan meinasi kuivua vähän väliä. Niimpä sitten ruiskulla juoteltiin vettä pari vuorokautta tehostetusti. Veteen lisättiin vielä nutrisaljauhetta, joka auttaa veden imeytymistä kehoon. Nyt alkaa vihdoin olla hetki, kun voi jo hieman huokaista helpotuksesta. (Joonatan on jo muutaman lelun kantanut piiloon, joten lähestytään normaalimpaa olo tilaa) Kipua vatsan seudulla selkeästi on edelleen ja liikkuminen väsyttää voimakkaasti. Edetäänkin hyvin varovasti, pikku hiljaa liikettä lisäten. Ollaan myös laseroitu vatsan haavaa paranemisen nopeuttamiseksi.

Leikkaushaava neljäntenä päivänä. Siisti on ja paranee hyvin.

Laserointi auttaa kudosten aineenvaihdunnassa, joten haavatkin paranevat nopeammin

Entä nyt? Mitä sitten kun perna puuttuu? 

Fretti voi elää ilman pernaa, ihan kuten ihmisetkin. Pernan veren suodatus tehtävää korvaa maksa. On kuitenkin hyvä jatkaa voinnin tarkkailua ja etenkin sairastuessa seurata voinnin muutoksia ja huolehtia riittävästä tukihoidosta ajoissa. 

Toivomme pikaista toipumista, jotta lelujen piilottelu ja sitä myöten normaali arki palaisi mahdollisimman pian. Toki, pientä hyvää tästäkin; jouduimme ottamaan Ronjan playpenin Joonatanin toipilasaitaukseksi ja niimpä muutamassa päivässä Ronja ja Jesper ovat löytäneet jonkinlaisen rauhan keskenään ja ovat viettäneet jo useamman vuorokauden yötä päivää samassa tilassa irti! Aluksi Ronja oli häkissä Kasperin kanssa, mutta ilmeisesti Ronjan sietäminen oli pienempi paha kuin yksin nukkuminen. Vaikka edelleen Jesper saattaa käydä tukistamassa Ronjaa kesken unien, niin sopu löytyy pian ja saatetaa sitä loppujen lopuksi kuitenkin asettua uudelleen vierekkäin nukkumaan. Iso pelastus tähän jo kuukausia jatkuneeseen aitausviidakkoon! Nyt kun vielä saadaan Joonatanin vatsa siihen kuntoon että kestää muiden kontakteja, sekä mahdollista päällä nukkumista ja suurempaa liikettä niin päästäis vihdoin eroon kaikista viritelmistä! 

Siellä nukkuu kaks jääräpäätä vihdoin lähekkäin.
Vielä piti Jesperin käydä tukistaa toista varmuuden vuoks,
mut kina loppu lyhyeen ja jäi vielä viereen nukkumaan.
Tekis het mieli tuulettaa! Vihdoin!
Tervetuloa yhtenäinen lauma ♥

Nyt vain peukut pystyyn että parantuminen jatkuu ja saadaan meidän vekkulipoika takas kuntoon ja mukaan arkeen muiden kanssa ♥

Odotan myös innolla kuinka valtavan pernan poistuminen vaikuttaa Joonatanin kävelyyn! Luulisi olevan kevyempi meno kun ei toisella puolella kroppaa paina iso möhkäle täynnä verta. 

Odottavaisin mielin siis joulua kohti!