Osmo on meidän uusi lauman jäsen.
Osmo on neljä vuotias E-picsin, eli Emeliina Kaukolinnan kasvatti.
Osmo muutti meille 16.4, kun kävimme hakemassa hänet Joensuusta.
Osmon kanssa lähdettiin liikkeelle rauhassa. Osmolla on aiemmin ollut seurana lähinnä kissoja ja koira, joten toisiin nääppäläisiin tutustumiselle haluttiin tarjota aikaa. Niimpä Osmo vietti oikeastaan ensimmäisen viikon playpenissä. Siellä oli myös välillä hyvä käydä huilimassa, jos pojat kävivät turhan tuttavallisiksi.
Osmon olikin aluksi hieman vaikea sietää aivan kiinni tunkevia uteliaita nokkia, joten hän teki alusta asti selväksi missä raja menee. Hieman hämmästyimme kun niin reippaasti pyöritti poikia, mutta päällä ollut kiima varmaan toi lisä rohkeutta. Osmosta olemme aiemmin saaneet jokseenkin ujomman tai rauhallisemman kuvan.
Vapaana olo ajan pojat viettivät toisiinsa tutustellen. Osmo tykkäsi poikien huoneesta ja usein hakeutuikin sinne. Playpeni tarjosi lähinnä nukkumis ja rauhoittumispaikan.
"Onko ihan pakko tulla siihen? Vähän omaa rauhaa kiitos.. "
Etenkin Jesper, kaikessa viattomuudessaan, toteutti välillä hyvinkin tiivistä vierihoitoa. Asettautui aina uudestaan ja uudestaan Osmon viereen tai ainakin mahdollisimman lähelle. Pojat ylipäätään suhtautuivat Osmoon uteliaan kiinnostuneena. Haistelua, halua pestä korvia ja päästä viereen nukkumaan, mutta kuitenkin tilaa antaen ja Osmon tahtiin edeten (paitsi Jesper välillä, joka niin kovasti vaan halusi olla Osmon kaveri ❤️).
Viikon verran kuunneltiin milloin hillitöntä kotkotusta, milloin kitinää kun Osmon rajat oli ylitetty ja hän oli päättänyt puolustautua (kohtuu lempeän tiukka ote tunkeilijan niskasta riitti).
Pikku hiljaa Osmon suojamuurit sitten laskeutuivat ja aloimme huomata joskin lyhyitä, mutta rauhallisen ja tyytyväisen oloisia hetkiä muiden näätien kanssa vierekkäin.
Onneksi hommattiin isompi peti, niin kaikki nääpät mahtuu kerralla vierekkäin!
Niimpä reilussa viikossa Osmo siirtyi poikien viereen nukkumaan. Koettiin varsin lämpimiä tunteita kun löydettiin pojat nukkumasta yhdestä kasasta.
Osmosta onkin kuluneiden viikkojen aikana kuoriutunut esiin hyvin mielenkiintoinen herrasmies. Alusta lähtien hän on suhtautunut meihin hyvin luottavaisesti. Suukkoja satelee ja etenkin aluksi läheisyyttä ja turvaa haettiin painautumalla jalkoihin. Sylissä viihdytään ja meinaapa herra välillä nukahtaa syliinkin. On mahtavaa nähdä isännän ilmeestä niin suoraa ihastumista ja tykästymistä, kun näätä kääriytyy syliin nokosille. Meidän muut pojat kun hyvin harvoin niin tekevät (rätti väsyneenä hädin tuskin torkahtavat hetkeksi syliin).
On myös ollut mukava nähdä mitä kiima Osmon takana on. Energiaa on selkeästi tullut enemmän kun kaikki energia ei kulu polttelevaan oloon. Osmolla on myös tapana tepastella itsekseen ympäriinsä ja seurailla arki askareita. Saattaa käydä ääniä kuullessaan kurkkailemassa mitä touhutaan ja kipittää sen jälkeen takaisin torkkumaan. Joskus viipottaa omia tarkistus ja tutkailu kierroksiaan: käy kokeilemassa kaapin ovia tai nuuhkimassa eteisen oven alle. Käypä joskus ikään kuin tervehtimässä, ottaa muutamat silitykset/rapsutukset ja poistuu sitten paikalta.
Jesper, Osmo
Kasperi, Joonatan
🖤
(Osmo nukahtelee mihin sattuu, siinä missä muut pojat hakeutuvat aina petiin/viltille/riippariin. Höpsö nukku näätä ❤️)
Niimpä meidän lauma on nykyään neljä nääppäinen. Osmo on kovin touhukas ja tepsuttelee ympäriinsä hieman omiaan touhuillen. Näätämäiset paini ja jahtaus leikit eivät ole vielä auenneet täysin, mutta selkeää innostumista ja mukana viipottamista on.
Osmo tykkää myös ulkoilla, joka sopii muiden poikien kanssa hyvin yhteen. Kuistille viritettyyn aitaukseen ovat kaikki ihastuneet ja ulkona käydään hölmöilemässä ja hakemassa vauhtia jotta sisällä voi sitten hepuloida kunnolla.
Osmo on siis asettautunut taloksi ja tuntuu sopivan meidän laumaan sekä perheeseen hyvin. Tämä oli myös tavoitteena, kun Osmon siirtymisestä meille neuvoteltiin. Osmon omistajan elämäntilanteen muuttuessa päätti hän kaikessa rakkaudessaan Osmoa kohtaan, etsiä Osmolle uuden kodin, koska koki ettei voi tarjota sille niin paljon aikaa ja huomiota kuin haluaisi. Niimpä meistä, entuudestaan tutuista muodostui kaikille sopiva vaihtoehto. Osmo pääsisi kotiin, jossa olisi tilaa sekä seuraa ja me olimme valmiita ja halukkaita tarjoamaan Osmolle loppu elämän kodin. Itse kunnioitan tällaista päätöstä suuresti, sillä sellaisen tekeminen on äärimmäisen vaikeaa.
On ollut suuri helpotus, kun on voinut viestittää terveisiä, että kaikki täällä on ok ja Osmolla menee hyvin.
Niimpä me täällä jatkamme hyvillä mielin alkanutta yhteistä taivalta. Harjoittelemme näätämäisiä leikkejä ja hiekkalaatikoiden sijaintia, mutta ennen kaikkea lähennymme toisiamme päivä päivältä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti