Viski kylässä

Tänään vieraaksemme saapui Asser Hunter's Simeoni, eli Viski

Omistajana Tiia, jonka tapasin viime syksynä, kun hän kävi tutustumassa "frettitalouteen" ennen oman hankintaa. Siitä asti ollaan viestitelty ja nyt on hälläkin näätäkansalainen.

On aina ihanaa huomata, kun hommat sujuu heti alusta alkaen hyvin ja molemmat nauttivat toisistaan :)

Ollaan vaihdeltu kuulumisia ja vinkkejä puolin ja toisin! Viimeisimpänä innottajana oli Tiian postaus lelujen tekemisestä. Tähän mennessä olen kokeillut vain muutaman riipparin ja pedin, mutta voisipa kokeilla muutaman lelunkin väsätä!

Tiia kirjoittelee blogissa: Tiiarebecca. Sieltä löytii Viskin kuulumiset ja muuta arjen pyörittämiseen liittyvää, kun lemmikkinä on fretti!

Tästä tapaamisesta sovittiin jo kesäkuussa. Sen verran odoteltiin että kaikki sai rokotukset ja et löydettiin sopiva aika kummallekin. Aamulla sitten kaarsin hakemaan Tiian ja Viskin kyytiin. Ensin treffattiin ulkona "ei kenenkää maalla" nii että suurimmilta reviiritappeluilta säästyttäis heti alkuun. Sitten kun ulkonakin alko mennä painiksi, nii todettiin että voidaan mennä jatkamaan sisälle. Siitähän se riemu repes.

Pienet pojat juos kauheeta kyytiä ympyrää. Minä naureskelin Viskille, joka putputti ihan älyttömästi! Kotkotus kuului mennessä ja palatessa, juostessa ja painiessa ja ja! Joonatanin tasaisen matala kotkotus kajahteli ilmoille silloin tällöin, kun Viski katosi näköpiiristä ja ehti tulla

huoli, että mihinkäs se nyt joutui.

Kovat oli pojilla otteet, kun pennun riemulla käytiin painiin. Moneen otteeseen sai tunkea väliin, että nyt riittää. Jäähylläkin käytiin, jonka jälkeen leikki edes hetken pysyi maltillisempana.

 Kasperi oli tuttuun tapaansa rauhallinen, vastaanottavainen. Viski tarrasi kiinni kovastikin, mutta Kasperi on niin tottunut Joonatanin retuuttamiseen, ettei paljoa välittänyt. Antoi kyllä takaisinkin.

Kasperissa ihanaa on se, että se ei käytä hampaitaan painiessa. Painii kyllä kovasti ja pyörii ku mikäki hyrrä, mutta hampaiden käyttö on vähäisempää. Saattaa ottaa hetkeksi kiinni, mutta päästää nopeasti irti.

Eri asia on toki kun hermo menee ja on pakko antaa takas, et nyt muuten riittää tää leikki, mutta niinku ylipäänsä. Niimpä me sitten vaa irroteltiin Viskiä Kasperin poski- ja niskanahoista irti.

Hieman reilu tunti kului kauhealla ryminällä, sen jälkeen alkoi vähän vauhti hiipua. Ihan parhaaksi leikiksi osottautui vessassa oleva vesiastia, jossa Joonatan ja Viski rellesti kilpaa. Ei poikia tuntunut vesi haittaavan! Vesi lenti ympäriinsä ja turkki kastui välillä litimäräksi. Kuivaamisesta sai vaan lisää vauhtia käpäliin.

Kasperin ja Viskin välillä leikki oli enemmän toinen edellä- toinen perässä. Kasperi muutenkiin tykkää enemmän jahtaamis leikeistä. Tätä siis pyrki leikkimään Viskinkin kanssa. Myös putki oli ahkerassa käytössä. Viskiä aluksi jännitti mennä ja pakitti kauhealla vauhdilla takaisin, mutta kerran läpi mentyään syöksyili sisään niinkuin meidänkin pojat.

Siihen väsähti Viski syliin,

suloista ♥

Tapaaminen oli siis hyvä, vaikka hammasta tuli puolin ja toisin. Tämä kuitenkin leikin tiimellyksessä, eikä vihoissaan. Jatkossakin on tarkoitus tavata, niin että Viski saa seuraa ja Joonatan ikäistään leikkikaveria painiin. On myös hyvä, että meidänkin nääpät tottuu muihin, niin että "kaikkien kanssa tulis toimeen", niin helpottaa aina uuden näädän tulemista ja hoitopaikkojen järjestelyä ym. Vaikka jokainen onkin yksilö ja kaikista hyvistä kokemuksista huolimatta voi lyödä täysin liinat kiinni just sen kanssa, jonka kanssa ois pakko tulla toimeen.

Leikkisä ja iloinen aamu, tarkoittaa päivän ajan väsyneitä näätiä. Muutenkin kuuma keli verottaa ja leikit on vain aamuisin ja iltaisin. Meillä kuuman helpotukseen parhaimmaks on osottautunu jääpullot, jotka kääritään pyyhkeeseen. NE kestää yllättävän pitkään kylmänä ja näädät tykkää niiden vieressä köllötellä. "Viilennysalusta" joka ostettii Hankkijalta jonkin aikaa sitten, ei ole oikein nääppäläisiä houkutellut. Ei sitä siis ole niinkään edes tarjottu.

Siinä teille pikkunäädän suloinen pylly ♥ ;)

Muutoin arki sujuu mukavasti. Kasperin niska tosin on saanut iskua jonkin verran. Pari viikkoa sitten huomattiin että nyt on tullu isompaa jälkeä, kun oli erittänyt ja kerännyt rupea. Putsailtiin eka viikko vedellä ja sitte haettiin haavavoidetta. Nyt on jo selkeästi parempi, kun eritettä ei niinkään kerry. Ei ole koko aikana ollut tulehtuneen oloinen (ei punoitusta, turvotusta, on leikkisä, syö ja juo) On vain huono menemään umpeen, kun jatkuvasti on leikkiä Joonatanin kanssa. Ylttää myös itse raapimaan sitä. Peitettyä sitä ei saa, kun eipä noilla mikään pysy päällä.
Pitäisin kuitenkin erittämättömyyttä hyvänä ja kyllä ne haavat näyttääkin paremmilta. Jatketaan siis samaan malliin: vesipesu, jonka jälkeen voide. Voiteena on Manuka Lind. Hunajapohjainen voide, vastaava kuin Vertamil. Jos nyt vielä ensi viikolla näyttää ettei lähde enempää paranemaan niin täytyy käyttää lääkärissä.

Sen kummempia suunnitelmia ei oo vielä tulossa syksylle. Näyttelyt on loka- ja marraskuussa. Tällaisia kaveri nääppien miittinkejä toivon tapahtuman lähiaikoina lisää. Mukava kun saavat muutaki seuraa kuin toisensa! Jotaki minilomaa tässä miehen kanssa harkitaan, joten hoitopaikoista pitää kysellä, milloin onnistuisi ottaa vai onnistuuko. Asuntoautoon en kyllä näiden kanssa lähde!