torstai 2. kesäkuuta 2016

Korvatulehdus

Fretin korvatulehdus. Miten tässä näin kävi?

Kasperilta alkoi varsinaisen karvanlähdön jälkeen jälleen häipymään etutassuista karvat. Sitten alkoi harvenemaan jalkoväli. Muutama viikko sitten tuttavan luona kyläillessä hän huomasi pientä ihottumaa. Pian sitä oli läntti siellä täällä. Alettiin pohtimaan eri vaihtoehtoja. Aluksi ajateltiin, että on samanlaista "Kiima ihottumaa" mistä oli frettiliiton fb sivuilla ollut kuva. Vaan kun ei ihottuma sitten alkanut häipymään, karvat sen sijaan kyllä, alettiin kyselemään että mitäs nyt.

Ollaan annettu öljyt ja kananmunan keltuaiset. Ruokavalio ei ole muuttunut. Nääpän käytös on vain hieman väsähtänyt. Kuuma keli kenties? Vai iän tuoma rauhoittuminen. Hieman kuitenkin vaivasi, kun hereillä oloa oli lähinnä aamuisin tunnin verran ja illalla vaihtelevasti tunnista pariin. Lopulta päädyttiin sitten, että on sitä käytettävä lääkärissä, kun ei kukaan osannut paremmin sanoa mistä mahtaisi olla kyse.

Innokas lääkärissä kävijä..
Maanantaina soitin sitten heti aamusta lääkäriin ja saatiin aika samalle päivälle. Kasperista toimisto oli kiva ja joka paikkaan piti päästä, tottakai. Lääkärikin oli ihan ok. Vaikka hieman tonki korvia ja nyppikarvoja. Ja sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja kun oltiin jo kymmeneen kertaan yritetty kaivaa kissanruokapussit hyllystä tuli lääkäri tulosten kanssa.

Korvissa lievää tulehdusta ja kokkibakteereja. Karvat on katkenneet, eli nuoltu tai purtu poikki. Syyksi arveli korvien kutinan, joka yleensä aiheuttaa häiriökäyttäytymistä: kun ei korvia pääse raapimaan, niin keskitytään muualle kroppaan. Mutta eihän se Kasperi ole korviaan niin raapinut? Ei ole pudistellut päätään tai kummemmin hangannut sitä mihinkään. Ainakaan meidän silmiin nähden normaalia enemmän. Noh, tulehdus oli alkava, joten ehkä sekin on syynä. Hoidoksi korvatipat (2 krt/päivä, 10 päivän ajan) ja korvahuuhde (2-3 vrk välein).


Syy?
Korvien "putsaaminen". Kuten monien olen nähnyt ja kuullut tekevän, olemme mekin putsanneet Kasperin korvia pumpulipuikoilla. Lääkäri kertoi miksi se on väärin: se aiheuttaa vaikun työntymisen syvemmälle korvaan, jonka korvaputki on L mallinen. Tämä aiheuttaa sen, että mönjä ei pääse ulos ja alkaa keräämään bakteereja. Kehon reaktio? No tuottaa lisää vaikkua, edellisen ulos työntämiseksi. Päästään kierteeseen, jossa korvat jatkuvasti "likaantuvat" eli kroppa pyrkii puhdistamaan korvaan juuttunutta likaa. Mieleen jäi lause "korvaan ei tulisi laittaa mitään kyynärpäätä pienempää".

Meidän pumpulipuikkojen käyttö loppui siltä seisomalta. Miksi? Ensinnäkin riski korvatulehdukseen, joka jo itsessään on tuskallinen vaiva näädälle. Mutta vielä vakavemman tilanteen välttämiseksi: kun vaikkua ajautuu liian syvälle ja liian paljon, on sen huuhtelu ell mukaan lähes mahdotonta edes nukutuksessa. EI kiitos!



Mitenkäs ne korvat sitten pitäisi putsata?

Korville on tarjolla erilaisia huuhteluaineita. Me saatiin nyt lekurista mukaan Otoact:ia, mutta aikasemmin ollaan ostettu MaXim sarjaa. (Hienosti oli oikeat aineet ostettuna, kun olisi sitten vielä tullut käytettyä. Miksi ei käytetty? Kun tuli puheeksi, niin joku tuumasi että eipä sitä ainetta tarvii laittaa, että senkun putsaa pumpulipuikolla välillä..)
Huuhde laitetaan korvaan, jonka jälkeen sitä hierotaan. Tämän jälkeen fretin annetaan ravistella, jotta aine tulee ulos. Tämä varmistaa, että vaikku tulee ulos koko korvasta, ei vain näkyvästä osasta. Se ei myöskään aiheuta vaikun ajautumista syvemmälle korvakäytävään, vaan päin vastoin putsaa sen.



