perjantai 25. joulukuuta 2015

Joulun aika


Jouluksi matkattiin anoppilaan sukuloimaan. Käytiin myös mun äidillä aatto aamuna ja tänään joulupäivänä kierrellään vanhempi sukupolvi läpi.

Meidän Keskisuomen frettiläisissä on muutaman pikku hiljaa kiimaan kääntyvä poika fretti ja tasaisesti kyselläänkin, että onko alkanut jo näkymään. Aluksi oltiin aika varmoja, että mitään merkkejä ei näy, mutta nyt kun ajattelee ja etenkin toisessa ympäristössä, eri ihmisten kanssa, kahtelee tuota Kasperin menoa, nii pieniä viitteitä jo on.

Ainakin Kasperista on tullut ns. riehakkaampi. Lähtee vähän reippaammin leikkiin mukaan tai tulee jopa pyytämään mukaan, hyppäämällä jalkaa vasten. Leikit kestää vähän pitempään ja ne sisältää paljon sinkoilua paikasta toiseen ja lelujen kanssa painimista. Myös jonkun verran on uskallettu kokeilla sukkaan tarraamista. Ihan vain yhtäkkiä "oho hups" leikin lomassa. Pidetää kuitenkin edelleen linjaa et leikki loppuu jos meidän jalat on uhrina.

Mm. tänä aamuna syöksyili vähän väliä milloin kenenkin jalkoihin kiinni, kähinällä säestettynä, kun villiintyi niin täysin!


Toisena on nyt tullut tää väärään paikkaan pissiminen. Toki ympäristö on eri, mutta vaikka varta vasten kannetaan, hetki ennen pissille alkamista väärästä paikasta laatikkoon, nii sieltä rynnätään täysiä sähisten ulos ja eikun takasi väärään nurkkaan häntä pystyssä.

Ja jos jotain väärää tehdään ja sieltä yritetään napata kiinni, on vastassa karvat pystyssä kähisevä peto, joka ryntäilee innoissaan karkuun kuin viimeistä päivää. Aikaisemmin reaktio on ollut lähinnä paikalleen lässähtänyt kulmien alta mulkoileva veijari.

Näin ollen tällaisia machoilun merkkejä pikku hiljaa hiipii arkeen ja meno menee välillä tosi rajuksi.

Toinen mitä saimme eilen ihmetellä, oli Kasperin hereillä olo aika. 5 tuntia. Tämä näätälapsi ei ole muistaakseni kertaakaan ollut yhtä pitkää aikaa hereillä putkeen. Ensin piti ottaa aamurallit anoppilassa. Sisällä tutkittiin ja hutkittii, jonka jälkeen pääs vielä ulos. Ulkoilu hieman väsytti, mutta 5 minuutin päiväunet mamman sylissä toi virtaa ja sitten taas tutkittiin innolla mun äidin luona paikkoja.
Neljännen tunnin kohdalla pyöriteltii jo silmiä, mutta viidennen koittaessa alkoi vauhti hyytyä ja kannettiin sitten playpeniä kohti vilttien alle nukkumaan. Muutaman kerran sieltä nousi haahuilemaan, mut ku vietiin takas nii lopulta nukahti. No sittenhä oli edessä lähes vuorokauden unet..


Pienen twistin toi meidän nukkumisjärjestelyt. Meidän piti majottautua näätähuoneen lattialle patjoille. Jätettiin häkin ovi auki ja toivottiin et yö menee hyvin. Puol kolmeen asti oli hiljaista, sitten kuului rapina hiekkalaatikolta, vesikupilta, ruokakupilta.. sitten alkoi rapina lähestyä patjaa ja pian viereen kömpi Kasperi. Asettui kainaloon, nuoli käsivartta ku silittelin. Huokaisi ja nukahti. Tässä vaiheessa mies alkoi tottakai pyöriä sängyssä ja Kasperi heräs ja alkoi sekin sitten vaeltaa.

Laitettii sitten loppu yöks häkkii ku alko kolistelee vähän joka nurkasssa. Loppyöstä ei oikein havaintoja, eli kaikki ollaan nukuttu. Iha hauska kokemus sinänsä ja olisi ollut hauskaa, jos Kasperi ois nukkunu kainalossa. Nii hauskaa ei kuitenkaa ollu, että ens yötä lattialla nukuttais vaa päästään takasin sänkyyn nukkumaan.

Nyt on aamurallit otettu, näätä väsytetty ja lähdetään kiertää sitä vanhempaa sukupolvea. Illalla otetaan varmaan taas kunnot irroittelut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti