Muutaman onnettoman kuvan nappasin meidän tän illan vieraasta Napista! Nappi on puol vuotias pastelli poju. Kasperi ja Nappi pääs tapaamaan toisensa Suomen Frettiliiton facebook sivujen kautta, jossa kyseltiin leikkikaveria Jyväskylästä. Mähän innostuin heti ku oon niin toivonu leikkikaveria Kasperille.
Aikasemmin laitoin viestiä Karstulassa asuvan Manu pojan omistajan kanssa, mutta hänen kanssaan päästään treffaamaan vasta ensi viikon alussa. Nappi pojun tapaaminen onnistu lyhyen välimatkan vuoksi nopeasti.
Tänään sitten Nappi saapui meille päin, niin että käytii ensin takapihan isolla nurmella ulkoilemassa, nii näädät sai tutustua reviirittömällä alueella. Muutamat painit otettii ulkona. Mut sujui jotenki tosi rauhallisesti Kasperin osalta. Nappi oli niin ihana ku iha karvat pystyssä ja näytti vähän jänskättävän, mut tosi hyvin otti Kassun vastaan! Sisällä tutkivat paikkoja peräkanaa ja painimatsia väännettiin sitten sisälläki. Tosi nätisti suju, eikä niskasta revitty rumasti.
Oli tosi kiva nähdä toinen lähes samanikäinen näätäpoju ja vertailla kokemuksia ensi näädän haasteista ja iloista. Eniten huvitutti Kasperin ja Napin erot. Kasperi on iso löllykkä poika, Nappi taas nätti naamasempi, solakampi. Jopa Kasperin tassu on puolet isompi ku Napin! Turkki tuntui ihan erilaiselta.
Oli myös tosi hauska kuulla frettien putputtelua. Kasperi ei oikein pidä mitään muuta ääntä ku kähinää. "kähkähkäh" kuuluu ku innostuu, mutta ei koskaan putputtamista. Ei myöskään heiluta häntäänsä. Oli ihana kuulla Kasperinkin putputtavan, kun painivat Napin kanssa. Painin mennessä kovemmaks alkoi erilaisia kitinöitä ja napinoitakin kuulumaan. Oli kuitenkin selkeesti leikin puolella joten seurattiin vaa vierestä.
Vauhti hyytyi kuitenkin nopeasti. Kasperi nukahteli välillä. Sillä jäi päiväunet vähille, kun riehui niin mahdottomasti ku tultiin kotiin. Mut ehti kyl iha riittämiin rellestää.
Kaikista ihaninta on ollut huomata, et tosi hyvin Kasperi suhtautuu uusiin tuttavuuksiin. Harrya ja Ditaa lähestyi karvat pystyssä ja hampaat irvessä, mutta ei niitäkää purrut. Tais vaa jännittää. Nyt otti jo tosi lunkisti ja rauhallisesti. Myös luottoa siihen, että tulis koirien kaa toimeen alko heräämään. Ku se Harrya ja Ditaa lähesty uhkaavasti, mutta haluski leikkiä. Varmasti on koiran kohdalla ollut sama homma, mutta näyttänyt meidän silmiin pahalta ja pidetty turvaväliä. Tokihan se on myös hyväkin juttu. Mutta uskoisin, että nyt kun on nähnyt muita frettejä meidän kanssa, nii alkaa luottamaan ja jos tutustuis fiksummin myös koiriin.
Seuraavat näätätreffit onkin sitten alkuviikosta. Enää ei jännitä tapaaminen tai sen sujuminen. Toki on aina fretti kohtaista, mutta luulisin, että kun kummatkin pentuja, niin herkemmin hyväksyvät. Kasperikaan ei ollut moksiskaan sen reviirille tulosta. Toki kävi hieman hämmästyneen näköisenä hiekkalaatikossa kun sinne olikin Nappi turauttanut terveiset!
Muuten fretistä kiinnostuneet sitten pääsevät parin viikon sisällä käymään, kun oma arki vähän höllääntyy. Onneks on itellä tänne kirjattuna vähän kuluja, niin voi sitten vähän antaa osviittaa, et paljon oikeasti menny. Nythän kulut on lähinnä ruokaa.
Ja ruokaahan tähän lössykkään uppoaa. Toisinaan on päiviä, kun ruoka uppoaa parissa tunnissa ja toisinaan kestää sama köntti koko päivän. Keskimäärin parisataa grammaa/pv. Annetaan jauhetun lihan lisäks lihaisia luita, kuten kanankauloja, päivittäin ja hiiriä vähintää kerran viikkoon. Myös sisäelimet kuuluu viikottain tarjontaan. Kananmunan keltuainen on tullu lisättyä viikottain. Tosi paljon ollaan mietitty sopivaa rytmiä ruokiin (määrä/liha vs. sisäelin, luut jne) ja ollaa päädytty siihe et nykyään alkaa olemaan aika hyvä. Ku aluks maha tuntui toimivan tosi epätasaisesti, mutta nyt viikon ajan ollut tosi hyvä. Uloste on siistimpää, kiinteämpää. Nyt perjantaina saadaan vielä Vauhti-Raksun tilaus, nii päästään lisää rasvaa ruokiin.
Lähes kaksi kiloa näätää
Painoa ukkeli onkin keränny kuukauden aikana mukavasti. Painoi nyt sen n. 1900 grammaa. Eli kuukaudessa +600g. Sen huomaa myös ulkomuodossa. On alkanu vihdoin tulee muotoja. Oli aika onnettoman ohkanen sairastelun jälkeen, et luulen nyt sen alkavan olevan suht normi kunnossa. On huvittavaa kattoa 20 viikkoista pentua, joka tuntuu olevan järestään suurempi kuin muut! Pää on selkeästi pyöreä ja muistuttaa kovasti isäänsä siinä. Muutenkin isän pentu kuvat muistuttaa tosi paljon Kasperia. Oon niin tyytyväinen jos Kasperista kasvaa isänsä kaltainen iso mussukka. Kasperin aluskarva on myös tosi valkonen, joten uskon sen ajan myötä vaalentuvan tosi paljon.
© Kirkke Bergmann
Maxim
Viikonloppuna taas anoppilaan ulkoilee kunnolla ja koiria voitas käydä morjestaa!
Tässä teille kameran täydeltä näätää!
Uusia treffejä odotellen, Kasperi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti