torstai 23. maaliskuuta 2017

Nokkimis järjestys

Meidän lauma hakee edelleen paikkaansa. Arki pyörii edelleen niin, että aamuisin herätään poikien herätessä touhuilemaan. Yritämme nyt kääntääkin poikien rytmiä hieman myöhemmäksi, jotta mun ei tarvis ihan joka aamu herätä 6-7 aikaan. Pojilla on siis kylläkin oma huone, mut haluun edelleen noudattaa sitä, et ne pääsee useamman kerran päivässä päästelee kunnolla pitkin asuntoa. Järkevintä se on aamuisin, jotta pääsen sitten päivällä lähtemään muihin hommiin. Minulle riittäisi, että pojat herää vaikka 8 aikaan. Ollaankin nyt totutettu niitä, että eivät heti aamulla kun raapivat porttia, pääsekään pois. Rauhottuvat yleensä joidenkin minuuttien kuluessa. Heräävät kyllä sitten kun itsekin nousen, mutta todella hitaasti ja dramaattisen näköisinä "olemme siis niiiiin poikki tähän aikaan päivästä, ei me nyt enää herätä tähän päivään". Sieltä ne sitten kuitenkin kömpivät tutkimaan ja touhuilemaan.

"Uudessa asunnossa näädät ei sitten nuku meidän makkarissa"
Meillähän ei siis ole petiä makkarissa, jotta pojat voi nukkuu siellä paremmin..

Kasperi
On hauskaa seurata miten pojat on niin erilaisia. On myös ollu mahtavaa nähdä se muutos Kasperissa, mistä olen varmaan ennenkin kirjoittanut (?). Eli esiin on kuoriutunut hyvin vekkulimainen, energinen hassutteleva nääppäläinen. Edellisessä asunnossa Kasperi toki leikki, mutta eri tavalla. Täällä sillä on enemmän pilkettä silmäkulmassa, se keksii aina uusia juttuja ja heräilee jopa pitkin päivää tutkimaan ja osallistumaan päivän hommiin.

Kasperi haastaa leikkimään

Aamuisin Kasperi ja Jesper ottaa hullut takaa-ajo leikit ja hulluttelevat minkä pystyvät. Joonatan touhuilee enemmän itsekseen. Sen lemppari on ehdottomasti meidän sängyssä mönkyäminen. Se on aivan innoissaan kun pääsee vihdoin sängylle, hoksais nimittäin että pääsee kiipeämään sinne isännän pyykkikorin kautta. Niimpä möyhyää siellä joskus reilun puoli tuntiakin yksin! Ei myöskään osallistu niinkään aamuralleihin, vaan töpöttelee pitkiinsä. Joskus innostuu juoksentelemaan ja sukeltelee maton alle muiden poikien kaa leikkimään. Mutta ei lähde takaa-ajo leikkeihin ja jos menee painiksi, nii sitten alkaa vähän liian tosissaan vääntämään ja se menee enemmän tappeluksi.
Sohva on aamuisin aina sen näköinen, että siinä olisi räjähtänyt pieni pommi. Myös meidän huusholli näyttää siltä kuin meillä olisi pieniä lapsia: leluja on siellä täällä, matot on rutussa ja jostain kuuluu aina jotain epämääräistä kolinaa, mitä ei pitäisi kuulua...

Joonatan
Joonatan on selkeästi päättänyt olla koko porukan kingi. Jesper ja Joonatan ovat siis ottaneet matsia siitä asti, kun Jesper meille tuli. Syksyllä se oli toki sellaista pennun pyörittelyä ja leikkiä. Pojat kuitenkin sen kuin jatkoivat kasvamistaan ja leikit vaan paheni. Niimpä loppu vuodesta oli Joonatanin niska auki useampaan kertaan. Rauhoiteltiin tilannetta keskeyttämällä paini, pitämällä pojilla "paitoja" eli vanhoja sukkia missä oli tassun reiät, jotta niskat pääsis paranee. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Paini laantui pikku hiljaa ja niskan haavat parani.

Tässä ei nukuta makkarissa..
Sitten tuli Joonatanin kiima ja se hieman kärjistyi. Joonatan sai lantin ja homma rauhottui. Kunnes alkoi Jesperin kiima ja homma taas kiihtyi, rauhoittuakseen lantin jälkeen. Oli jopa muutaman viikon tulitauko, mutta niimpä se kuitenkin alkoi vielä nyt keväällä uudestaan. Niimpä pojat ottaa edelleen painia. Ei raivoissaan tai kovaa, mutta kuitenkin. Niimpä meillä on EDELLEEN Joonatanin niskassa rupia ja pieniä pintahaavoja. Paini myös jatkuu edelleen. Nyt vaan tuntuu, että se on vaihtunut pentu ja kiima painien jälkeen siihen todelliseen "kuka on pomo" painiin.

Tämäkää ei missään nimessä ole meidän päiväpeiton sisältä..
Joonatan on myös yrittänyt höykkyyttää Kasperia. Kasperi ei oikein pidä kunnon painista, joten antaa herkemmin periksi. Jotenkin tuntuu että se on silti lauman pomo. Joten rooleja setvitään vain Joonatanin ja Jesperin välillä. Toivon todella, että tää pikku hiljaa tästä selviäis ja viimesetki ruvet lähtis. Ei kuitenkaan oo kyse, etteikö ne tulis ollenkaa toimee, tai et pitäis erottaa. Pojat kuitenkin nukkuu vierekkäin, syövät sovussa jne. Eli jatkuvaa taistelua ei ole. Noh seuraillaan!

Murut samassa kasassa ♥

Siis tää oli yhden näädän lääkäri reissu..
" Me tullaa kaikki "

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti