Lantin jälkeinen huuma ja asiaa ulkoilusta

Vauhtihirmu!

Viimeisestä postauksesta on aikaa ja tuntuu että nyt on iha hyvä päivitellä kuulumisia, ku ollaa edetty ns. seuraavaan pisteeseen.

Elikkä kiima sen kuin kiihtyi viime päivityksestä ja se näkyi meillä näin:

- Merkkailua vähän joka paikkaan, koko ajan
- Tyttöystävähiiren raivokasta hellimistä monta tuntia
- Levotonta haahuilua ympäriinsä
- Ei suostunut leikkimään ollenkaan
- Ruokahaluttomuutta lähes syömättömyyteen asti
- Älyttömän levottomat illat; oven raapimista ja portin repimistä
- Iltalenkki välttämätön joka ilta

Positiivisiakin muutoksia tuli:
- Sylissä nukkuminen
- Seuraan hakeutuminen

Lantin laitto päätettiin, kun sen yhden levottoman yön jälkeen alkoi ruokahaluttomuus lisääntyä ja oli selkeästi iltasin levottomampi. Isompi lantti laitettiin 12.2. Ruokahaluttomuus jatkui vielä seuraavan viikon ja leikkimään ei alkanut kahteen viikkoon ainakaan. Lenkkeily aloitettiin 5.2 ja viimeks eilen käytiin lenkillä. Pahimmillaan lenkkien oli oltava 3-5km, jotta malttoi yöksi rauhottua, välillä riitti parikin kilsaa. Sitten pikku hiljaa alkoi ruoka maistua. Syötettiin iha tarkotuksella kaikkea "parempaa" ja nyt ku normalisoitunu nii menee jauhelihakin, eli ollaa palattu normaaliin ruokarytmiin.

Uudet tyttöystävät valloittivat Kasperin ensihetkistä lähtien!

Ruokahaluttomuuden myötä Kasperin paino putos n. 500g. Punnittiin ku alkoi jo iha silmiin pistää et on kaventunu ja painoa oliki lähteny noin paljon! Ruokahaluttomuus oli pahimmillaan sitä, että kaikki ruoka jäi kuppiin vähintään päiväksi, joskus joutuin heittämään poiskin. Jauheliha ei mennyt kuin lusikalla syöttämällä jne. Tänään punnittu; n. 2550g. Elikkäs paino ei oo ainakaa vielä lähteny kertymään takasin päin ja tuskin näin kevään kynnyksellä tekeekään. Toisaalta painon putoaminen ei ollut paha juttu, sillä nyt Kasperilta puuttuu se ylimääräinen lössykkä nahkarengas. Ainoa vika oli painon putoaminen tuolla tavalla, nopeasti lähes paastoamalla. Toivotaan ettei se syönyt mukanaan vähäisiä lihaksia. Kyltymätön lenkkeily into kuitenkin pelastaa siinä vaiheessa edes vähän ja selkeästi onkin tullut jo enemmän voimaa. Esimerkiksi Anoppilan yläkertaan vievät portaat noustaan ja kepeästi ja vauhdilla ylös. Ja muistuttaahan tuo nykyään enemmän näätää, eikä jotain ylisuurta pussirottaa.

Kiiman aikana saatiin myös opetella hermojen venyttämistä, sillä illat olivat yhtä oven raapimista. Sitä jouduttiin kieltää, ettei vuokrakämpän ovi kärsi. Tästä seurasi välitön raivo vieressä olevaa hiekkalaatikkoa kohti, jota sitten Kassu raahaskin ympäri eteistä. Muutaman mielenosoitus paskatkin saatiin keittiöön. Joitakin hetkiä oli, ku koeteltiin johtajuus asemaakin (näätä vs. minä), ku ekan kerran hiekkalaatikon kimppuun käydessää Kasperi näytti ekaa kertaa siltä että vois purra mua. Olin jo tovin siinä oven raapimista kieltänyt, kun pinna katkes ja vilkas niin murhaavasti kohti että mietin jo että pitääkö vetäistä itseään kauemmas. Noh, onneks ei. Samoin keittiön oviporttia rämpätessä ja siihen puuttuessa on muutamat sihinät ja kähinät saatu, jonka jälkeen on saattanu pöläyttää karvat pystyy ja riehaantua. Lopulta hetkellisen päin hyppimisen jälkeen kirmannut karkuun. Eli tästäkin nyt selvittiin voittajina ja nääppä pysyi kurissa.

Villi kuin pentuna! 

Saaliiksi on päätymässä Kettupehmo!

Nyt on menny vähän päälle 2 viikkoa lantin laitosta on tilanne ihan toinen. Ruoka tosiaan maistuu hyvin ja sama villipeto kuin mitä Kasperi oli pentuna, on kuoriutunut esiin. Aamuisin unohtuu herkästi leikkimään Kasperin kaa, vaikka ois jo vähän myöhässäkin. On niin ihanaa kun toinen pitkästä aikaa riehaantuu ja vetää kunnon rallit ympäri kämppää. Oven raapimista ei enää oikein oo. Sinne toki ravailee kiireisen näköisenä tutun klo 20 aikaan, mutta ei enää raavi. Merkkailua en oo enää oikeastaan huomannu. Tyttöystävää muistaa hoitaa vieläkin silloin tällöin, mutta ei enää samalla intensiteetillä. Iltalenkin välttämättömyyteenkin on leikkimisen myötä tullut joustoa.

Autettiin Kasperia tekee vähän tunneleita pari viikkoa sitten.

Vähänkö oli innoissaan! Viime vkl kaivoi sitten vanhat reiät auki :)

Viime viikonloppuna oltiin vielä poikkeuksellisesti anoppilassa täysin vapaana, eli iso omakotitalo täysin Kasperin käytössä ja ravaili siellä ahkerasti alakerrasta ylös ja takaisin. Siellä myös Kasperilla oma huone käytössä 24/7, joten on touhuillut ahkerasti. Ulkonakin käytiin, mutta intoa ei ollut samalla tavalla. Hieman oli mukana lumihommissa (juos aina lumilapioon ihmettelee karkaavaa lunta, joten homma eteni tosi mukavasti...) ja kävi hieman metsäpolullakin tallustelemassa. Muutoin riitti ympäriinsä hiippailu ja toki älytön riehaantuminen ku alko leikittää jollain lelulla. Välillä juostii karkuun ja välillä yritti ottaa kiinni. Hassu nääppä.

Kaikista ihaninta on, että sellainen syliin käpertyminen ja hakeutuminen on jääny ainakin toistaiseks. Etenkin jos on tosi väsynyt, niin voi helposti kaapata syliin ja nukahtaa siihen. Ei siis ole tätä koko viime vuoden aikana tehnyt kuin muutaman kerran. Nyt lähes päivittäin. Olisi ihana jos tämä tapa tulisi jäädäkseen! Muutenkin tuntuu kovin helliväinen olevan ja pusuja satelee ahkerasti. Eilenkin kun tavattiin pienellä porukalla Jyväskylän seudun fretinomistajien kanssa, niin viihtyi kaikkien sylissä ja otti kaiken silittelyn ja rapsuttelun vastaan. Oli ku mikäki kiertopalkinto ku siirty sylistä syliin! Kunnon vässykkä rakkaus nääppä ♥

Arkea on paloitella useampi kilo lihaa

Tässä tehtii sisäelin sekoituksia

Sydän, maksa, kivipiira

Nyt sitten vain noudatellaan tutumpaa frettiarkea. Luulen, että iltalenkit jäävät osaksi arkea, mutta erilaisina. Eilenkin kun kävin kaverin viemässä kotiinsa, oli Kasperi sen näköinen että "ilta, puet ulkovaatteita, eli me lähdetään lenkille!" Pettymys oli silmin nähtävä kun painelin ulos ilman häntä. Paluu kuitenkin sitä iloisempi ku kaivoin valjaat esille ja puinki oikeesti kunnon ulkovaatteet. Käytiin parikilsaa ja se oli lähinnä haistelua ja tutkiskelua. Ei päätöntä eteenpäin juoksua, kuten pahimmassa levottomuudessa. Yli viiden kilsan lenkkikin käytiin melkein koko matka juosten. Nyt tahti on rauhallinen ja selkeästi nauttii ulkoilusta eri tavalla.

Kassun uudet valjaat

Nää on ihan mahtavat!

Ulkoilusta vielä:
Käydään siis tässä meidän läihympäristössä, parin kilometrin säteellä. Alue on pitkälti asuinaluetta, eli omakotitaloja ja kerrostaloja. Tiet ovat rauhallisia ja autoja kulkee vain toisinaan ohi. Hyödynnetään myös erilaisia pyöräteitä ym. rauhallisempia puistoja, jotta ulkoilu ois mukavampaa molemmille. Kassu kulkee hihnassa ihanan hyvin. Pelkkä "tänne" on riittävä komento, jotta palaa takaisin. Tykkää siis kovasti haistella ok-talojen pihateitä, postilaatikoita tms. Sitte pitää muistutella et "hei, tänne!" ja päästään eteenpäin. Usein lenkit etenee mukavaa n. 4km/h vauhtia, joskus haahuilaan pitkin ja poikin ja vedetään väärään suuntaan tai ei suostuta liikkumaan. Näitä on onneks 1/10:stä. Lisäks ohi kulkevat ihmiset ja pyörät kiinnostaa. Joskus pysähtyy ja odottaa että menee ohi, kerran meinas kiivetä yhden naisen matkalaukkuun..

Koiria tulee vastaan päivittäin ja onkin hauskaa katsella erilaisia reaktiota. Yleensä jos joudutaan ihan ohittamaan lähempää tai tuleekin yllättäen vastaan nurkan takaa, nostan Kasperin syliin. Sillä on nimittäin ärsyttävä tapa jäädä oikein tuijottamaan vihasen näköisenä koiraa, joka yllättäen alkaa haukkumaan tai muuten hätinöimään. Ei myöskään etene vaan mulkoilee siinä ku mikäkin pahis.

Muuten edetään joko toisella puolella tietä tai käännytään aiemmasta risteyksestä. Muutama vanha koira herra/rouva ollaan ohitettu lähempää, kun kiinnostus ollut 0. Nopeasti kun tottuu huomaamaan erot niiden välillä, jotka
1. räjähtää ihan täysin siihen paikkaan hämmennyksestään ja tempoo henkensä hädässä joka suuntaan > omistaja näyttää kiitolliselta..
2. alkavat haukkumaan ja vetämään kohti (omistajat kiittää kauniilla katseella jälleen tai päästävät jopa lähemmäksi!)
3. koirat joita kiinnostaa, heiluttelevat häntää tai kääntyvät välillä katsomaan perään (omistajat vähintään yhtä kiinnostuineita, mutta kunnioittavat meidän ottamaa hajurakoa)
4. koiria jota ei yksinkertaisesti kiinnosta YHTÄÄN. Lenkillä on tärkeämpääkin kun oudolta haiseva pieni karvamato.

Muutenkin lenkillä saadaan pysähtyä ihmisten takia sen 1-5 kertaa. Ollaan luokiteltu ihmiset eri kategorioihin:
1. ei kiinnosta= kävellään ohi katse maassa, puhelimessa, kuunnellaa musiikkia tosissaan
2. kiinnostaa, mutta ei kysytä= hämmentyneitä ilmeitä, hidastelua, pysähtelyä, perään katsomista ja vierustoverille kuiskuttelua "näitkö? mikä tuo on?" Parhaita on autoilijat, jotka melkein ajaa kolarin ku jäävät tuijottamaan...
3. kiinnostaa, kysytään= Yleisin: "anteeks, on pakko kysyä, että mikä se tuo on?" Ja sitten perinteiset "mitä syö, valvooko yöt, osaako kävellä hihnassa, leikkiikö, oppiiko tavoille, tekeekö tarpeet laatikkoon"
4. Kiinnostaa, tiedetään= Eli kahden tason tietäjät: "onko tämä nyt se fretti?" ja tarkentavia kysymyksiä esim. kasvatuksesta tai arjen kulusta tai "oih, ihana fretti! saako koskea, haistaa, maistaa, määki haluan!" Jonka jälkeen todetaan, että itsekin miettinyt hankkivansa ja mistäs meidän on jne.

Ehdottomasti parhaimpia on nopeasti menevät tilanteet, joissa hieman udellaan mikä eläin jne. jonka jälkeen lähdetään hymy huulilla tai tuumataan että "tää oli kyllä koko päivän pelastus, aivan ihana!" Joskus kun sitä saisi jäädä pitämään kokonaisen lajiesittelyn. Eikä tilanteessa usein tule heitettyä "lisätietoa voit katsoa esim. frettiliiton sivuilta tms". Kasperia ku ei nää info hetket kiinnosta, vaan yleensä tarpoo jo puoliks lumihangessa eteenpäin.
Innokkaimmilla hankkijoille tulee sanottua että mietippä sitten kahdesti ennen kuin otat ja varmista että tiedät tarpeeksi ennen hankintaa, ei oo helpoimmasta päästä. Nii ja että kaikki fretit ei oo niinku meidän Kasperi joka kulkee hihnassa ku koira, on kiltti ja kaikkien rapsuteltavissa jne.

Tässäpä tätä asiaa taas viimeisen kuukauden ajalta. Käytiin toki Napin luona kylässä, kun hän sai uuden toverin Budan, Unkarista. Ihana pikku näätä! Just niinku Kasperi pienenä. Vipelti kauheaa kyytiä ja leikki villinä. Kävi vähän sormia ja varpaitakin ihan äkkiä maistelemassa..! Hiemanhan siitä ajatukset tuleviin nääppiin eksyi ja tässä nyt sitten odotellaankin, että josko meillekin tulisi perheen lisäystä tänä vuonna. Iha riippuen miten näätälapsia tänä vuonna siunaantuu, niin lauma kasvaa yhdellä tai kahdella. Toivon mukaan vähintään yhdellä, sillä kyllä Kasperi niin nauttii omanlaistensa (Nappia ja Budaa lainattava siihen asti) seurasta, että onhan sille kaveri saatava!

Nyt riittää kiitos!