Rosvokopla: Kuvia, vihdoin!

maanantai 27. helmikuuta 2017

Kuvia, vihdoin!

Elämä uudessa kodissa on asettautunut uomiinsa. Enää ei voi edes kuvitella, mitä olikaan asua niin pienessä kämpässä jätkien kanssa. Poikien huone toimii mahtavasti. Muu käytössä oleva tila tarjoaa hyvät puitteet purkaa levon aikana kertynyttä energiaa. Pihalla on helppo ulkoilla ja sieltä löytyy aina jotain kaivettavaa ja haisteltavaa. Olemme kyllä turhan vähän ulkoilleet. Alku vuosi olikin kiireisempi, kuin mitä osasin odottaa. Aamuisin ei ole ehtinyt ulos ja iltaisin se on vain jäänyt tekemättä. Onneksi kuitenkin n. kerran viikossa ollaan ulkona käyty edes lyhyesti.

Tänä vuonna laitetaan karvat talteen,

vaikka koskaan ei toivo että se oma murupulla karkaa,

niin sen mahdollisuus on otettava huomioon.

Mahdollisille etsijäkoirille siis hajuja talteen!

Valoinen aika lisääntyy ja kevät tekee tuloaan. Ensimmäisenä karvansa tiputti Joonatan. Tuntui, että se päästi koko talvikarvansa yhdessä viikossa. Olisihan sitä nyt vielä tarvinnut, mutta minkäs teet! Toisena karvojaan luovuttaa Kasperi. Ennen frettipäivään lähtöä tehty harjaus yllätti, sillä pojasti lähti puolet karvoista harjan mukana! Jesper sen sijaan pitää kiinni sekä talvimassastaan, että talvikarvoistaan. Muut jätkät ku on jo painoaankin pudotelleet.

Pojat väsähti ihan totaalisesti esittelypäivästä ja kaikki nukkuivat käytännössä sunnuntai aamuun asti. Aamullakaan eivät kovin kummoisesti touhuilleet, vaan pienen kierroksen jälkeen kömpivät takaisin nukkumaan. Yleensä edes tehopakkaus Jesper pöllöilee kotiin tultuaan, mutta nyt flunssa vei voiton. Jesper oli edellisenä päivänä aivastellut ja oli koko esittelypäivän väsynyt. Niimpä lauantai ilta meni vettä juotellessa, jotta varmistutaan että saavat riittävästi nesteitä. Jesperille syötin vielä lusikalla jauhelihaa suoraan riippariin, kun ei sieltä pahemmin liikkunut mihinkään.

Niimpä parin päivän unet purkautuivat sekä sunnuntai iltana, että näin maanantai aamuna. Eilen illalla otettiin jo kohtuullista ravia, mutta tänä aamuna pojat lähtivät lopuistakin henkseleistään irti. Frettipäivän myötä pöydälle jäänyt kamera tarttui käteen ja pojista tuli vihdoin otettua kuvia. Pääsin juuri harmittelemaan viime viikolla, että eipä ole tullut taltioitua pojista kuvia pitkään aikaan. Tuntuu että jatkuvastihan niitä otetaan, mutta ne on lähinnä instagramiin julkaistuja, puhelimella napattuja. Eivät siis kunnon kuvia, joista myöhemmin nauttii huomattavasti enemmän. Siksipä lisään tähän oikein urakalla jätkistä kuvia, nii näkee miten ne on kehittyny. Kaikki kun on jo oikeastaan aikuisen näädän mitoissa!

Kasperi