maanantai 15. tammikuuta 2018

Vatsatauti

Pojat köllöttelemässä tyytyväisinä tammikuussa

Olemme kohdanneet useita haasteita ja niistä yksi oli mm. vatsatauti. Vatsatauti siirtyi epäonneksemme Kasperin ja Jesperin hoitopaikasta, sillä aikaa kun olimme Joonatanin kanssa hampaidenpoisto reissulla marraskuussa. Keskiviikkona haettiin pojat kotiin. Niimpä loppuviikko (torstaina tilanne oli vielä ok, perjantaina räjähti lottopotti) menikin sitten poikia hoitaessa. Mies lähti himokselle miesten kesken viikonloppua viettämään. Itse olin omaksi kurjuudekseni ollut torstai illan viihteellä ja kun aamulla astelin lievästi huono vointisena poikien huoneeseen.. Vain todetakseni, että siellä oli kohtuullinen ripulifiasko... Voin kertoa ettei oikein mieltä lämmittänyt, eikä sisuskaluja tai hajuaistia.

Noh viikonloppu olikin sit pojilla hiljainen. Kaikilla pojilla. Joonatan oli muutenkin vähän surkeana leikkauksen ja useiden lääkekuurien vuoksi. Niimpä 3 ripuloivaa näätää ja viikonloppu yksin kotona on ehkä yksi niistä mikä koettelee jaksamista todella. 

Ensinnäkin paskaa on joka paikassa. JOKA PAIKASSA.. Missä näätä sattuukaa silloin olemaan kun hätä iskee.. Eikä hiekkalaatikkoon aina ehditä tai edes osuta. Tai sitten paska lentää kaaressa ohi..

Ripulin haju on kuvottava ja koostumus on vaikeaa siivota. Lattialta ja hiekkalaatikosta se onnistuu. 
Mutta ei niinkää matosta, viltistä tai pyyhkeestä. Viikonloppuna pyykkikone lauloi..

Näädät ovat todella surkeana ja omistajan sydän syrjällään. Ei leikkiä, ei yhtään ylimääräistä liikkumista. Myöskään omatoimista juomista ei juurikaan ollut, joka tiesi sekä veden tuputtamista, mutta useimmiten sen juottamista ruiskulla puoli väkisin. Koska Joonatanilla oli lääkekuurit ja lisäksi syötin kaikille inupektiä ja maitohappobakteereja, istuin niin aamuin illoin kuin siinä välissäkin tahnatuubi kourassa ja yritin saada pojat nielemään tabletteja. Käytännössä päivän sisällöt oli parin tunnin sykleissä syöttämistä, juottamista, lääkkeiden antoa ja siivoamista. Etenkin kun kaiken saa tehdä yksin. Meillä on yleensä vuorotellen noustu yölläkin juottamaan vettä, nyt piti itse jaksaa nousta parin tunnin välein.. (Ja ihan vaan sen takia, että haluan varmistaa riittävän nesteen saannin, ettei tarvitse lähteä päivystykseen tiputukseen)


Pahinta oli ruokahaluttomuus. Pojista ei oikein kukaan suostunut syömään oma-aloitteisesti. Niimpä istuin vuorotellen ruokakupin ja lusikan kanssa jokaisen nääpän luona ja syötin. Pieniä annoksia pitkin päivää. Koska meillä pojat tietää, et ku lusikasta tulee ruoka, nii sillo äippä on tosissaa ja ois ainaki pakko yrittää syödä. Ja kun puhun ruokahaluttomuudesta, niin edes kuivaherkut eivät meinanneet upota. Ja ne menee meillä aina. Joten meinasi välillä olla vähän hätä, et milläs ruokaa saa alas ku ei edes herkut uppoa.. Noh muistaakseni lauantai iltana meni vihdoin muutama kuivaherkku alas kaikilta (Kasperi oli onneksi kohtalaisen innokas herkkuihin pitkin viikonloppua), josta innostuneena tarjosin koko pussin. Kunhan syövät. Edes jotain. 


Koska ULOSTE on varsin normaali asia frettikodissa, niin myös siitä kuvaa. Meillä siis mentiin ihan kunno vesiripulista vihreälima-kakkaan. Fretinomistajan on myös hyvä olla kärryillä siitä, miltä normaali uloste näyttää. Mikäli se poikkeaa normaalista, on syytä pohtia miksi. Usein syynä on jokin, mitä fretti on syönyt. Esimerkiksi kananmunankeltuainen tyhjään mahaan tietää oranssia vaahtomaista ulostetta. Meillä ulosteen muutokset kertoivat hyvin siitä, mihin suuntaan oltiin menossa. 



