Viime viikko on kulunut todella nopeasti. Arki on kulunut kuten ennenkin. Muutoksena on se, että Kasperi ei enää heräile yhtä ahkerasti aamulla ennen kouluun/töihin lähtöä. Se on vilkastuttanut iltoja.
Kasperin arkeen kuuluu kaiken tutkiminen ja kokeilu..
Sisäsiisteyttä ei voi enää kehua. Nyt on alkanut löytymään kakkoja eteisestä ja keittiöstä. Toisinaan juoksee hiekkalaatikon ohi eteiseen asioille. Todella turhauttavaa. Muutaman kerran oon hoksannut eteiseen ryntäilyn syyn olevankin asiointia ja kantanut laatikkoon. Laatikossakin toki käy. Että tiedäppä sitten jos on vain joku näätä juttu. Keittiöönkin on nyt useamman kerran tehnyt. Käy myös ahkerasti keittiön portin kimppuun. Kova vääntö on, että oppii olemaan purematta sitä. Muutoin ei olisi huolta, mutta pelkään että hampaat katkeaa moisessa hommassa.
Hieman unisena voi ottaa emännän käpälän lähelle,
jopa tyynyks ja nukkua tyytyväisenä
Mukavia juttuja: Kasperi on alkanu aika hyvin hoksaamaan, milloin pitää siirtyä makuuhuoneesta tai keittiöstä pois. Tulee kun huhuilee ja kysyy perään "Tuut sää?" Pian kipittää perässä. Muutoin ei kyl tuu kutsusta. Eikä kyllä oo opetettu mitään ääntä tai kutsua herkun avulla. Ehkä sekin tässä jossain vaiheessa ehditään.
Meillä ei pelätä imuria!
Viikot on ollut tosi kiireisiä. Tuntuu et iha nii paljoa ei saa tarjottua seuraa ku haluais. Kasperi kyl huomauttaa, jos haluaa seuraa. Siirtyy usein repimään sohvaa tai muuta jekkuilua, niin että varmana tullaan paikalla. Ei kuitenkaan tee sitä, jos on minä itse- moodilla. Eli toisinaan touhuilee itsekseen, leikkii nurkassa leluilla tms. Välillä on oikein huomionhaku päiviä, et joka paikkaan seurataa ihan jalkojen juuressa ja kiivetää sohvalle jos siellä istutaan jne.
Viikonloppuna taas ulkoiltiin!
Syliin ei ole oikein tykästynyt. On niin menevä kaveri, et ei malttaisi kauaa paikallaan pysyä. Toki ollaan huomattu et tutut, joilla frettejä, saavat Kasperin pysymään tosi nätisti sylissä. Toki ollaan yritetty pidentää sylissä olo aikaa, mutta jatkuva vastaan kääntely ja venkoaminen ei oo kivaa kummallekkaan. Mut ehkä pikku hiljaa.
Terkut seuraajille!
Sain jatkuvan keittiössä kärkkymisen palkkioks valkosipulin kynnen.
Sitä piti vähä yrittää purra, mutta irvistelyks meni.
Kyllä sitä kuljettamaan pysty ja näytin sille vähän asuntoa.
Näätärulla
Keskiviikkona tapasin Harryn ja Ditan!
Harry ja mä tultiin tosi hyvin juttuun, kaivettii yhdessä kunnon kolo!
Dita neitiä ei oikein kiinnostanu meidän puuhat,
mut tuli se tarkistelee työn jälkeä
Viimeisimmät kuvat onki sit kaverin ottamia
Pyydettii se järkkärillä näpsimää
nii saadaa ees muutama kunnollinen kuva!
Iltarallit, wuhuu!
Tää sininen kankainen putki on vaan se mun juttu!
Täältä mä tuuun!
Kukkuu, mitä teette?
Vesi maistuu sekä kupista, että pullosta!
Kanankaula ja hiiri, nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti