maanantai 22. toukokuuta 2017

Joonatanin halvaantuminen

Tämä vuosi ei ole ollut meille helppo. Kasperin ihottuman tutkintaa jatkettiin tämän vuoden puolella, eikä mitään selvinnyt. Ihottuma on hävinnyt, mutta poika kutisee edelleen kovasti. Jesperille ilmeisty paise kurkkuun alku vuodesta, joka onneksi poistui antibioottikuurilla. Jesper ja Joonatan sairastivat flunssan. Joonatan kiidätettiin maaliskuun alussa päivystykseen suolitukos epäilystä, joka onneksi osoittautui vain ilmaksi mahassa. Sen jälkeen tapahtui Joonatanin halvaantuminen ja viimeisimpänä Osmon pois meno.


Tapahtuneesta on kohta kulunut kuukausi, joten yritän muistella ja kertoa parhaani mukaan tapahtumista. Fretin halvaantuminen on kuitenkin sen verran järkyttävä tapahtuma, että olisi hyvä, jos siitä olisi jossain kerrottu tai kuvattu. Toki meidän tapaus sisälsi myös parantumisen, mitä ei valitettavasti kaikissa halvaantumis tapauksissa tapahdu. Fretin takajalkojen heikkouteen tai halvaantumiseen kun on useita eri syitä.


Joonatan halvaantui 25.4. Edellisenä iltana maanantaina 24.4 Se alkoi ontumaan toista jalkaansa. Tunnustelin jalat läpi, mutta Joonantan ei aristanut mitään mistään. Annoin sille kipulääkettä, sillä uskoin sen jotenkin teloneen jalkansa. Tiistai aamuna sen jalat kuitenkin menettivät kantavuutensa ja se alkoi lopulta raahaamaan molempia jalkojaan. Soitin ell ja sain ajan iltapäivälle. Minulla sattui olemaan koko kevään ainoa koulupäivä, seminaari, jossa minun oli pakko olla läsnä. Niimpä soitin isännän viemään Joonatania tutkittavaksi.
Joonatanilta otettiin röntgen kuvat ja ell tutki sitä. Pahin pelko oli, että Joonatanin selkäranka olisi vaurioitunut, joka tarkoittaisi todennäköisesti lopullista halvaantumista. Kiputuntoa Joonatanilla oli jaloissa, vaikka se ei kovin hyvä ollutkaan. Ell valmisteli pahimpaan kertomalla vaihtoehdot: joko Joonatanin tila paranee kipulääkkeillä ja levolla kuluvan viikon aikana tai muuten sen kohtalo on selvä. 
Osmo pötköttelee Joonatanin kanssa kopassa ♥

Niimpä Joonatanilla oli edessään pitkä viikko. Se sai kipulääkettä ja määrättiin koppilepoon loppu viikoksi. Jalkojen kiputuntoa, sekä tahdonalaista virtsaamista/ulostamista tulisi seurata, sekä tietysti yleisvointia. Niimpä Joonatan vietti aikaansa meidän isossa kantokopassa, sekä häkin erikseen suljettavassa yläosassa. Joonatan ei tästä kovin innostunut, vaan välillä hyvinkin raivokkaasti pyrki ulos. Niimpä ensimmäiset päivät yritettiin viihdyttää sitä kantamalla sitä ympäriinsä ja antamalla haistella eri hyllyjä ja kaappeja yms. Joonatan itse olisi viipottanut menemään pelkkien etutassujensa avulla, mutta lepo on lepo. On hullua, kun näytti siltä, ettei se edes tajunnut ettei sen takajalat toimi.


Jesper hakeutui ensimmäisen viikon Joonatanin välittömään läheisyyteen
Sydän särky ku pikkuinen halus niin kovasti hoitaa toista ♥

Muutki pojat tykkäs pötkötellä Joonatanin seurana 
ja ne tapas useimmiten nukkumassa kaikki yhdessä, 
kun normaalisti hakeutuvat omiin lempipaikkoihinsa nukkumaan.