Korvien putsaaminen ylipäänsä?
Ei kai pitäisi olla kovin tarpeen, mikäli korva on kunnossa. Sen tulisi itsekseen työntää vaikku ulos, jos ei, niin huuhtelu. Tarvetta pumpulipuikolla rassaamiselle ei pitäisi olla. Näkyvää korvan osaa voi pyyhkiä kostealla liinalla.


Jos olisin tämän tiennyt, olisi ensinnäkin säästynyt toista sataa euroa (toki se on vain rahaa ja siihen ollaan varauduttu, mutta kuitenkin!) Sen sijaan Kasperin olemus on jo muutamassa päivässä muuttunu pirteään, iloiseen ja leikkisään. Eli jokin asteista tuskaa on ollut, kun on alkanut jo karvojaan nyppimään. Toki on aloittelijan virhe, että ei huomaa käytöksen muutosta ajoissa. Mutta kun joka päivä näkee näätänsä, niin eipä pikku hiljaa eteneviä oireita huomaa. Ja kun eipä kukaan oikein osannut antaa aihetta huoleen, niin odoteltiin turhan pitkään. Noh, ensi kerralla viisaammin!


Ja tätä vältellään sitten ihan tosissaan, koska voin kertoa, että tippojen ja huuhteen laitto ei oo Kassun, eikä mun lempipuuhaa. On inhottavaa tunkea nestettä toisen korvaan, kun tietää että se tuntuu inhottavalta. Tänään onneks Timo on auttanu ja nutriplussalla homma on sujunut huomattavasti helpommin. Itsekseen sen anto samaan aikaan tippojen kanssa on suhteellisen mahdotonta.. Onneks tipat on auttanu nopeasti ja selänkin ihottuma on jo oikeastaan hävinnyt!


Näimpä meidän arki on palautumassa normaaliksi, ainakin muutamaksi päiväksi!

Neljä tuntia ku riehuu pitkästä aikaa, 
iskee väsy, joka ei katso aikaa eikä paikkaa!


Viime päivinä ollaan nimittäin touhuiltu uuden nääpän tuloa varten! Ollaan jo tuon korvatulehduksenkin vuoksi pesty pyyhkeet ja peti paikat. Ompahan puhtaita vehkeitä valmiina kun näätäpoju saapuu! Ikeassakin käytiin ostelemassa lisää tavaraa. Ihan muutama pehmolelukin tarttui mukaan.

Mä olen väsäillyt uusia isompia riippumattoja ja Timo on vääntänyt kokeiluksi yhden pellettivessan. Ollaan nimittäin kyllästytty Cat's best ökö plussan joka paikkaan kulkeutumiseen. Tähän mennessä Kasperi on vaan kaivellu laatikkoa, niinkuin kaivelee makaroonilootaansa, että ei kovin hyvä tulos. Katsotaan miten käy yön aikana kun on ainoana vessana.

Jospa ois tarpeeks iso uuteen koppaan,
useammalle näädälle!

Riippari myös halkiolla



Ja otettiin sitten fiksusti pussi olkipellettiä, ja pussin aukaisun myötä nenää kirvoittanut tuoksi muistutti, että niin, olenhan heinälle allerginen. Eli todennäköisesti kokeillaan tämä yksi vessalaatikollinen ja loppu lähtee vaikka lahjoituksena tuttavalle. Puupellettiä meille, kiitos!

Nyt ei sitten auttaisi kuin odottaa. Ja jännittää. Ja odottaa.

Lauantaina ajellaan poika hakemaan kotiin. Matkalta vielä napataan uusi isompi kantokoppa (Atlas 40), jonka ihanasti yks näätätuttu haki meidän puolesta myyjältä, kun haku ei ois lauantaina hänelle käyny. Nyt on vihdoin kuukausien kyttäys ohi. Kopat ku on aina ollut sen parin sadan kilsan päässä, nii ei iha kannata hakea ajamaan. Nyt oli matkan varrella ja vielä todella edullisesti!

Psst! Kuule possu, mulle tulee kuulemma kohta pikkuveli
En oikein oo varma mitä mieltä siitä olisin..


Ja jos sitä nyt vihdoin laittaisi kuvan siitä Joonatanista, 
meidän rosvokoplan toisesta jäsenestä!

(c) Pickpocket's Ferrets

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti