Joonatan

Joonatan haettiin kotiin melkein viikko sitten lauantaina. Lähdettiin ajelemaan jo hyvissä ajoin aamulla. Ennen puolta päivää oltiinkin jo perillä. Vastassa oli kasa pieniä vauvoja. Omamme tunnistettiin ihan hyvin.

Sieltä sitten playpenistä syliin ja vastassa oli hyvin touhukas pikku tirppa! Hampaita käytettii ahkeraan joka suuntaan, mutta ei kovasti. Kiire oli touhuamaan. Asunnossa otettiin kunnon sekopää ravit. Ihasteltii ja päiviteltiin. Täyteltiin papereita ja taas ihasteltiin. Jätkä touhus koko sen ajan ku oltiin siellä aika ahkeraan. Hetkeksi kävi jo unessa ja taas jaksoi ryntäillä ees taas!

Useampi tunti vierähti nopeasti ja oli sitten aika pakata näätä mukaan. Mukaan otettiin käyttämätön kuljetusboksi, johon oli viritelty yks mun tekemistä riippareista. Mukaan saatiin tutulta tuoksuva viltti. Sinne se pikkuinen sitten kiipes ja nukahti. Ja oikeastaan nukkuikin koko yli 3 tunnin matkan. Kerran kävi pissillä paperille ja sitten kiipesi takaisin.

Koko porukka uuvahti telmimisen jälkeen

Kotona sitten olikin ihmettelemistä. Hyvin pelottomasti Joonatan kyllä tutustui. Kasperi havahtui hetken kuluttua kauneusuniltaan, että joku liikkuu täällä. Sitten alkoi armoton haistelu ja tutkiskelu. Joonatan edellä, Kasperi perässä. Kontaktiakin otettiin. 

Päivä sujui varsin nopeasti touhuilua seuratessa ja uusia tavaroita paikalleen viritellessä. Hieman Joonatania itketti ja hakeutui tutun viltin luokse. Paljon myös viihtyi kantokopassa, jossa oli tullut. Annettiinkin ihan rauhassa köllötellä siellä. Kasperi välillä ihmetteli itkua, meni luokse ja hoito, mutta välillä taas oli niin kuin mitään ei kuulisikaan. Käytiin sitten välillä itkua lohduttelemassa silitellen. Sitten pystyi taas nukkumaan hyvillä mielin. Vierekkäinkin nukuttiin jo illasta.

Yö meni rauhallisesti. Lyötiin molemmat häkkiin ja Kasperi meni kohteliaasti pikkuisen viereen. Yöllä heräsin katsomaan rapistelua, mutta eipä siellä muuta kuin vaihdettua asentoa. Hiekkalaatikollakin oltiin osattu käydä. Aamulla herättiin pirteänä touhuamaan.

Sunnuntaina

Itku vaihtuikin sitten Kasperin perään. Pikkuinen kun ei millään pysy Kasperin vauhdissa, niin alkoi kunnon märinä kun toinen katosi näköpiiristä. Pianhan se kaveri aina löytyi. Touhu oli aika pitkälti samanlaista seurailua kuin edellisenä päivänä. Leluille annettiin kyllä jo ahkerasti kyytiä ja samaan tahtiin niitä kannettiin piiloonkin. Sunnuntaina appivanhemmat kävi moikkaamassa tulokasta. Pieniä hampaita kokeili varovasti heidän sukkiinsa, mutta suurilta traumoilta vältyttiin. Voisin vannoa nähneeni pientä ihastelua ja innostusta ilmeissä.

Jalkojen juureen nukahdettiin, kun meinasi itkettää, ja kun tarjosin silittelyjä nii uni tulikin nopeasti.

Muutoin ollaankin viihdytty Kasperin vieressä, tai ainakin lähellä.

Maanantaina

Alkoi sitten jo kunnon temuaminen. Pieni painiskelu alkoi muuttui totisemmaksi. Pikkujääkarhu antaa kyllä kunnon vastuksen Kasperille. Vaikka koko ero onkin hurja. Aluks puututtiin herkemmin kovempiin otteisiin ja tilanteet rauhoittuikin, mut illasta sai jo tosissaan miettiä et onko tuo nyt liikaa vai ei. Joonatan märis aina välillä ja luultiin että sattuu tai haluaa pois, mut kun se sit märis vaikka ite oli niskan päällä hampaat Kasperin nahassa. Et annettiin sit aika pitkälle ollakin. 

Eikä siinä mitenkää käyny. Kummankaa niskassa ei näy jälkiä. Kummatki lähtee yhtä hanakasti uudelleen painimaan. Semmoinen leikkisä sävy siinä on nähtävissä. Käytettii me niitä häkissä ja kantokopassa rauhottuu, kummatki omalla tahollaan, jonka jälkeen volyymi selkeesti laski. Yökshän kuitenkin mentiin vierekkäin, täydessä sovussa.

Sitten nää päivät onkin ollu painin täyteisiä. Yhdessä leikitään, ryntäillään pitkin asuntoa ja piilotellaan leluja. Kummatkin piilottaa ruokia, jotka toinen käy syömässä. 

Yhdessä nukutaan kantokopassa, häkissä, riippumatossa, pyyhemytyssä. Välillä Kasperi hakeutuu omaan rauhaan, mut tosi harvoin. Jos Joonatan nostetaan häkkiin nukkumaan, kapuaa se kantokopan riipparista Joonatanin viereen. Jos Kasperi kiipeää häkin ylemmälle tasolle nukkumaan, tulee Joonatan perässä. Söppänät.

Minkälainen on Joonatan?

Joonatan on reipas ja touhukas.

Kun se herää, niin alkaa samantien tapahtua. Jos Kasperi ei oo jaksanu nousta, niin sitten menee itekseen. Asuntoa tutkitaan uusista näkökulmista ja omia voimia mitellään erinäisten haasteiden kanssa, kuten sohvalle nousu- ja häkin päälle kiipeämis- yrityksellä. Sohvalle ei nousta vielä, häkinkään päälle ei oo päästy.

Makaroonilaatikkoon juostaan täysillä hypyn kera, mutta yritykseksi jää. Nyt on muutaman kerran ketkutellut itsensä sinne reunalta roikkuen ja myös sieltä pois. Nopeasti kehittyy taidot. 

Hurja peto

Lelut saa armotonta myllytystä, jonka jälkeen ne kiikutetaan piiloon työpöydän alle tai olkkarin nurkkaan nukkupussiin. Kantoboksikin kelpaa.

Pointti on kuitenkin se, että kaikki tehdään täysiä. Kaikkialle juostaan täysiä, kaikkea päin hypätään täysillä. Vaikkei lopputulokseen oo mitään mahdollisuutta. Yritystä on paljon. Jos ei ekalla kerralla onnistu, nii vielä voi yrittää kymmenen kertaa. Häkin ramppeja ei osata aina käyttää, nii sitten tullaan tasoilta suoraa päätä hypyllä alas. Alas meinataan tulla koko häkistäkin hypyllä. Siinä yleensä juostaan vauhdilla ottamaan koppia, ettei ole nurin niskoin lattialla. Joonatania ei muutamat muksahdukset haittaa. 

Mitään ei pelätä. Uteliaana tutkitaan imurit ja hiustenkuivaajat, tehosekoitinta ei säikytä vaikka se raivoaa täydellä teholla metrin yläpuolella. Vaikka eilen kyllä pelastin pikkuisen, kun karmiva tulostin alkoi raksuttaa. Pörhäytti hännän tötterölle ja ryntäs kämpän lattialla ku nappasin syliin. Siinä sitten silmät pullollaan tuijotti karmeaa naksuvaa ja raksuvaa konetta. Mut onneks uuden mamma syliin pystyi rauhottuu ja annettiin jopa muutaman pusu. Peto oli selätetty. Meinasipa siihen jo ihan nukahtaa, mutta pitihän sitä Kasperin viereen päästä.

Hiekkalaatikolle ei nyt oikein olla osuttu. Toki jo yritystä on havaittavissa ja eteisen laatikossa on ainakin kerran käynyt todistetusti itse, ja pylly vielä laatikon sisällä! Ollaan kuitenkin palkittu, jos menee niinkin lähelle, kuin parin sentin päähän. Ompahan laatikkoon päin. Nyt antaa myös siirtää itsensä kunnolla laatikkoon, kun aiemmin keskeytti hommat ja juos pissivanan kanssa karkuun. Huti pissejä on muutama tullut, mutta eipä niitäkään hirveästi. Yleensä ehditään aika hyvin siirtämään oikeaan osoitteeseen. 

Niin suloinen pikkukäärö ♥

Sylissä maltetaan pikku hiljaa olla lyhyitä aikoja pitempään ja pitempään. Jalkoja käydään nenän päällä tökkimässä ja muutenkin hakeudutaan välillä luokse. Purra ei muuta kuin silloin tällöin kokeilu mielessä. Pitkä "Shhhh" kuitenkin riittää.

Kaikki ruoka maistuu. Parhainta on Kasperin suupielestä varastettu. Kaiken kaikkiaan suloinen ja hellyyttävä tapaus. Sitä energiaa mitä ollaankin jo tänne kaivattu. Kasperin painikaveri, meidän ilostuttaja. 

 Kasperi ei osaa ikinä käyttäytyä yhteiskuvissa..

Meidän hönöt ♥