Onneksi saimme paljon tukea tähän. Viestittelin useamman kasvattajan kanssa ja helpotuksekseni (vaikkakin se on ihan kamalaa) vastaavia tapauksia oli ollut aiemminkin. Epäilyinä olivat selän venähdykset ja halvausoireet/parantuminen olivat kestäneet viikosta jopa kuukauteen. Pieni toivo alkoi itää.

Oli erittäin surullista ja sydäntä riipivää seurata toista siinä tilassa. Joonatan myös kävi hyvin vaihtelevasti laatikolla. Kantokoppaan mahtui vain pieni hiekkalaatikko, joten sen käyttö oli hankalaa. Toisaalta kaikkien laatikoiden käyttö oli haastavaa takajalkojen ollessa poissa pelistä. Niimpä löysimme Joonatanin jatkuvasti itsensä alle pissineenä ja kakkineena. Positiivista oli, että Joonantan oli pirteä ja iloinen. Se oli innokas haistelemaan paikkoja ja olisi halunnut kovin touhottaa ympäriinsä. Se myös söi todella hyvin ja itsenäisesti. Juomista sille hieman joutui tuputtamaan, joten helpoimmalla päästiin, kun lisättiin normaalia enemmän vettä jauhelihan sekaan, jolloin se sai nestettä syödessään.

Joonatanille laitettiin valjaisiin tiuku, 
kun jätettiin se huoneessa nukkumaan muiden poikien kanssa, 
ettei tarvi yksin olla kopassa koko aikaa. 
Kuultiin sitten heti jos lähti liikkeelle 
ja pystyttii auttaa laatikolle 
tai jos meinas alkaa touhuamaan, 
niin siirrettiin sitten koppaan/häkkiin.

Armon aikaa oli annettu vain loppu viikon verran, niin että jos tila ei yhtään paranisi, olisi mahdollisuudet Joonatanin kohdalla hyvin heikot. Suureksi onneksemme Joonatan alkoi loppu viikosta hieman edes yrittämään toisen jalan käyttöä. Se näkyi lähinnä takapäätä raahatessa jalan loppu osan pienenä heilutteluna, mutta hyvänä merkkinä kuitenkin. Loppu viikosta alkoi myös esimerkiksi pesutilanteissa jaloilla ponnistelu meidän käsiä vasten. Hyvin pienehköä ponnistelua, mutta ponnistelua kuitenkin. Niimpä toivo heräsi ja samoin taistelutahto: tästä selvitään.

Ell käynnin yhteydessä tuli puheeksi laserhoito, jota kävimmekin ottamassa heti tutkimuksen jälkeisenä päivänä, sekä sen jälkeen yhteensä 5 kertaa. Laserit sijoittuivat 2-3 päivän päähän toisistaan. Jälkikäteen voin todeta laserhoidon olleen todella hyvä. Joonatan oli muutamia ekoja kertoja lukuun ottamatta (laser hoidon vaikutusten alkaminen yleensä kestää muutaman hoitokerran) aina parempi. Jokaisen laserhoito päivän jälkeen kävelyn yrittäminen oli helpompaa.



















Loppu viikosta oli haittavissa siis jalkojen heikkoa käytön yritystä ja pestessä käsiä vasten ponnistelua. Myös laatikolla käyminen alkoi olla hieman parempaa, vaikka pestä saatiinkin edelleen. Tässä vaiheessa on tosin hyvä huomauttaa, että Joonatanin lempi nimi on "kakkaa pyllyssä Joonatan", koska oli ihan normaalia, että jätkällä on jäänyt vähän kakkaa pyllyyn tai takajalkaan, mutta hän ei koe tarvetta putsata sitä.
Koska Joonatan alkoi hieman aktivoimaan takajalkojaan, aloimme kantaa sitä niin, että se sai kävellä etujaloilla. Pidimme siis loppu kropan kainaloista takapäähän käsissämme ja "kävelytimme" Joonatania ympäri asuntoa. Tärkeintä Joonatanille oli saada piilottaa leluja, joten autoimme häntä siinä. Oli ihana huomata kuinka poika nautti siitä, että pääsi edes tällä tavoin hieman tutkimaan paikkoja.
Joonatanille on erityisen tärkeää piilotella leluja

Tätä kävelytystä jatkoi lähes viikon. Emme uskaltaneet antaa sen kävellä, koska kävely yritykset olivat todella heikkoja ja pelkäsimme sen rasittavan selkää liikaa. Voin kertoa, että oma selkä ja jalat olivat hellänä tepasteltuamme kumarassa näädän perässä lähes viikon, mutta yhtä kaikki sen arvoista. Vähän reilun viikon kuluttua Joonatan alkoi syömään niin, että pysyi itsenäisesti pystyssä. Alkoi siis pitämään jalkoja enemmän allaan, eikä heilahdellut puolelta toiselle tai istunut toiselle kankulla. Niimpä tarjottiin sille aina mahdollisuus syödä näin, jotta jalat olisivat ensinnäkin normaalissa asennossa ja toisekseen, olihan se ihana syödä, ilman että joku koko ajan pitää pystyssä. Aluksi laitettiin hieman pyyhettä tueksi, mutta lopulta alkoi syöminen sujumaan ilman mitään tukea.

Me oltas kaikki nyt tulossa!
Kuvassa myös hoidossa ollut Viski

Koska takapää alkoi aktivoitua enemmän, me vähensimme tukea. Sen sijaan että kannattelimme takapäätä kokonaan, aloitimme tuskastuttavan kävelyharjoittelun. Joonantan ei alkuun tuntunut ymmärtävän, että ei enää pääse yhtä nopeasti (etutassuilla vihtoi täysiä eteenpäin ja meidän kantaessa takapäätä, pääsi hurjaa vauhtia eteenpäin). Niimpä ensimmäiset päivät oli lähinnä pojat jarruttelua, ja takajalkojen käytön harjoittelua. Käytännössä se tapahtui niin, että tuimme edelleen takapäätä, mutta teimme ikään kuin askelia tassuilla käsiemme avulla. Lopulta Joonatan oppi hidastamaan tahtia, ja alkoi itsekin yrittämään jalkojen käyttöä. Niimpä tassuttelimme askel kerrallan eteenpäin (selkä kiitti ja jalat olivat hapoilla tässäkin hommassa, mutta mitäpä sitä ei tekisi näätänsä eteen..).
Kun askellus alkoi onnistumaan, tuli haasteeksi tasapaino. Niimpä Joonatan sai alkaa kävelemään itse, mutta me pidimme sitä pystyssä. Aluksi piti tukea ihan älyttömästi pojan heiluessa herkästi puolelta toiselle jomman kumman jalan hieman pettäessä alta, mutta lopulta saimme lähinnä juosta perässä kädet takapuolen molemmin puolin varmistelemassa tasapainon pysymistä.

Kun jalat olivat hieman alkaneet aktivoitua, aloitimme vesijumpan. Vesijumpattiin Joonatania ehkä sen 4-5 kertaa. Joonatan ei pahemmin välitä vedestä ja ensimmäiset kerrat olivatkin aika karmeita. Poika yritti uida kauheaa vauhtia reunaa kohti, meidän yrittäessä saada sitä käyttämään takajalkojaan. Onneksi se helpottui ja lopulta saimme sen potkuttelemaan takajaloillaan ihan hyvin. Kerrat jäivät kuitenkin vain noihin muutamiin kertoihin. Ostimme Biltemasta sellaisen lasten hiekka/uima-altaan. Sen täyttö lämpöisellä vedellä joka kerta oli kuitenkin iso projekti ja koska Joonantan ei pahemmin tuntunut tottuvan veteen, vaikka rauhoittuikin hyvin ekojen kertojen jälkeen, jätimme uimisen sikseen.
Äiti vähänkö on kiva tää ulko aitaus ku täällä saa kaivaa!

Tällä hetkellä käytössä on playpenit nurmikolle ja kuistille viritettynä, 
tavoitteena olisi oikea ulkotarha!