Taudista nimittäin selvittiin. Kunnes se alkoi uudestaan viikon päästä. Ja vielä uudestaan. Jokainen uusi vihreä kakka laatikossa tarkoitti, että seuraavat päivät vietettäisiin taas poikien vointia varmistellen. Tauti pysyi jokseenkin kurissa ahkeralla inupektin ja maitohappobakteerien käytöllä, mutta kun vielä jouluviikolla alkoi sama rumba uudestaan, niin päätin että nyt riittää. Se ei tällä parane. Pojat olivat ihan poikki aina uuden ripulisatsin jälkeen ja myös oma jaksaminen alkoi tulla täyteen..  Niimpä haettiin eläinlääkäriltä Tylosiini- antibioottikuuri. Siihen loppui se mahatauti.
Liekö ECE vihreine limaisine kakkoineen ja rajuutensa vuoksi. ECE on freteillä esiintyvä, joskus hengenvaarallinen (etenkin vanhoille ja sairaille) vatsatauti, joka myös leviää herkästi: mm. tämän vuoksi ei myöskään ole vain "sanonta" kun näyttelyyn tullessa on muistutus, ettei frettiä joka on ripuloinut/tms lähiaikoina, tuotaisi näyttelyyn. Minä en ainakaan pystyisi hyvällä omalla tunnolla altistaa kenenkään toisen frettiä kyseiseen (tai ylipäätään mihinkään vatsatautii tai muuhun pöpöön!!) tautiin. Se kun voi olla oireettomana viikonkin tai kaksi ja sen jälkeen aktivoitua uudelleen. Onneksi meidän pojat on nuorempia yksilöitä ja hyvässä kunnossa. Ja Joonatankin selvisi, vaikka välillä meinas itku päästä kun toinen oli niin huonona ja pelkäsi että mitä jos se ei jaksa.

Miksi ei sitten vaan heti haettu kuuria? Koska antibioottiresistenssi ei ole vitsi. (Eikä Joonatanille olisi muutenkaa voinut antaa toista antibioottia leikkauksessa määrätyn, sekä kipulääkkeen lisäksi) Meillä sekä Jesper (1 kerran), että Joonatan (2-3 krt?) ovat jo joutuneet syömään antibioottia jo aiemmin. Enkä haluaisi syöttää yhtään antibioottikuuria jos ei ole pakko. Toki antibiooteissa on eroja ja niitä on eri tarkoituksiin. Siltikään en yhtään "turhaa" tai "varmuuden vuoksi" kuuria halua syöttää enää. Toisekseen, jos on mahdollista selvitä ilman lääkkeitä, niin se on mielestäni parempi vaihtoehto. Pieneen eläimeen älyttömän lääkemäärän tunkeminen vaan tuntuu väärältä. Tottakai sitten tarvittaessa se kuuri otetaan, jos ei mikään auta tai se on selkeästi ainoa ja järkevä vaihtoehto.

Tälläinen katsaus frettiarkeen tällä kertaa! Jatkan edelleen luonnoksista eri tekstien purkamista pikku hiljaa. Juuri nyt olen itse influenssan kourissa. n. 20 tuntia vuorokaudesta on aika järkyttävän paha olla kaikkine kipuineen. Sen muutaman tunnin ajaksi kun kuume laskee olo on aika normaali ja saattaa jaksaa tehdä jotain muutakin kuin maata aivot koomassa sohvalla kuume horkassa. Nyt esimerkiksi mahdollistui tämä teksti. Joten tammikuu jatkuu pitkälti sen mukaan, kuinka kauan tän selättämisessä menee, jonka jälkeen pitää vielä levätä ainakin viikko ja toivoa ettei tule jälkitauteja. Instagramiin pyrin sentään lisäilemään kuvia ja lyhyitä otteita arjesta useamman kerran viikossa.

Kaiken kaikkiaan voin toivoa terveempää jatkoa tälle vuodelle. Niin itselleni, kuin muillekin, mutta etenkin kaikille nääppäläisille ♥

2 kommenttia:

  1. Teitä on kyllä koeteltu ihan liikaa :/ Toivottavasti tämä vuosi olisi parempi ja pojatkin pysyisivät terveenä.
    Mahatauti on todella paha, meilläkin sitä on silloin tällöin ollut ja parina kertaa menty tosi huonoon ja väsyneeseen kuntoon. Kodalle ei tuolloin ole maistunut edes nutriplus, vaikka se on pojan suurinta herkkua. (Silloin kun sitä järkevissä määrissä saa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ensisijainen toive tälle vuodelle on nimenomaan terveempi vuosi!
      Joo mahataudit osaa olla ihan kamalia. On meilläkin joskus pari päivää oltu vähän mahalöysällä, muttei koskaan näin pahasti.. Ja se on totta, että se myös väsyttää ja vie voimat lemmikiltä. Ja kyllä meinas hätä meilläkin itsellekin tulla, ku ne lempiherkut jäikin koskematta.. Ne kun on yleensä luotettavin apu, kun pitää jotain saada alas kurkusta!
      Toivottavasti teilläkin olisi kaikinpuolin terve vuosi ♥

      Poista