Ihanimpia hetkiä oli, kun Joonatan aamulla herätessään käveli ihan itse, horjumatta portille. Koppilevon lopetimme ensimmäisen viikon jälkeen. Joonatan tuntui rauhoittuvan paljon paremmin saadessaan nukkua muiden vieressä, eikä poikien huoneessa päässyt liikkumaan kuin metrin tai kaksi suuntaansa. Niimpä aamuisin oli hyvä seurata, kuinka jätkä jalkojaan käyttää sen metrin verran, jonka eteni nukkumapaikastaan portille.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Joonatan kävelee itse. Meidän tehtävänä on estää sitä vielä kiipeilemästä. Hyppimisen ja loikkimisen jätkä aloitti heti, kun vain pystyi. Eikä sitä oikein voi estääkkään. Niimpä poju touhuilee sen minkä kintuiltaan pystyy. Lisäksi meidän pitää seurailla, kuinka paljon jalat rasittuvat. Selkeästi aktiivisemman päivän jälkeen jalat eivät enää jaksa toimia kunnolla ja kävely menee harottavaksi askellukseksi. Niimpä ollaan jouduttu välillä pitämään "lepo päiviä" eli laitettu sitten huoneeseen, niin ettei pysty pitkiä matkoja juoksemaan ja usein rauhoittuukin sitten nukkumaan.


Pojat kävi ulkoilee Viskin asuinpaikan viereisessä kaukalossa,
Joonatanin ilme :')


Vaikka pahin onkin ohi, on meillä edessä vielä pitkä aika ennenkuin Joonatanin takajalkojen voimat ja lihakset palautuvat. Joonatanin takapuoli näyttääkin aika surkealta. Kahdessa viikossa ehtii lihakset surkastua hyvinkin paljon. Toki positiivista on se, että Joonatanin etutassuihin ja yläkroppaan on tullu hurjasti lisää voimaa. On myös outoa, että se pääsee nykyään jopa paremmin makaroonilaatikkoon ja alastulokin on jopa hallitumpi. Ennen Joonatan tuli aina nenälleen tai ihan vinksin vonksin, nyt tuntuu että se osaa ottaa enemmän takajaloillaan vastaan.

Yksi huvittavimpia ja ällistyttävimpiä seikkoja on, että Joonatan ei ole koskaan aiemmin kiivennyt häkin yläosan ylimmälle tasolle, koska siinä ei ole ramppia. (Joonatanin rampin käyttökin oli aiemmin hieman kyseenalaista, nykyään sekin on jopa parempaa.) Niimpä suorastaan järkytyin, kun olin vaihtelun vuoksi nostanut Joonatanin häkin yläosaan lepäilemään, vielä kun jalat eivät yhtään toimineet ja löysinkin pojan ylätasolta. Miten ihmeessä!? Miten on mahdollista, että jätkä kiipeää sinne ilman takajalkoja, kun aiemmin ei ole päässyt sinne mitenkään vaikka on kuinka hyppinyt ja ponnistellut. Koska olen joutunut laittamaan ylätason kiinni nippusiteillä, en viitsinyt repiä sitä irti ja useamman kerran tapasimmekin herran ylätasolta kurkkimassa hieman jopa ylpeä virne naamaallaan. Noh, eipä tämä haitaksi ole ollut, sillä nykyään jätkä kiipeää tyytyväisenä ylätason viereiseen riippariin nukkumaan muiden poikien kanssa. Ne kun ovat tykästyneet ylimpään riippariin eniten, eikä Joonatan ole siellä pystynyt heidän kanssaan nukkumaan.

Joonatan pääsee nykyään riipparin yläosaankin


Niin se Joonatan vaan kiipes ylimmälle tasolle ilman takajalkoja..



Eli jos tästä jotakin yhteen vetoa pitää tehdä, niin järkyttävän ja surullisen alun jälkeen tilalle on noussut toivo ja ilo, sekä jopa hämmästys Joonatanin uusista taidoista. Jatkamme edelleen jalkojen kuntoutusta, rajaamalla liikunnnan määrää. Olen myös aamuisin ja iltaisin hieronut Joonatania, silloin kun hän on sitä ottanut vastaan. On ihana ku aamuisin alan silittelemään sitä ja se heittää pitkälleen lattialle ja ottaa tyytyväisenä vastaan hieronnan. Käytännössä siis silittelen hieman voimakkaammin läpi koko kropan. Joskus se tuntuu jopa auttavan jalkojen käyttöön! Hierontaa edeltänyt jäykkäkävely muuttuu hieman jouhevammaksi ja sujuvammaksi. Joten jatkossakin on Joonatanille tiedossa hierontaa.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Halusin avoimesti kertoa tästä meidän tapauksesta, koska sen lisäksi, että näitä harmittavia tapauksia on ollut aiemminkin, en epäile etteikö niitä valitettavasti tulisi tulevaisuudessakin. Eli jos meidän kertomus, sekä meidän käyttämät keinot auttavat jota kuta vastaavassa tilanteessa olevaa, on se suurempi apu kuin mitä ikinä voin toivoa tällä kirjoituksella. Toki meidän käyttämät keinot eivät ole mitään suosituksia, vaan yksinkertaisesti meidän tapa toimia kyseisessä tilanteessa. Koen kuitenkin, että Joonatanin tilanne parani tehtyjen toimien vuoksi. Etenkin laserhoitoa voin suositella. Olemme harkinneet myös laserhoitoa nyt, kun takajalkojen lihakset ovat vielä heikot ja palautuminen hidasta, mutta suoraan sanottuna rahaa on palanut viimeisinä kuukausina niin armottomasti, että pyrimme ainakin toistaiseksi pärjäämään liikunnan rajoittamisella ja hieronnalla.


Pojat tykkää nukkua vierekkäin ♥



Aionkin seuravaaksi kirjoittaa jälleen eläinlääkäri kulujamme ylös. Ja voin kertoa, että summa ei ole nätti. Se on kuitenkin juuri se summa, jonka olemme olleet valmiit laittamaan eläintemme hyvinvoinnin takaamiseksi. Fretin omistaminen ei tosiaankaan ole halpaa ja huonolla tuurilla, kuten meillä on tuntunut olevan, rahaa voi mennä hetkessä jopa tonni. Mutta siitä lisää myöhemmin!

4 kommenttia:

  1. Ihanaa että Joonatan toipui ja tsemppiä vielä parantumiseen <3 Akupunktiosta voisi myös olla apua tuossa parantumisvaiheessa!

    Kiusa on myös aika häslä ja sen takia ei järin ketterä. Se vaan juoksee ja hyppelehtii, eikä mieti tekemisiään ollenkaan. Kolisee tuolin jalkoihin ja seiniin ohi juostessa. Joonatan varmaan joutui takajalat menetettyään miettimään jalkojensa käyttöä aivan uudella tapaa, joten se on nyt paljon tietoisempi omista raajoistaan ja kehittyyhän siinä koordinointikykykin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akupunktiota en oo osannu ajatellakkaa! En tosin tiedä miten sitä tuohon vimpula pyllyyn tökittäis ku alkoi jo viimeiset laser kerrat olla kunnon taistelua jätkän pysymisestä edes hoito pöydällä ! :D

      Voi Kiusa.. Jesper oli alkuun kans just semmonen et saatto juosta päin sohvapöydän jalkaa. Nyt onneks rauhottunu ja sittenkö siitä vasta ketterä onkin tullut.. Ja on iha sika outoa ku se oikeesti niiiin eri tavalla käyttää takapäätä. Mutta ihan totta tuo, että varmasti tullu tietosemmaks siitä!

      Poista
    2. Aika usein eläimet rauhottuu siihen akupunktioon, kun on eka neula laitettu. Meitä opettava eläinlääkäri tekee Tampereella akupunktiota eläimille, niin se on näyttänyt kuvia mm. kun on käärmettä hoitanut. Rauhallisesti ne matosetkin siinä pöydällä sitten maannut :D

      Poista
    3. Oho! Ei se sit mikää poissuljettu vaihtoehto oo!

      Poista